2018/04/27

Summer bucket list 2018

Huhti-toukokuussa blogit, lehdet ja youtube pursuaa kaikenlaisia ämpärilistoja ja  to do -listoja kesälle. Muistan viimeksi tehneeni vastaavan joskus yläasteaikana, joten nyt voisi olla aika tehdä uusi! Vietin koko viime kesän poissa Suomesta, ja vaikka on se kesä Englannissakin (ja Italiassa ja Ranskassa varsinkin), kaipasin silti Suomen kesäjuttuja yllättävän paljon. Nyt listalleni päätyi monia niitä asioita, joista vain haaveilin viime kesänä.


Mökkeile
Viime kesänä Lontoon vilskeessä kaipasin välillä rauhoittumaan ja rentoutumaan mökille. Mikään ei vie ajatuksia paremmin pois arjesta kuin mökkeily perheen tai ystävien kanssa. Grillausta, saunomista, uimista, hyvän kirjan lukemista riippukeinussa, syvällisiä keskusteluja nuotion äärellä ja maisema jossa sielu lepää.

Nauti säästä
Suomalaisena voi valmistautua henkisesti jo surkeaan tai vähintäänkin keskinkertaiseen kesäsäähän, mutta onneksi sekin on pitkälti asennekysymys. Lupaan olla valittamatta säästä ja tanssia sateessa.

Syö ainakin viittä uutuusjätskiä
On ihan liian monta jätskiä joita en ole päässyt maistamaan! Otan siis elämäntehtäväkseni maistaa ainakin viittä uutuusjätskiä, tai ainakin minulle uutta jätskiä. Am nam. Listalla ovat ainakin JYMYn Maitoa ja keksiä, Ainon Mansikkapulla, Valion Salmiakki-Chili ja porkkanakakku sekä Kolmen kaverin Kookos&suklaa. Ei pidä toki unohtaa vanhoja hyviä vaihtoehtojakaan.


Käy Ilosaarirockissa
Montakohan vuotta olen aina sanonut meneväni Ilosaarirockiin mutta en ole lopulta koskaan mennyt? Ja montako kertaa olen katunut etten ole mennyt? Joka ikinen kerta. Muutama vuosi sitten kuunneltiin puoliltaöin parvekkeelta Antti Tuiskun keikkaa, laulettiin mukana ja ai että kun harmitti etten ollut taaskaan vaivautunut menemään sisälle asti. Tänä vuonna otan vihdoin opiksi omista virheistäni.

Osta torilta mansikoita työpäivän päätteeksi
Koko opiskeluajan olen ollut kesäisin töissä siivoojana, mikä tarkoittaa työpäivien alkamista usein jo aamuviideltä. Onneksi työt on tehty jo kahdeksan tai yhdeksän maissa aamulla, jolloin on ihan parasta mennä kotiin torin kautta ja ostaa tuoreet mansikat mukaan aamupalaksi. Niin myös tänä kesänä!

Heitä talviturkki
Kävin vasta Helsingissä Allas Sea Poolissa merivesialtaassa, mutta jos sitä ei lasketa talviturkin heittämiseksi, täytynee se tehdä mielellään jo toukokuussa. Tai viimeistään juhannuksena. Viime vuonna en ainakaan siskoni määritelmän mukaan heittänyt talviturkkia, sillä vaikka kävin kesäkuussa Brightonissa uimassa, vesi oli kuulemma "liian lämmintä" jotta sen voisi edes laskea talviturkin heittämiseksi. Huoh.


Opettele vihdoin piirtämään
Piirtämisen opettelu on ollut mulla listalla jo pidemmän aikaa, ja nyt viime viikon aikana olen pitkästä aikaa paneutunut taas siihen. Haluaisin erityisesti opetella piirtämään kasvot, ja olenkin kehittynyt siinä jo jonkin verran. Kesällä voisin piirtää vähän vaikka joka päivä.

Löydä itsellesi rentoutumispaikka läheltä kotoa
Viimeisen neljän vuoden aikana olen asunut lapsuudenkotini mukaan lukien seitsemässä asunnossa, jonka lisäksi olin kesän Lontoossa. Toisin sanoen viime vuosiin on mahtunut kahdeksan eri paikkaa, joita olen kutsunut kodikseni. Mulle on ollut aina tärkeää, että erityisesti kerrostalossa asuessa ulkona on joku paikka, jonne voin laittaa viltin ja mennä vaan makoilemaan, rentoutumaan ja nauttimaan auringonpaisteesta. Uusimmassa asunnossamme tämä paikka on vielä löytämättä, sillä muutimme tähän joulukuussa (kappas etten ole halunnut mennä varta vasten istuskelemaan ulos). Tavoitteenani on siis löytää sellainen niin, ettei kotimme pimeys haittaa niin paljon kesällä.


Opettele tekemään uudenlaisia lettikampauksia
Olen jo ikuisuuden halunnut osata tehdä hienoja lettikampauksia (erityisesti itselleni), mutta laiskuuttani en ole vaivautunut opettelemaan. Kesällä otan siis tavoitteekseni opetella kunnolla lettien tekemisen, jotta en ole aina siskoni letitystaitojen varassa. I can do it.

Tee jäätelöä
Vaikka jäätelön syöminen on kivaa, niin sen tekeminen on vielä kivempaa (vai ehkä sittenkin toisinpäin?) No ei, rakastan leipomista ja ruoan laittoa, ja leivon aivan liian harvoin. Kesällä on kuitenkin oikeutettua ja tarpeellista tehdä jätskiä itse, eikö vaan? Onhan kesä ja jätski on hyvää.

Tee viikonloppureissuja
Saa nähdä, miten olen töissä kesällä, mutta olisi kiva päästä tekemään useita viikonloppureissuja milloin minnekin. Viimeaikoina olen unelmoinut Suomi-road tripistä, jonka voisi toteuttaa jos olisi vaan aikaa ja rahaa. Ehkä ensi vuonna sitten. Tai sitä seuraavana.


Kerää mustikoita ja puolukoita talveksi pakkaseen
Viime kesänä Lontoossa ollessani kukaan ei kerännyt puolestani mustikoita ja puolukoita pakkaseen. Se on tarkoittanut tänä vuonna naurettavan suurien summien käyttämistä pakastemarjoihin ja valmismarjapuuroa itsetehdyn sijaan. Lupaan tänä vuonna kerätä pakkasen täyteen, sillä vaikka juuri sillä hetkellä laiskottaisikin, iloitsen niistä seuraavan vuoden. Kuten oppilaani eilen sanoivat: "sitten Ilona on tosi ilona eikä yhtään suruna".

Istu aurinkoisena päivänä terassilla
Oikeastaan aika typerää lisätä tämä summer bucket listalle, sillä tottakai istun aurinkoisena päivänä terassilla. Ainakin jollain terassilla.


Grillaa!
Kesän suurimpia iloja on ehdottomasti grillaaminen. Grillaamisessa yhdistyy usein hyvä ruoka ja vielä parempi seura, joten miksipä ei. Viime kesänä en pahemmin grilliruokaa saanut, joten grillatut homejuusto-pekonisienet here I come.

Kirjoita aktiivisesti blogia
Kesällä on hyvin aikaa (toivottavasti), joten otan tavoitteeksi kirjoittaa blogia silloinkin aktiivisesti. Olen löytänyt blogin kirjoittamisesta hauskan harrastuksen, joten miksipä siihen ei voisi panostaa vähän enemmän.

Opettele vihdoin valokuvaamaan
Tämä taito on myös kiinteästi yhteydessä bloggaamiseen. Hyvälaatuiset valokuvat vaan ovat niin paljon paremman näköisiä kuin kännykän etukameralla räpsäistyt. Lupaan itselleni alkaa kantaa kameraa aktiivisemmin mukana, ja ottaa vähän selvää eri asetuksista. Tällä kertaa oikeasti.


Juokse 10km viimeistään kesän lopussa
Viime kesänä aloitin juoksuharrastuksen, mutta motivaationi ei riittänyt matkan pidentämiseen mitenkään merkittävästi. Kun tulee hiki ja alkaa tuntua vähän inhottavalta, totean itselleni että hyvin tehty nyt riitti. Nyt aion ottaa haasteen vastaan ja juosta 10km viimeistään kesän lopussa. Juoksisin sen varmaan jo muutaman viikon päästä jos oikeasti yrittäisin, mutta katsotaan miten jaksan harjoitella. Motivaatio-ongelmainen kun olen.

Pidennä hiusten pesuväliä
Viime viikon aikana olen tehnyt minun mittapuullani hurjan muutoksen: olen nimittäin luopunut jokapäiväisestä ja aamuisesta hiusten pesemisestä. Jokapäiväinen hiusten peseminen ei tee mitenkään erityisen hyvää hiuksille ja on rasittavaa ja elämää rajoittavaa muutenkin, mutta minulle se on ollut jotain josta en ole osannut päästää irti. Viikon ajan olen nyt pessyt hiukset vain joka toinen päivä, ja eilen pesin hiukset illalla ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen. Kuulostaa naurettavalta, mutta minulle tämä on ollut aivan valtava saavutus. Samaa linjaa jatketaan siis tästä eteenpäin, ja toivon, että kesällä pääsen vihdoin kokonaan irti pakkomielteestäni. 

Nauti kesästä täysin siemauksin
Lupaan nauttia kesästä, vaikka miten siitä voisikaan olla nauttimatta. Kesän jälkeen on odotettavissa monta jännittävää juttua, kuten Indonesian matka ja vuodenvaihteessa valmistuminen. Apua. Uudet tuulet puhaltavat pian, joten nautitaan vielä tästä tutusta ja turvallisesta kesästä.

2018/04/23

Ilman meikkiä

Aiemmassa postauksessa mainitsin siitä, että olen taistellut iho-ongelmien kanssa jo pitkän aikaa. Minulla on atooppinen iho, joka oireilee milloin milläkin tavalla: näppylöitä, ihottumaa ja kutinaa ikävissä paikoissa ja juuri silloin kun niitä vähiten kaipaisi. Ei sillä että niitä koskaan mitenkään erityisesti kaipaisi. Koko kehoni iho on kuiva ja vaatii rasvaamista varsinkin talviaikaan jokaisen suihkun jälkeen, ja jos jätän suihkun jälkeen rasvaamatta, ihoni muistuttaa minua kyllä taatusti olemassaolostaan. Kädet, huulet ja muu naama sen sijaan vaativat rasvausta useamman kerran päivässä, ja auta armias jos ne jäävät rasvaamatta. Kuivuuden lisäksi huulteni ympärys ärtyy helposti, eikä mikään konsti tunnu auttavan. Onhan se nyt aika siistiä kävellä ympäriinsä saman näköisenä kuin eskarin ryhmäkuvassa: olin syönyt vissiin edellisenä iltana tai aamulla vähän liikaa porkkanoita. Myös käsiini ilmestyy välillä erilaisia näppylöitä, jotka saattavat olla usein kipeitä tai kutisevia. Iän myötä iho-oireet ovat menneet vain huonompaan suuntaan, eikä loppua ole näkyvissä.

Mihin hankaluudet ihon kanssa ovat sitten käytännössä vaikuttaneet? Jatkuvan rasvaputelin ympäriinsä kuljettamisen ja ikävän tuntuisen ihon lisäksi ainakin siihen, että meikkaaminen ei aina onnistu. Meikkaaminen on mielestäni mukavaa ajanvietettä, ja pitkän kaavan mukaan laittautuminen on hauskaa. Silti arjessa meikkaaminen usein jää, joko ihon huonon kunnon tai oman laiskuuden ja välinpitämättömyyden takia. En ole koskaan ollut kova meikkaamaan, eikä minulle ole paljoakaan väliä näkevätkö ihmiset minut meikattuna vai ilman meikkiä. Toki laittaudun juhliin, illanviettoihin ja muihin vastaaviin poikkeuksetta. Minulle on ollut myös aina tärkeää, että ihmiset näkevät minut tasaisesti välillä meikattuna ja välillä ilman meikkiä, sillä en halua arjessa mitään ooh-reaktioita ulkonäöstäni suuntaan tai toiseen (vaikkakaan kehut eivät koskaan ole pahitteeksi). Koen näyttäväni ihan hyvältä kummallakin tavalla, mutta toki meikillä saa aikaan hieman siistimmän ja huolitellumaan vaikutelman. Ainoa asia joka todella harmittaa, on se, että huulten seudun ongelmien vuoksi en voi käyttää huulipunaa kuin erikoistilanteissa. Rakastan räikeitä huulipunia, ja käyttäisin niitä aina jos vain voisin!





2018/04/22

Kokonaisuus koostuu osista

Alakoulussa olin koulun pisimpiä. Inhosin sitä enemmän kuin mitään muuta, sillä halusin vain olla normaali. Pituuteni oli minulle ongelma, kunnes lakkasin kasvamasta yläasteella, ja monet luokkatoverini kasvoivat lopulta minusta ohi. Siitä lähtien olen ollut suhteellisen sinut ulkonäköni kanssa, enkä vielä lukioaikoinakaan tuntenut minkäänlaista tarvetta jättää ne big macit syömättä ja alkaa liikkumaan enemmän. Jossain vaiheessa yliopiston aloituksen ja omaan kotiin muuttamisen jälkeen huomasin kuitenkin olevani aiempaa tarkempi ruokavalioistani, ja aloin ensimmäistä kertaa liikkumaan kunnolla useamman kerran viikossa. Olen aika varma, että siihen on ollut suurimpana syynä sosiaalinen media ja sen huumaava vaikutus. Niin paljon kuin se vaatiikin myöntää, tulee sosiaalisesta mediasta aivan naurettavan paljon ulkonäköpaineita. Vaikka sen miten tiedostaisi, vaikuttaa se silti. Instagramia selaillessa eteen tulee toinen toistaan kauniimpia ja timmimpiä ihmisiä, ja on vaikea uskoa, ettei se vaikuttaisi muihinkin kuin minuun. Kokonaiskuva vääristyy aivan täysin, kun esillä on vain tietynlainen malli siitä, mikä on hyvää ja kaunista. Kuvissa totuus myös vääristyy helposti, sillä oikeasta kuvakulmasta ja tietynlaiset vaatteet päällä otetetut kuvat on helppo saada näyttämään juuri siltä miltä niiden halutaankin näyttävän. Ja onhan toki myös vanha kunnon Photoshop ja muut kuvanmuokkaussovellukset, joita löytyy jo parhaimmillaan jokaisen kännykästä. Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä itsensä juuri sellaisena kun on?

Omassa kehossani on osia, joista en pidä niin paljon kuin toisista. Toisaalta ulkonäössäni on vähintään yhtä paljon kohtia joista pidän, tai jopa rakastan. Tärkeintä olisi oppia rakastamaan itseään kokonaisuutena, mutta kokonaisuus koostuu osista, joita pitäisi oppia myös rakastamaan.  Sen vuoksi haluaisinkin pohtia juuri niitä osia

Jos minun täytyisi mainita yksittäisiä asioita ulkonäössäni, joista olen aina pitänyt, sanoisin yhtenä asiana kynteni. Nuorempana kynteni olivat aika ohuet ja helposti katkeilevat, mutta iän myötä ne ovat paksuuntuneet. Pidän siitä, minkä muotoiset kynteni ovat, ja parhaimmillaan ne ovat luonnollisina, ilman mitään sen suurempia lakkauksia tai muuta ylimääräistä. Varpaankynsiä tykkään kyllä lakata kesäisin, mutta muuten panostan nykyään luonnollisempaan versioon.

Toinen ylpeydenaiheeni on ollut aina hampaani. Valkoiset, pienet, suorat ja täydellisessä rivissä. Yksi viisaudenhammas revittiin viime vuonna irti, ja lukioaikana paikattiin kaksi reikää. Siinä se. Onneksi hampaani ovat päästäneet minut niin helpolla, sillä kammoan hammaslääkäriin menemistä. Jopa ihan tavalliseen tarkastukseen mennessäni kädet hikoavat ja tekisi mieli juosta karkuun. Huulistani en sen sijaan ole koskaan ulkonäöllisesti erityisesti välittänyt, eikä minulla ole ollut niistä mitään mielipidettä suuntaan tai toiseen. Siinäpähän hengailevat mukana.

Ja sitten nenäni ja silmäni. Vasta viime vuosina olen tullut sinuiksi nenäni kanssa. Olen aina pitänyt nenässäni olevaa "pattia" rumana ja aivan liian näkyvänä, mutta nykyään en jaksa enää välittää asiasta. Silmieni väristä olen sen sijaan aina pitänyt, ja ala-asteella ylpeilin harvinaisilla ruskeilla silmilläni. Siis väliäkö sillä että suurimmalla osalla maailman ihmisistä on ruskeat silmät, pääasia että meidän luokkalaisista valtaosalla oli siniset silmät ja sain olla uniikki lumihiutale tummine silmineni. Myöskään vanhemmiltani peritty musta ripsien väri ei ole koskaan suoranaisesti haitannut.

 Ja sitten säälittäviin hiuksiini, joita en voisi kasvattaa pitkiksi vaikka haluaisin. En ole koskaan ollut kova laittamaan hiuksiani, ja tässä näkyykin vakkarikampaukseni. Pääasia että ne ovat pois tieltä. Olen värjännyt hiuksiani lähes jatkuvasti ala-asteen loppupuolelta saakka, vaikka vaihdoin tosin lukiossa tummasta koko pään väristä vaaleisiin raitoihin. Välissä on omaa maantienväristä väriäni, mikä on sinänsä ihan jees, mutta vähän tylsä. Olen aina ihaillut kauniita, erikoisia ja paksuja hiuksia. Olkaa te onnellisia joilla sellaiset on.

Käyttäkää ihmeessä hetki tutkaillen korviani. Löydättekö eroja? Kuvassa vasemmanpuoleinen korvani on vähän masentuneen näköinen, jonka vuoksi ristin sen lapsena Lurpaksi. Olen aina pitänyt korviani hassuina ja hyvällä tavalla persoonallisina, enkä ole kriiseillyt niiden eriparisuudesta. Onhan ne nyt aika siistit vai mitä. Silmieni pieni väriero näkyy myös suhteellisen hyvin tässä kuvassa. Huomaatteko, kumpi silmistä on vihreämpi?

Ja siinä ovat varpaani. Koska nämä kymmenen ystävystä kulkevat valtaosan vuodesta sukkien peitossa, ei niitä tule paljoa tsiigailtua. Varpaani ovat mainitsemisen arvoiset siitä syystä, että minulla, siskollani ja äidilläni on ihan samanlaiset varpaat. Vaikkei muuten näytettäisi samalta, niin ainakin varpaista tunnistaa sukulaisiksi.

2018/04/19

Kevät, mä niin tykkään susta

Miten ihminen voi tulla niin onnelliseksi kun on kolmetoista astetta lämmintä ja aurinko paistaa? Myönnän, että säällä on yllättävän suuri merkitys omaan mielialaani, mutta näköjään sillä on vaikutusta myös muiden mielialaan. Ihmiset hymyilevät, paistattelevat auringossa luentojen välissä ja lähtevät kävelylenkille ihan vaan huvin vuoksi. Ja mikäpä muu olisikaan suositumpi puheenaihe kuin sää: Hei ootko ollut ulkona?  Tiesitkö että siellä on kolmetoista astetta lämmintä? Pääsisipä töistä että voisi mennä ulos. Mennäänkö jätskille? Pitkän ja kylmän talven jälkeen on uskomaton fiilis, kun voi lähteä ulos laittamatta takkia päälle! Ja vielä ne tennarit jalassa, ah. Pliis, kevät, älä lähde pois. En halua takatalvea tänne enää päiväksikään.



<a href="https://www.bloglovin.com/blog/19441881/?claim=cart9vv3jw2">Follow my blog with Bloglovin</a>

2018/04/18

Heräteostoksena vihkisormus

Viime viikonloppuna Helsingissä ollessamme kävimme ystävieni kanssa kultaliikkeessä (taas vaihteeksi) katselemassa potentiaalisia vihkisormuksia. Olen käynyt sovittelemassa sormuksia jo muutamaan otteeseen sen jälkeen kun hääpäivä varmistui, mutta lähellekään sitä oikeaa eivät olleet silmäni osuneet. Sormukset olivat alunperin budjetissamme säästökohde, ja ajattelin, että voisin jopa käyttää kihlasormustani vihkisormuksena. Minulle tuollaiset asiat eivät ole koskaan olleet niin huiman tärkeitä, enkä halunnut missään nimessä tuhlata sormukseen isoja summia rahaa. Nytkään ajatuksena ei ollut ostaa sormusta, mutta toisinhan siinä sitten kävi.

Katselin ja kokeilin taas useita sormuksia, ja vaikka joukossa oli monta kaunista, varmistui vain ajatukseni vanhan sormuksen käyttämisestä tai jonkun halvan sormuksen ostamisesta muualta. Yhtäkkiä silmiini osui kuitenkin sormus, jota halusin sovittaa, eikä kestänyt montaa sekuntia kun totesin sen olevan täydellinen. Yksinkertainen sormus, jonka keskellä oli pieni sininen timantti. Sormus sopi täydellisesti kihlasormukseni kanssa, ja näytti aivan minun sormukseltani. Kaiken hyvän lisäksi se oli juuri minun kokoani: ihan kuin se olisi ollut odottamassa minua. Selviteltyäni kyseisen sormuksen saatavuutta muualta Suomesta totesin, etten voi ottaa riskiä, että en löydä enää myöhemmin toista vastaavaa mistään. Päätin siis tehdä nopean päätöksen ja ostaa sormuksen heti. Heräteostokselle tuli aika paljon hintaa, mutta vihkisormukseksi se oli kuitenkin suhteellisen edullinen. Nyt sormukseni odottelee kaapissa ensi vuotta, enkä meinaa pysyä housuissani tässä materialismionnellisuudessa. Voi, olisivatpa häät jo heti.


2018/04/15

Ystäväviikonloppu

Nämä kaksi huippua tyyppiä tapasin yliopiston aloittaessani, ja siitä asti ollaan pidetty tiiviisti yhtä. Koska yksi meistä muutti vuosi sitten Helsinkiin, ovat vakituiset helsinginvierailut astuneet elämääni. Edellisen kerran olimme vierailulla ystäväni luona loppusyksystä, joten nyt pahimpien harkka- ja gradutohinoiden jälkeen avautui sopiva väli tapaamiselle.  Viikonloppu sisälsi hyvää ruokaa ja sitäkin parempaa seuraa, shoppailua, leffaa, uimista Allas Sea Pool -kylpylässä Katajanokalla ja muuta mukavaa. Jopa junamatkat menivät kerrankin nopeasti kun juttua riitti. 



Olen onnekas, että olen saanut elämääni näin ihania ihmisiä. On hassua, että tutustuimme yliopiston alkaessa, ja nyt olemme kohta jo valmiita opettajia. Niin se elämä vaan rientää. Heiltä kahdelta olen oppinut niin paljon ystävyydestä, itsestäni ja elämästä ylipäätään, etten voi muuta kuin olla kiitollinen. Nämä vuodet ovat olleet täynnä naurua ja unohtumattomia hetkiä, mutta toki myös tavallista arkea (jotka eivät tässä tapauksessa sulje mitenkään toisiaan pois). He ovat olleet tukena ja turvanani kaikessa, ja toivottavasti olen pystynyt antamaan heille jotain takaisin. 



 Löysin erittäin kuvaavan mietteen Nalle Puhista, tiivistäkööt se tähän loppuun, mitä ajattelen:

”Mistä sinä pidät kaikista eniten maailmassa?” ”Kaikista eniten”, sanoi Puh ja sitten hänen täytyi pysähtyä ajattelemaan. Sillä vaikka hunajan syöminen oli todella mukavaa, sitä ennen oli hetki joka oli vielä parempi, mutta hän ei tiennyt miksi sitä sanottiin. Ja sitten hän ajatteli että Risto Reippaan kanssa oli hyvin mukava olla, ja se että Nasu oli lähellä tuntui hyvältä, ja ajateltuaan kaikkea tätä hän sanoi: ”Kaikista eniten pidän siitä kun Minä ja Nasu tulemme tapaamaan sinua ja sinä sanot: ”Ottaisitko jotakin pientä?” ja minä sanon: ”Jotakin pientä voisimme varmaan ottaa, vai mitä Nasu?” Ja ulkona on hyräilevä päivä ja linnut laulavat.”




2018/04/10

Viikko kuvina

Hurjaa, että ollaan siirrytty jo lähelle huhtikuun puoliväliä. Vihdoin täällä Joensuussakin lumet ovat alkaneet sulaa, ja pelkästään viikon aikana maisema on muuttunut lumisesta talvesta keväiseksi. Lumi on sulanut jo lähes kokonaan pois teiltä, ja tennarit ovat löytyneet pitkästä aikaa kaapin perukoilta. Inhoan käyttää talvikenkiä, joten kevään kohokohta on aina se, kun saan vihdoin heittää ne kaappiin ja vaihtaa kesäkenkiin. Viimeisen parin viikon aikana en ole kerennyt kuvailemaan kameralla mitään, joten näillä kuvilla mennään mitä on. Siinä olisi viimeisen puolentoista viikon tekemisiä ja menemisiä kuvineen!

Lauantaina lähdimme ystäväni kanssa Lasiterassin lavatansseihin, jotka historian ainejärjestö järjestää joka vuosi. Tämä oli toinen kerta, kun päädyin lähtemään näihin pippaloihin. En ole missään nimessä yöihminen, ja yleensä olen se, joka haluaisi lähteä jo yhdeltätoista kotiin. Huonoa bileseuraa siis! Tanssiminen ja uusien ihmisten kanssa seurustelu pitää kuitenkin virkeänä, ja lähdimme kotiin vasta valomerkin tullessa. Vaikka ilta sisälsi turhan paljon asiattomia ehdotuksia ja noloja tilanteita, oli meillä erittäin hauskaa. 

Viikkoon on mahtunut myös koulunkäyntiä. Vaikka harjoittelu alkaa olla pikkuhiljaa ohi, on edessä vielä ainakin tämä yksi kvalitatiivisen tutkimuksen tentti, ammatillisen kasvun portfolion loppuun kirjoittaminen, harjoittelun loppuraportin viimeistely, MOK-päivän suunnittelu ja muuta mukavaa. Kesä häämöttää kuitenkin jo niin lähellä, että kouluhommia jaksaa tehdä vielä hyvin.

Viime viikolla koiramme Friidan veli tuli käymään pitkästä aikaa Joensuussa, ja koirat pääsivät nauttimaan toistensa seurasta. Samoin kuin omistajat. 

Pääsiäissunnuntaina lähdimme isäni ja siskoni kanssa laskettelemaan Mustavaaralle. Laskin ensimmäistä kertaa uudella laudallani, ja samalla opetin ensimmäistä kertaa laudalla laskevaa isääni alkuun. Ainakin minulla oli hauskaa kun katselin kompuroivaa isääni! Seuraavaa kertaa odotellessa.

Tällä viikolla atooppinen ihoni käyttäytyi pitkästä aikaa hyvin muutaman päivän, kunnes tänä aamuna herätessäni huulten ympärys oli taas vaihteeksi ärtynyt. Atooppisia oireita minulla on erityisesti naamassa ja käsissä, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Aina kuitenkin jotain. Voi kun olisi ihanaa elää ilman sitä, että koko ajan tuntuu ikävältä jossain kohtaa kehoa. Meikkaaminen ei myöskään usein onnistu siksi, että iho on niin huonossa kunnossa. Rakastaisin käyttää huulipunaa vaikka joka päivä jos vain voisin!

2018/04/07

Hääsuunnittelu alkuun

Olemme alkaneet hiljalleen suunnitella vähän yli vuoden päässä häämöttäviä häitämme. Mitään konkreettista emme ole tehneet kaasojen ja bestmanin pyytämisen sekä kirkon ja juhlapaikan varaamisen lisäksi, mutta ajatuksen tasolla olemme pohtineet sitä sun tätä. Minut yllätti se, miten paljon häissä on suunniteltavaa ja mietittävää! Erilaisia hääblogeja ja keskusteluja lukiessa kuulee joidenkin aloittavan häiden suunnittelun lähes kolme vuotta ennen the-päivää, kun taas toisille riittää muutama kuukausi. Minä näen asian niin, että konkreettisen suunnittelun voi hyvin aloittaa vaikka vuotta ennen häitä, jolloin kaikki työt eivät kasaannu muutamalle kuukaudelle. Suunniteltavaa kun taatusti riittää, ja kiireessä se muuttuu huomaamatta hauskasta ikäväksi työksi. Minulle häiden suunnittelu on ihanaa, vähän kuin  harrastus. Toivottavasti se on sitä myös jatkossa.

Häitä suunnitellessa ja pohtiessa eteen tulee miljoona eri asiaa, jotka pitäisi päättää. Kuinka perinteiset häät me haluamme? Mikä olisi hyvä teema tai väriteema? Haluammeko valokuvaajan? Entä bändin vai DJ:n? Kuinka paljon haluamme panostaa häihin rahallisesti? Entä häämatkaan? Keitä häihin kutsutaan ja millä perusteella? Minkä tyyliset häät ylipäänsä haluamme? Hauskaa ja yllättävää on myös se, että kaikilla tuntuu olevan jokin mielipide kaikista häihin liittyvistä asioista. Tähän mennessä häiden suunnittelu on ollut pääasiassa pinterestin ja blogien selaamista, ystävien ja perheen kanssa juttelua sekä hyvien ideoiden keräämistä. Hiljalleen olemme löytäneet meille sopivan tyylin häihin, josta suunnittelua on hyvä jatkaa.


Tässä pieni lista siitä, mihin haluamme häissämme panostaa:

1. Hääpaikka
Tyylikkyys on meille molemmille jotain, johon haluamme panostaa. Halusimme ravintolahäät, vaikka ne maksavatkin suhteessa enemmän. Hyvänä puolena ravintolahäissä on myös se, että kattaus ja siivoaminen eivät ole meidän harteillamme. Onneksi löysimme juuri meille sopivan paikan läheltä Joensuun keskustaa.

2. Ruoka
Hyvä ruoka, parempi mieli. Catering tulee juhlapaikan puolesta, joten siitäkään ei tarvitse huolehtia sen enempää. Alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan lisäksi olemme pohtineet esimerkiksi karkki- tai kakkubuffetia tai yöpalan tarjoamista.

3. Musiikki
Haluamme, että häissä on hyvä tunnelma ja vieraat pääsevät tanssimaan kunnon bändin tahtiin. Sen vuoksi päädyimme tanssibändiin. Sopivaa bändiä emme ole vielä löytäneet, mutta eiköhän sekin löydy kun vähän alkaa etsiä! Se olisikin varmaan seuraava askel hääsuunnittelussa.

4. Valokuvaus
Häihimme tulee ammattivalokuvaaja, joka kuvaa koko häät aivan aamusta myöhään iltaan asti. Olemme molemmat sitä mieltä, että haluamme panostaa hyviin ja laadukkaisiin valokuviin, joita on ihana katsella myöhemmin. Valokuvaajan läsnäolon toivomme myös vähentävän häävieraiden kännykän käyttöä ja sitä, että kaikki ottavat omilla kännyköillään kuvia. Valokuvaajan kuvat tulevat  häiden jälkeen kansioon, josta kaikki vieraat pääsevät katsomaan kuvia ja tallentamaan haluamansa kuvat omille koneillensa.

5. Ohjelma
Haluamme, että sekä häävieraat että me itse viihdymme häissä hyvin. Tässä olennaisessa osassa on ohjelma, joka varmistaa sen, että kenellekään ei tule pitkiä tylsiä hetkiä. Puheet, leikit ja erilaiset esitykset ovat häihimme oikein tervetulleita.


Mistä aiomme säästää:

1. Hääyö hotellissa
Koska kirkko, hääpaikka ja mahdollinen jatkopaikka ovat ihan kotimme lähellä, emme koe tarvetta mennä hääyöksi enää erikseen hotelliin. Olen aika varma, että todella pitkän päivän jälkeen sillä ei ole kovin paljon väliä, mikä nukkumispaikka on.

2. Hääpuku ja sormukset
Tässä ei suoranaisesti säästellä, mutta ei myöskään käytetä holtittomasti rahaa. Minä haluan kauniin ja laadikkaan puvun, mutta en halua maksaa siitä kauheasti. Käytettynä ostaminen tai vuokraaminen ovat myös ihan varteenotettavia vaihtoehtoja. Hääpuku on kuitenkin vain yhden päivän puku. Myöskään mitään yli tuhannen euron timanttisormuksia en kaipaa, ja olenkin ehdottanut jo sitä, että mitä jos käytettäisiin vain kihlasormuksia. Rakas avomieheni oli tästä kuitenkin eri mieltä, joten jonkunlaiset vihkisormukset päädymme varmasti ostamaan.

3. Vieraslista
Haluamme pitää vieraslistan 70-80 henkilössä, monestakin syystä. Juhlapaikkaamme tuo henkilömäärä on juuri sopiva, ja toki jokainen ihminen maksaa aina vähän (paljon) lisää. Haluamme häihimme myös vain ne ihmiset, jotka oikeasti tunnemme.

4. Videokuvaus
Monet haluavat häihinsä valokuvauksen lisäksi myös videokuvauksen, mutta meille se on juuri se asia, jossa säästetään. Toki videokuva olisi hauska, mutta ei ehkä sen rahan arvoinen.

5. Kukat
Kukat ovat todella kalliita, varsinkin ottaen huomioon niiden lyhytikäisyyden. Todennäköisesti panostamme koristelussa johonkin muuhun, vaikka emme kukistakaan täysin luovu.

6. Vieraslahjat
Vieraslahjat ovat ehkä maailman turhin asia. Niitä mietitään ja väkerretään pitkään, mutta vieraat eivät usein välitä niistä ihan kauheasti. Ihan kiva ajatus sinänsä, mutta juuri se säästökohde meidän häissä.