2018/11/16

Totuus tulee pikkusiskon suusta

Lähiaikoina blogimaailmassa on pyörinyt kaikenlaisia haastepostauksia, ja ajattelin itse tehdä suositusta totuus tulee poikaystävän suusta -postauksesta hieman oman versioni, nimittäin totuus tulee pikkusiskon suusta. Siskoni on varmaan yksi minut parhaiten tuntevista ihmisistä, ja oli mielenkiintoista kysellä, mitä hän minusta tuumii. Liian harvoin tulee juteltua mitään tällaista!



Nauranko vitseille, joita en oikeasti tajua?
Naurat, jos siinä on vähän tuntemattomampi ihminen. Mä nään oikein sun silmistä kun sä oot silleen mitäää? Et sä ehkä tuttujen ihmisten vitseille naura jos et tajua niitä. Vai nauratko?

Pidänkö halailusta?
Joo, tiettyjen ihmisten kanssa. Mutta et sä ole sellainen halailija, eikä meillä ei ole halailusuhdetta. Millonkohan me ollaan ees viimeksi halattu? Ehkä mun rippijuhlissa tai jotain.

Haluanko pienet vai isot häät?
No ei nyt mitkään megaisot mutta kuitenkin aika isot. Häät näyttää olevan sulle aika tärkeä asia.

Olenko koskaan rikkonut lakia?
No kaikki nyt on joskus rikkoneet lakia, oot juonut alkoholia alaikäisenä ja näin mutta et kyllä mitään kovin isoa. Ehkä mä en vaan tiedä niistä.

Millainen on voileipäni?
No jos se on sellasta hyvää leipää kuten tuoreleipää niin sit sulla on siinä vaan voita. Mutta jos se on jotain normaalia leipää niin sit sulla on päällä esimerkiksi avokadoa, kananmunaa, juustoa tai kurkkua.

Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten?
No aika monen tyyppistä mutta varmaan eniten sellaisia nyyhkycovereita. Et tykkää hevistä tai mistään huutamismusiikista tai liiasta jumputuksesta.

Mitä pelkään?
Läheisten menettämistä, sit sä pelkäät kaikkea mitä oot nähnyt kauhuleffoissa jos oot yksin ja on pimeää, sitä että sä et voisi saada lapsia... Mitäköhän muuta? Ei mulle tuu muuta mieleen.

Kestänkö stressiä?

Hmm... Joo. Kyllä sä stressaannut mutta voit silti toimia ja tehdä asialle jotain. Sä ryhdyt toimeen toisin kuin mä!

Oudoin tapani?

No mikä ois oudoista oudoin? Musta tuntuu että mä en tuu nyt keksimään sitä kaikista oudointa. Pilttien ylensyöminen ainakin, ja sä merkkaat aina kaikki sun asiat kalenteriin. Oudoimmat jutut liittyy kyllä ruokaan. Sä saatat vaan narskutella menemään kylmiä perunoita tai kokonaisen leivän huvikseen. Sulla on kyllä paljon kaikkia outouksia.

Entä ärsyttävin tapani?
Suunnitella kaikkea aivan liian aikaisin, hoputtaa, nalkuttaa. Siinä ehkä ne isoimmat.

Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Onhan niitä aika paljon. Matemaatikoksi, insinööriksi, raksamieheksi, sähkömieheksi, huumediileriksi. En voisi kuvitella sua niissä töissä ja sun omat vahvuudet menisi ihan hukkaan.

Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Ostaisit asunnon, lähtisit matkaamaan maailmalle, säästäisit rahaa, antaisit läheisille ja ystäville jos ne tarvitsee rahaa.

Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
Keltainen, koska sä oot yleensä iloinen ja aamuihminen. Sellainen ahkera. Keltaisesta tulee vaan mieleen sä!

Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
Suvaitsemattomuus ja kapeakatseisuus, se jos ei osaa perustella mielipiteitään ja se, jos haittaa muita omilla teoillaan.

Mikä on suosikki roskaruokani?
No ei ainakaan mikään sellanen hese- tai mäkkiruoka. Joku ravintolan burgeri tai pitsa, jätski tai irtokarkit.

Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?
Minionlapaset!

Mikä oli viimeisin tekstiviesti jonka lähetin sinulle?
Okei no tuu heti kun kerkeet.

Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan vai olenko mieluummin yksin kunnes paranen?
No ehkä jotain siltä väliltä. Musta tuntuu että et sä nyt hirveesti käskytä ihmisiä paistamaan sulle jotain lettuja.

Kun riitelemme, miten käyttäydyn?
Ei me kauheasti riidellä, yleensä sä käsket mua lopettamaan mököttämisen ja naurat mulle.
Menemme ravintolaan, mitä tilaan?
No jonkun hampurilaisannoksen tai pitsaa. En mä koskaan edes katso mitä sä tilaat kun mulla on niin kova hätä sen kanssa mitä mä itse tilaan!

Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

Netflixin, kaikenlaisen suunnittelun, ystävien kanssa. Ainakin ne.

Mikä on minulle tärkeintä elämässä?

Ylipäätään se että sä olet tyytyväinen omaan elämäntilanteeseesi ja että sun läheiset on onnellisia. Että sulla on työ tai opiskelupaikka josta sä tykkäät, että sulla on perhe ja että sä käytät tunnit päivässä siihen mistä sä tykkäät.

Mikä saa minut todella vihastumaan?
Jos ihmiset ovat ärsyttäviä ja epäloogisia, ja tekevät huonolla tavalla harkitsemattomia päätöksiä. Tai jos ihmiset käyttäytyvät epäkunnioittavasti.

Entä piristymään?
Ystävät, perhe, Friida-koira, hyvä ruoka, nauraminen. Nii.

Millainen olen siskona?

Huolehtivainen (ehkä kun sä oot isosisko), sä oot selkeästi sisko mutta kuitenkin myös kaveri, sä koulutat mua elämään *hekotusta*. Hyvä sisko.

Mitä teen heti ensimmäiseksi aamulla?
Nouset samalla sekunnilla sängystä ylös kun kello soi, syöt, teet jonkun treenin ja puuhaat jotain.

Millaisia vaatteita käytän kotona?
Mukavia eikä ikinä farkkuja tai sellaisia.

Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

En mä tiiä, et sä osaa ainakaan reikiä porata seiniin tai hoitaa autoa tai jotain sellasta. Kyllä sä kaikki perusjutut osaat.

Missä olen erityisen lahjakas?
Sosiaalisissa jutuissa sun läheisten kanssa, kaikissa ihmissuhteiden setvimisissä ja sellaisissa.

Mitkä ovat parhaita luonteenpiirteitäni?

Iloisuus, aktiivisuus ja muista välittäminen.

Entä huonoimmat luonteenpiirteeni?

Liiallinen järjestelmällisyys ja pomottavuus. Se, että sä tylsistyt tosi helposti. En keksi muuta tähän hätään.

Entä paras piirre ulkoisesti?
Silmät, söpö naama. En mä ole koskaan miettinyt tällaista!

Paras yhteinen muisto?
Me ollaan vietetty niin paljon aikaa yhdessä että on outoa sanoa vaan yksi. Joku ulkomaanmatka varmaan, esimerkiksi Jordanian matka.

2018/11/03

Tiimipostaus: kiitollisuuspäiväkirja

Marraskuun tiimipostaus keskittyy tällä kertaa hyvinvointiin, ja annoimmekin blogitiimissä toisillemme hyvinvointiin liittyvät viikon mittaiset haasteet. Minulle lankesi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen, joten kirjoittelin yhden viikon ajan jokaisen päivän kiitollisuudenaiheen ja muutenkin päivän parhaista hetkistä. Tässä ne siis nyt ovat!


Maanantai:
Tämän päivän paras juttu oli samalla myös kauhein, nimittäin uudessa työpaikassa aloittaminen. Vaikka olin toiminut koululla aiemmin jo luokanopettajan sijaisena, oli hyppy mulle ihan tuntemattomaan laaja-alaisen erityisopettajan työhön kieltämättä vähän pelottava. Päivä meni kuitenkin hyvin, ja olen kiitollinen siitä, miten hyvin mut on otettu työpaikalla vastaan. Tällainen kokematon nuori opettajanalku kun vasta olen. Olen kiitollinen myös siitä, että ihmiset mun ympärillä ovat olleet tänään muutenkin jotenkin ihan erityisen mahtavia ja täynnä energiaa. Väsyneenä sitä itsekin saa lisää virtaa kun muut jaksavat vetää eteenpäin.

Tiistai:
Tänään olen erityisen kiitollinen siitä, että työpaikallani on vähän oppilaita luokilla, mikä mahdollistaa jokaisen oppilaan kohtaamisen ja sitä kautta heihin tutustumisen ihan eri tavalla. Tässä päivässä oli kivaa se, että opin käyttämään uutta autoamme paremmin, ja kotiinpaluumatkalla yksin istumisen sijasta jutustelin puhelimitse ystäväni kanssa. Lähes tunnin työmatka sujuu rupatellen vaan niin paljon nopeammin. 

Keskiviikko:
Meillä on tapana viestitellä välillä ystävieni kanssa ääniviesteillä, ja tänään pitkän työpäivän lopussa oli piristävää kuunnella ystävieni höpötyksiä ja ajatuksenvirtaa kuulokkeista siivotessani viimeistä kohdetta. Miten mun ystävät onnistuvatkaan aina tekemään mut niin iloiseksi? Tämän päivän kiitollisuus kohdistuu siis erityisesti ystäviin, sekä maailman parhaaseen etäystävyyssuhdesovellukseen eli whats appin ääniviesteihin.



Torstai:
Täytyy sanoa, että jo aiemmin mainitut kiitollisuuden aiheet olivat läsnä myös tänään. Ensimmäinen viikko töissä erityisopettajana on ollut täynnä haasteita ja uuden oppimista, ja olen iloinen, että olen selvinnyt jo tähän saakka. Ja nimenomaan selvinnyt, sillä sitä se vielä on nyt alussa.

Perjantai:
Tänään päivässä oli parasta normaalia lyhyempi työpäivä, joka oli vielä ihan erityisen mukava ihanien, innostuneiden oppilaiden ansiosta. Tänään olin kiitollinen siitä, että avomieheni oli tankannut edellisenä iltana auton, eikä minun tarvinnutkaan tankata sitä aamun kiireessä. Olen niin iloinen siitä, että edessä on viikonloppu, ja että olen selvinnyt kuluneesta viikosta kunnialla!

Lauantai:
Ai että kun olen kiitollinen viikonlopuista. Perjantai ja lauantai ovat aina niin täynnä vapauden tunnetta, vaikka olinkin siirtänyt kaikki ylimääräiset jutut tehtäväksi viikonlopulle. Tässä päivässä parasta oli ystäväni näkeminen ja leffassa käynti, joka oli yksi huvittavimmista hetkistä vähään aikaan. Kävimme katsomassa A Star Is Born -leffan, ja takanamme oleva tyttö vollotti kovaan ääneen viimeiset puoli tuntia. Keskittymiseni siirtyi surullisesta leffasta erittäin dramaattisen vollotuksen kuunteluun ja naurun pidättelyyn. Taisi muutama muukin hieman naureskella tilanteelle. No, anyway, naurettiin ystäväni kanssa myöhemmin tilanteelle vedet silmissä. Kiitos sinulle tuntematon viikon (tai jopa kuukauden) parhaista nauruista.

Sunnuntai:
Tänään kiitän koko maailmaa siitä, että minulla ei ole paljoa tekemistä. Ensimmäistä kertaa koko viikkoon voin vain katsella Netflixistä monta jatkoa Siltaa peräkkäin. Liikunta on jäänyt nyt työkiireiden alle, joten päivän sulikset tekivät todella terää. Rentoutumiseen ja liikkumiseen on hyvä lopettaa viikko ja valmistautua seuraavaan.



Kaiken kaikkiaan viikon kiitollisuudenaiheet voi tiivistää muutamaan asiaan: ystäviin, ihmisiin yleensäkin, uusiin kokemuksiin, rentoutumiseen, ja mainitsinko vielä ne ystävät? Jokapäiväinen positiiviseen keskittyminen auttaa jaksamaan, vaikka työtä olisi paljon ja elämä tuntuisi hetkittäin raskaalta. Positiivisissa tunnelmissa mennään eteenpäin jatkossakin, mutta kiitollisuuspäiväkirja löytyy vain oman pääni sisältä.

Käy lukemassa myös muiden blogitiimiläisten postaukset:
 Anniina / Elli / Jenny / Krista / Heli / Sini 

2018/11/01

Naaman vääntelyä ja aitoja ilmeitä

Uhraa hetki päivästäsi katsoaksesi näitä kuvia:












Siinä on kuvia minusta. Ilmeillä, joita harvemmin näen itse omilla kasvoillani, sillä peilistä katsoo usein takaisin se juuri tietyn näköinen Ilona – aina samasta kuvakulmasta ja samoilla ilmeillä. Kaikilla on ne muutamat tietyt ilmeet ja kuvakulmat, joista itseään katsoo ja ottaa kuvia. Minulla kesti aivan ikuisuus saada tämä postaus tehtyä, sillä en löytänyt hyviä esimerkkikuvia tietokoneeltani. Ja miksikö? Koska olen poistanut kaikki ne kuvat, joissa naamani ei miellytä minua.  Jäljelle on jäänyt vain kasa enemmän tai vähemmän toisiaan muistuttavia ilmeitä. Minäpä näytän teille esimerkin selfie-ilmeestä, mallina iki-ihana minä. (Selfie-ilme= Ilme, joka maagisesti ilmestyy kasvoillesi kuvaa otettaessa, mutta jota ei näy kasvoillasi koskaan muulloin).





Pieni häpeän puna saattoi juuri kohota kasvoilleni katsellessani kuvagalleriaa tarkemmin, joten jätetään sen tarkastelu lyhyeen. Anyway, tällainen tekaistu ilme tekee harvoin ihmisestä kauniimman kuin mitä hän olisi oikeasti, usein päinvastoin. Nykyään sosiaalinen media ja erityisesti Instagramin kaltaiset paikat ovat tupaten täynnä liiallisuuksiin menevää täydellisyyden tavoittelua. Itsestä otetaan ainakin parikymmentä kuvaa ennen kuin se the kuva löytyy, jonka jälkeen kuva muokataan usein raskaalla kädellä vielä imartelevamman näköiseksi. Miten voidaan vielä ihmetellä, miten ihminen jonka on nähnyt vain kuvissa, näyttääkin erilaiselta luonnossa? On hassua, miten me kelpuutamme itsemme aina vain tietyllä ilmeellä peilin edessä tai kuvassa, sillä ympärillä olevat ihmiset näkevät toisensa ihan kaikista kulmista milloin minkäkinlainen ilme naamalla. Ja silti ne vaan tykkää toisistaan. 

Pidän itse kuvista, joissa on jotain muutakin kun sitä tavallista ilmeetöntä (tai vähän liiankin ilmeellistä) kamera-ilmettä toinen toisensa perään. Ja usein vielä ihan samasta kuvakulmasta. Miksi, oi miksi? Keksitään kerrankin jotain uutta, ei se mitään haittaa jos se johtaa siihen, että näytämme inhimillisiltä kaikkine makkaroinemme, ryppyinemme ja kiiltävine ihoinemme. Tämänhetkinen herkkulakkoni ei oikein käy yhteen rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet -sanoman kanssa, mutta sanon sen silti huolimatta siitä, että se kieltämättä hieman vähentää vakuuttavuuttani. Loppuvuoden ja rehellisesti puhuen varmaan koko loppu elämän haasteeksi otan myöntää itselleni näyttäväni siltä miltä näytän, ja elää asian kanssa tyytyväisenä. Kiitos, piste ja aamen.