Olen niin kiitollinen

Lähiaikoina olen tuntenut oloni jotenkin ihan erityisen onnelliseksi ja kiitolliseksi kaikesta. Kuukauden aikana Balin reissulla pysähdyin aina välillä toteamaan, miten onnellinen ihminen voikaan olla. Vaikka tulevaisuus on hieman hämärän peitossa koulun pian loppuessa ja tuleva jopa hieman pelottaa, tuntuu kaikki olevan kunnossa ja juuri kuten pitääkin. 

Olen kiitollinen siitä, että...

..oon oppinut pääsemään nopeasti yli hetkellisestä ärsytyksestä ja iloitsemaan niistä ei niin kivoistakin kohdista päivässä.

...mulla on aivan ihania ystäviä, joille voin aina soittaa tai laittaa viestiä, oli asia ihan mikä vaan (tai vaikka ei olisi asiaa ollenkaan).

...saan asua näin turvallisessa maassa ja kaupungissa, jossa ilma on raikasta ja hanavesi on juotavaa ja jopa maistuu hyvältä. Go Suomi!

...voin hyvin ja olen terve, enkä ole sairastellut ollenkaan viime kevään jälkeen. Terveyttä osaa arvostaa yleensä vasta silloin kun ei ole enää terve, joten yritän olla kiitollinen hyvästä olosta joka päivä.

...kesä on ollut ihanan lämmin, ja tänä vuonna olen saanut nauttia lämmöstä kokonaisen neljän kuukauden ajan! Milloin käy tällainen tuuri? Ei koskaan.

...mulla on maailman suloisin avomies, joka jaksaa aina huomioida ja yllättää. Ihan oikean tyypin oon valinnut jakamaan elämän mun kanssa. Ja hei, enää 275 päivää häihin (en tunnusta, että vilkuilen kännykässäni olevaa laskuria tasaisin väliajoin).

...mulla on ollut etuoikeus toteuttaa mun unelmia. Pitkään haaveilemani au pair -kuukaudet, vapaaehtoistyön tekeminen ulkomailla ja Suomessa, oman asunnon osto ja yliopistotutkinnon suorittaminen tässä muutaman vain mainitakseni.

...ja että mulla on ollut ystäviä, avomies ja perhe, jotka ovat tukeneet mua kaikissa päätöksissäni ja kannustaneet eteenpäin. Se ei ole itsestäänselvyys.

Parhaat hetket Balin reissulla

Kuukausi Balilla on nyt takanapäin, ja on aika koota yhteen kaikista parhaat hetket reissun ajalta. Parhaat muistot liittyvät usein vahvasti itseni ylittämiseen ja aivan upeisiin uusiin kokemuksiin, joita on hyvä muistella vielä kiikkustuolissakin. Balille reissua suunnitteleville tästä postauksesta saattaa löytyä myös muutama vinkki siihen, mitä kannattaa tehdä tai minne mennä. Kaiken kaikkiaan reissu oli jokaisen sentin arvoinen, ja varmasti yksi elämäni mieleenpainuvimmista kokemuksista. Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että henkilökohtainen matkustuskiintiöni on täynnä, eikä ulkomaille tarvitse lähteä ihan vähään aikaan. Olin iloinen reissussa, mutta vähintään yhtä iloinen palatessani takaisin maailman parhaaseen paikkaan – nimittäin kotiin.

Tässä siis parhaat hetket Balilla (tai ainakin muutama niistä). Koska laiskuus iskee päälle kovalla voimalla, tässä viisi ensimmäisenä mieleen tulevaa hetkeä, olkaa hyvät.

Snorklaus Nusa Penidalla

Odotin snorklausreissuamme innolla, sillä en ollut snorklannut koskaan aiemmin. Pelkään kaloja ja oikeastaan kaikkea vedessä elävää kuollakseni, ja mulle riittää kalojen katseleminen usein ihan turvallisesti lasin takaa akvaariosta. Kuulin, että kalat saattavat uida todella lähellä, joten en voinut olla hieman jännittämättä, miten reagoin vedessä. Koska en tiennyt oikein mitä odottaa, oli kokemus entistä mielenkiintoisempi. Snorklasimme viidessä eri paikassa, jotka olivat kaikki hieman erilaisia. Osassa oli paljon upeita koralleja, toisissa isoja rauskuja tai mitä erilaisempia kaloja. Ensimmäinen snorklauspaikkamme oli vaativin, sillä aallot olivat suuria, ja minun täytyi uida paljon. Näkeminen ja hengittäminen osoittautui vaativaksi kovassa aallokossa, ja ymmärsin heti miksi ohjaajamme oli kysynyt, onhan kaikilla mukaan tulevilla hyvä uimataito. Elämäni tähtihetkiin ei kuulunut se, kun hieman eksyksissä etsin muita, käännyin, ja vain muutaman sentin päässä kasvoistani oli valtava rausku. Saatoin päästää pienen paniikinomaisen huudon. Kaiken kaikkiaan snorklaus oli yllättävän raskasta fyysisesti, mutta hauskaa. Yhdeksi parhaista hetkistä valikoin sen juurikin siksi, että onnistuin ylittämään taas itseni.

Skootteriajelut Nusa Penidalla

Kun tulin Balille ja ymmärsin, kuinka kaoottista liikenne täällä on, vannoin etten ikinä ajaisi täällä itse yhtään mitään. Pelkäsin jopa muiden kyydissä. On se vaan kummallista, kuinka nopeasti ihminen tottuu aluksi vaarallisilta tuntuviin tapoihin kuten turvavöiden puuttumiseen, ilman kypärää skootterilla ajaviin ihmisiin tai sentin päästä ohittaviin autoihin. Päädyin siis lopulta pyörtämään omat sanani, sillä Nusa Penidan saarella skootterin vuokraaminen oli kaikista järkevin tapa nähdä saarta. En ollut koskaan aiemmin ajanut skootterilla (saati omistanut minkäänlaista lupaa ajaa sellaisella), mutta jotenkin päädyin kuitenkin ajamaan ympäri saarta. Ja se todellakin oli riskin arvoista! Alun muutamistakymmenistä sydänkohtauksista selvittyäni tuntuma skootteriin löytyi ja uskallusta liikkua rohkeasti muun liikenteen seassa huonokuntoisilla, kapeilla teillä alkoi löytyä.  Ajelimme ympäri saarta ja näimme aivan käsittämättömän hienoja maisemia. Riemunkiljahdukset tällä reissulla olivat vertaansa vailla.

Venematka Nusa Penidalta Sanuriin

Matkustaessamme veneellä alun perin Sanurista Nusa Penidalle ymmärsin ensimmäistä kertaa, miltä merisairaana oleminen tuntuu. En ollut koskaan nähnyt omin silmin niin suuria aaltoja. Aallot olivat niin korkeita, että ison veneen pudotessa aallon harjanteelta pudotus tunti mahan pohjassa asti, ja jatkuva keinutus toi oksennuksen kurkkuun. Ja hyvä lukija, huomioi, että tämä ei siis lukeudu parhaisiin hetkiin Balilla. Takaisin tullessamme päätimme siirtyä veneen sisältä katolle, jossa oli joitakin paikkoja matkustajille. Kenties siellä ei tulisi niin paha olo. Vaikka kastuimme matkalla aivan läpimäriksi aaaltojen vuoksi ja silmät olivat niin täynnä suolavettä että olisi tehnyt mieli itkeä, oli matka takaisin hieno. Auringonlaskun katsominen veneen katolta, kuohuva meri ja veneen katolla pauhaava musiikki tekivät kokemuksesta ainutlaatuisen.

Yllättäen luokan eteen joutuminen

Harjoittelumme vuoksi seurasimme paikallisessa lukiossa ystäväni kanssa muutamia tunteja, jonka lisäksi meitä kierrätettiin koulun alueella. Vaikka me olimme tulleet tutustumaan heidän kouluunsa ja kulttuuriinsa, tuntui siltä, että me olimmekin nähtävyys heille. Jopa opettajat halusivat ottaa meistä kuvia. Koko kouluun tutustuminen oli hyvin mielenkiintoista, vaikkakin täynnä yllätyksiä. Toisella kerralla käydessämme koululla päädyimme erään matkailua opettavan opettajan mukaan, joka päätti laittaa meidät ystäväni kanssa erään lukioluokan eteen, ja ilmoitti, että meillä on nyt 30 minuuttia aikaa pitää oppilaille tunti valitsemastamme aiheesta. Hän tiesi, että olimme tulleet vain seuraamaan tunteja emmekä opettamaan, mutta se tieto ei häntä näyttänyt häiritsevän. Lopulta huomasimme siis olevamme luokan edessä puhumassa oppilaiden kanssa Suomesta ja Balista. Onneksi kyseisen luokan oppilaat puhuivat hyvää englantia, ja meillä oli oikein hauskaa! Jälkeenpäin ajateltuna yllätys oli erittäin hauska.

Pikkutunneille Sky Gardenissa
Toiseksi viimeisenä viikonloppuna päädyimme vuorokaudeksi valkoisista rannoistaan, shoppailumahdollisuuksistaan ja bileistään tunnetulle Kutalle. Ennakko-odotukset olivat erittäin matalalla, mutta Kuta yllätti positiivisesti. Useamman viikon jälkeen paluu lähes länsimaiselta vaikuttavaan kaupunkiin tuntui mahtavalta. Päädyimme juhlimaan illalla suositulle Sky Garden -klubille, jossa tanssimme tunteja, ja nukkumaan pääsimme vasta viiden jälkeen. Sky Gardenista löytyi menoa ja meininkiä kolmesta eri kerroksesta, joista löytyi mahdollisuus muun muassa pöydillä tanssimiseen, livemusiikin kuunteluun, ruokailuun ja muuhun yleiseen bilettämiseen. En ole yleensä kovin innostunut klubeilla pyörimisestä, mutta täytyy myöntää, että tällä kertaa oli kyllä harvinaisen hauskaa.

Pakkauslista kuukaudeksi Balille

Olen ollut Balilla nyt kolme viikkoa, ja edessä on vielä yksi viikko vapaaehtoistyön tekemistä ja matkustamista. Pakatessani matkaa varten yritin ottaa mukaan kaiken tarpeellisen, ja vaatetta ynnä muuta sälää kertyi yhden matkalaukullisen ja ison repullisen verran. Nyt astetta viisaampana kirjoittelen kaikille teille tuleville balinmatkailijoille listan siitä, mitä tähän aikaan vuodesta on oleellista ottaa mukaan ja mitä kannattaa toisaalta ihan suosiolla jättää kotiin.

Vaatteet

• Alusvaatteet viikon ajalle --> Balilta löytyy joka paikasta äärimmäisen halpoja pesuloita, joissa pesemisen lisäksi myös silitetään ja viikataan kaikki vaatteet. Muovikassillisen vaatteita saa pestyä 25 000 rupialla eli vähän päälle eurolla, joten on ihan turha raahata mukaan valtavia määriä vaatteita.
• Uimapuku ja bikinit --> Koska ilmasto on täällä kostea, kestää vaatteilla ikuisuus kuivua. Jos tykkäät uida useamman kerran viikossa, kannattaa ottaa mukaan ainakin kahdet uikkarit.
• T-paidat ja topit --> Balilla valtaosa paikallisista on hinduja, ja he pukeutuvat suhteellisen peittävästi. Turistit liikkuvat täällä usein shortseissa ja topeissa, mutta jos haluaa yhtään kunnioittaa paikallisia tapoja, saattaa t-paita olla välillä toppia parempi vaihtoehto. Temppeleissä ja kouluissa ollaan aika tarkkoja siitä, että hartiat ja polvet ovat peitetty.
• Housut, hameet ja mekot --> Ilmaston ollessa kuuma ja kostea kannattaa suosia kevyitä ja hengittäviä materiaaleja. Jätä suosiolla farkut kotiin ja vaihda ne pitkiin mekkoihin, hameisiin tai löysiin housuihin. Paikan päältä saa markkinoilta ostettua myös todella kivoja housuja ja hameita, jos kotoa ei löydy sopivia. Eikä hintakaan päätä huimaa jos yhtään osaa tinkiä. Housuissa pätee sama kuin paidoissa pituuden suhteen: pidempi on aina parempi, mutta shortseissakin voi kulkea täällä tarvittaessa.
• Pitkähihaiset paidat --> Ota mukaan ainakin yksi huppari tai neuletakki, sillä vuorilla tai yöllä saattaa olla viileää. Montaa pitkähihaista paitaa mukaan on turha raahata, sillä yksi ohut  ja yksi paksu pitkähihainen riittävät hyvin.
• Sukat --> Kaikki paikalliset käyttävät sandaaleja, samoin kuin valtaosa turisteistakin. Näin ollen sukat ovat täysin turhat, mutta jos haluaa esimerkiksi vaeltaa tai kävellä pitkiä matkoja, on hyvä ottaa muutama pari sukkia mukaan lenkkareiden alle.
• Yöpuku --> Yöllä on myös kuuma, joten yöpuvuksi riittää hyvin esimerkiksi t-paita.
• Päähine --> Hattu, huivi, mikä vaan. Päänahka palaa täällä ihan silmänräpäyksessä.
• Kengät --> Pärjäät todennäköisesti hyvin kaksilla kengillä: sandaaleilla ja lenkkareilla. 
• Urheiluvaatteet --> Treenihousut ja paita sekä muutamat treenirintsikat on hyvä olla mukana, jos liikkuu yhtään enempää. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla keli on jossain määrin siedettävä lihaskuntotreeniin tai juoksemiseen ulkona, ja kaipa täältä Ubudista löytyy myös joitain kuntosaleja niitä hamuaville.

Hygieniatarvikkeet

• Hammasharja ja hammastahna
• Vanulappuja ja vanupuikkoja
• Käsidesi
• Käsienpuhdistusliinat
• Deodorantti
• Meikit --> Ilmaston ollessa mikä on, ei paljoa huvita laittaa meikkiä naamaan. Perusmeikit on kuitenkin ihan kiva olla mukana.
• Hiusharja ja kampa sekä ponnareita
• Lääkkeet --> maitohappobakteerit, melatoniinia jos on vaikeuksia nukahtaa, särkylääkettä, sekä jotain ummetukseen ja ripuliin. Jos tulee Balille sellaiseen aikaan, että on paljon hyttysiä, on hyvä ottaa mukaan myös malarianestolääkkeet.
• Laastarit ja rakkolaastarit
• Shampoo, hoitoaine ja hiustenhoitotuotteet
• Meikinpoistoaineet
• Kynsisakset ja pinsetit
• Huulirasva ja rasva
• Pieni peili --> Joka paikassa ei välttämättä ole kunnollisia peilejä, joten osta ihmeessä Suomesta mukaan muutaman euron pikkupeili.
• Shaver
• Aurinkorasva --> Aurinko on paahtavan kuuma, ja täällä päiväntasaajalla paatuneimmatkin auringossamakaajat polttavat itsensä. Ota mukaan aurinkorasvaa, vähintään 30 suojakertoimella.
• Kuukautissuojat/siteet/tamponit

Lennolle

• Mukavat ja lämpimät vaatteet 
• Unimaski --> Pitkällä lennolla nukkumista helpottaa kummasti, jos saa pimennettyä oman maailmansa.
• Korvatulpat
• Niskatyyny
• Vaihtovaatteet --> Siltä varalta, että laukku häviää tai joudut odottelemaan sitä pitkiä aikoja.
• Tärkeimmät lääkkeet --> Samasta syystä kuin edellinen.
• Käsidesi, käsienpuhdistusliinat ja käsirasva --> Kiität vielä kun joudut käyttämään milloin mitäkin ällöttävää vessaa tai syömään ilman käsienpesumahdollisuutta.
• Tekemistä --> Kännykkä, kirja, lehtiä, kuulokkeet... Mitä vaan mikä saa sut unohtamaan, että matkustusaikaa on jäljellä vielä 15 tuntia.
• Kompressiosukat

Muuta tärkeää

• Passi
• Viisumi --> Yli kuukauden oleskeluun tai jos menet Indonesiaan töihin.
• Käteistä rahaa --> Kaupungeista löytyy paljon ATM:iä joista voi nostaa rahaa, mutta helppoa on myös nostaa käteistä euroina jo Suomesta ja vaihtaa rahaa rupioiksi paikanpäällä. Rahan vaihtaminen on helppoa, ja siihen sopivia pisteitä on kaikkialla.
• Elektroniikka --> kännykkä, kamera, tietokone, kuulokkeet ja kaikkiin laturit plus tarvittaessa vara-akku.
• Silmälasit --> Jos sellaiset omistat.
• Offline-listat --> Maailman tärkein juttu kun wifi ei toimi. Lataa jo Suomessa kännykkään offline-listat täyteen musiikkia, elokuvia, podcasteja ja kirjoja. BookBeat, Netflix, Acast ja Spotify pelastivat tylsät hetket milloin missäkin tien päällä ja tylsinä iltoina.
• Tiedot hotellista ja lennoista
• Kopiot matkavakuutuksesta, viisumista, passista ja kaikista tärkeistä dokumenteista.
• Avainlukulista tai kuvat siitä kännykässä.
• Pikkureppu tai laukku --> Joku pieni laukku, jota voit käyttää kulkiessasi ilman matkatavaroita.
• Sadetakki tai sateenvarjo --> en ole joutunut käyttämään itse kolmen viikon aikana kumpaakaan, mutta enkä jompi kumpi on ihan hyvä olla mukana, just in case.
• Aurinkolasit
• Purkkaa --> Olen tottunut syömään purkkaa aina aterian jälkeen, joten nappasin Suomesta mukaan pari Jenkkipurkkapussia. Paras päätös koskaan.
• Pyyhe --> Sekä iso pyyhe että kasvopyyhe kannattaa olla, jos ei yövy aina hotellissa. Rannalla on myös kiva olla jotain, johon pyyhkiä itsensä.
• Hyttysmyrkky --> Luulin, että Bali kuhisee hyttysiä, mutta olin väärässä. Tähän aikaan vuodesta hyttysiä ei näy täällä juuri ollenkaan. Silti hyttysmyrkyn käyttö on ihan suotavaa esimerkiksi illalla.
• Wc-paperirulla --> Vaikka valtaosasta vessoja löytyy myös vessapaperia, ei se ole mikään itsestäänselvyys. Siksi kannattaa varautua ottamalla ainakin vähän vessapaperia laukkuun varalle.

Vapaaehtoistyössä – Opettajana Balilla

Opettajan arki on tullut tutuksi jo koti-Suomessa, joten luokanopettajaopintojeni viimeinen harjoittelu Balilla on ollut virkistävää vaihtelua. Lähtiessäni Suomesta vapaaehtoistyöhön en tiennyt vielä minkä ikäisiä lapsia tulisin opettamaan, tai mitä heille opettaisin. En myöskään tiennyt, miten hyvin lapset osaavat englantia, mitä välineitä minulla on käytössäni, minkälaiset koulun tilat ovat, tai miten opetus on käytännössä järjestetty. Lähtökohdat olivat siis hyvin avoimet, ja kysymysmerkkejä riitti vaikka kuinka. 

Orientaatioviikon lopulla meille vapaaehtoistyöntekijöille kerrottiin yleistä infoa paikallisesta koulujärjestelmästä, opetettiin kieltä ja annettiin tiedot tulevasta koulusta. Sain tietää opettavani yhdessä ystäväni kanssa englantia kolmannelle luokalle paikallisessa kyläkoulussa, ja meille kerrottiin oppilaita olevan noin 24. Saimme hieman materiaalia ensimmäiseen aiheeseemme, ruumiinosiin, ja suunnittelimme ensimmäisen tunnin tietämättä miten hyvin oppilaat puhuvat englantia. Emme myöskään tienneet paljonko oppilaita tunnille ilmestyy, sillä englannin opiskelu tapahtuu varsinaisen koulupäivän jälkeen, ja se on lapsille vapaaehtoista. Koulussa, jossa opetamme, ei ole ollut aiemmin vapaaehtoistyöntekijöitä, joten mitään tietoa koulun ja luokan säännöistä tai tavoista ei aloittaessamme ollut.

Ensimmäinen päivä oli pitkälti hapuilua. Oppilaat olivat innoissaan tulostamme, eivätkä jaksaneet keskittyä kunnolla. Huomasimme heidän kielitaitonsa rajoittuvan suulliseen muutamien sanojen osaamiseen, kuten be quiet tai my name is. Jopa yksittäisten sanojen kirjoittaminen tuotti joillekin oppilaille vaikeuksia, samaan aikaan kun jotkut tiesivät jo kaiken tunnin aiheesta. Lauseiden muodostamisesta englanniksi on monen oppilaan kohdalla turha edes haaveilla. Luokka näytti olevan aluksi myös aivan ilman mitään sääntöjä tai rutiineja, joten seuraavan päivän tavoitteeksi otimme sääntöjen laatimisen ja opettamisen oppilaille. Opetimme merkin, joka tarkoittaa hiljaisuutta, sekä yritimme vaihtaa miss miss miss excuse me miss! -huutelun viittaamiseen. Viikon lopussa lähes kaikki oppilaat olivat jo sisäistäneet uudet säännöt, ja tunnit alkoivat sujua ongelmitta.

Apunamme koululla on paikallinen koordinaattori, joka auttaa ongelmatilanteissa ja kääntää Indonesian kieltä tarvittaessa englanniksi sekä päinvastoin. Itse opetusta meillä on muutama tunti päivässä, ja koulullamme vapaaehtoiset opettavat englantia kakkosluokkalaisista vitosluokkalaisiin asti. Haastavan alun jälkeen paikallinen kulttuuri ja siihen liittyvät tavat ovat tulleet tutuiksi. Aluksi hämmennystä aiheutti oppilaiden tapa ottaa sekä tavatessa että varsinkin koulusta poistuessa opettajan kädestä kiinni ja koskettaa sillä omaa otsaansa. Saimme kuitenkin selville, että se on paikallinen tapa kunnioittaa opettajaa. Ja voi että, kun lapset ovat täällä niin suloisia. Opettajalle tuodaan milloin mitäkin hedelmistä kukkiin, piirretään söpöjä piirrustuksia ja halataan lähtiessä. Oppilaat todella haluavat oppia, ja valtavista tasoeroista huolimatta kaikki pyrkivät tekemään parhaansa. On ollut upeaa nähdä, miten oppilaat ovat omaksuneet opettamiamme asioita jo viikossa, sekä itse aiheen että rutiinit. On lähes sääli jättää kahden viikon kuluttua luokka uuden opettajan käsiin. 

Bali – Kulttuuriin tutustumista ja kuumia lähteitä

Ensimmäinen viikko Balilla on nyt takana – ja uusi, erilainen viikko edessä. On ollut upeaa päästä vähän syvemmälle kulttuuriin jo näin nopeasti paikallisten ihmisten kautta. Jos olisimme matkustaneet vain viiden tähden hotelliin, kävelleet vain vilkkaimmilla turistialueilla ja syöneet vain turisteille tarkoitetuissa ravintoloissa, olisi koko Bali-kokemuksesta jäänyt puuttumaan iso pala. Paikalliset ihmiset ovat pääasiassa äärettömän ystävällisiä ja valmiita auttamaan, ja olemme käyneet heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluita Indonesiasta ja Balista sekä maidemme eroavaisuuksista. Englannin osaaminen vaihtelee ihmisten välillä suuresti, mutta parhaimmillaan olemme onnistuneet käymään keskusteluja muun muassa naisten asemasta, työllisyystilanteesta, politiikasta ja seksuaalivähemmistöjen asemasta.

Lähtiessäni matkaan Joensuusta minulla ei ollut mitään odotuksia matkalta, sillä en tiennyt oikein mitä odottaa. En voinut muuta kuin toivoa parasta. Ensimmäinen viikko on kuitenkin ylittänyt odotukseni ihan heittämällä, sillä olen viihtynyt paremmin kuin hyvin. Asumme vapaaehtoistyöntekijöille tarkoitetussa asuntolassa, jossa meille tarjotaan majoitus ja ruoka, sekä kyydit Ubudin keskustaan ja työpaikalle. Majoitus ja ruoka eivät tosin ole kummoisia, mutta juuri sopivia meille.

Ensimmäisellä viikolla kaikki vapaaehtoistyöntekijät perehdytetään maan tapoihin, kieleen ja kulttuuriin sekä paikalliseen ympäristöön. Itse työnteko alkaa siis usein vasta toisella viikolla. Paikallisen koordinaattorin johdolla pääsimme tutustumaan viikon aikana muun muassa Indonesialaiseen keittiöön, uskonnollisiin rituaaleihin, perinteiseen tanssiin, batiikkimaalauksen saloihin, riisipeltoon sekä kahviplantaasiin. Myös paikalliset nähtävyydet kiersimme läpi paikallisen oppaan kanssa. Monkey Forest, Ubudin markkinat sekä useat temppelit ovat tulleet jo tutuksi.  Olemme päässeet myös opettelemaan indonesian kieltä muutamalla oppitunnilla, vaikka täytyy myöntää, etten osaa kovin montaa lausetta indonesiaksi edelleenkään sanoa. 

Viikonloput ovat aina vapaita, joten päätimme lähteä ystäväni ja neljän muun vapaaehtoistyöntekijän kanssa viikonloppuretkelle Lovinaan. Kaikista epämääräisistä ja hieman negatiivisista arvosteluista huolimatta Lovina oli mielestäni ihan viehättävä paikka, jonka siisteys, pieni koko, lämmin merivesi sekä erityisesti aivan ihana hotellimme teki viikonlopusta mieleenpainuvan. Taksikuskimme oli puheliasta sorttia ja hän varmisti, että kellään ei ole paha mieli tai tylsä matka. Takaisin tullessa hän kierrätti meidät kuumien lähteiden ja vesiputouksen kautta, joista ainakin vesiputous (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista) oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Vesiputouksen alla uiminen on jotain, joka jokaisen pitäisi kokea.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko maapallon tällä puolen on ollut mahtava. Erityisesti näiden kaikkien ihmisten ansioista – sekä paikallisten että muiden vapaaehtoistyöntekijöiden. Tänään aloitamme työt paikallisessa koulussa, joten saa nähdä, onko fiilis sama vielä viikonkin päästä. Toivotaan parasta!

Tiimipostaus: Miksi bloggaan?

Jokin aika sitten sain ilouutisia, sillä minut oli hyväksytty blogitiimin jäseneksi. Blogitiimi koostuu minut mukaan luettuna yhdeksästä bloggaajasta, jotka suunnittelevat ja toteuttavat joka kuukausi yhden tiimipostauksen. Ideana siinä on se, että jokainen kirjoittaa yhdessä sovitusta aiheesta omaan blogiinsa, ja muiden postaukset löytyvät aina tekstin lopusta. Sieltä ne voi siis klikkailla halutessaan auki. Ensimmäisen (tai siis minulle ensimmäisen) tiimipostauksen aiheeksi valikoitui miksi bloggaan? Koska kirjoitin aiheesta jo jonkin verran postauksessani onko bloggaaminen noloa, saatte sille nyt vähän jatkoa.

Blogini koostuu pitkälti siitä, mikä minulle on tärkeää ja mistä pidän. Tavallinen arki, milloin minkäkin asian pohdiskelu, häät, matkustaminen sekä opiskelu ja työ ovat suuressa osassa blogiani. Kirjoitan usein asioista, jotka mietityttävät muutenkin, ja tekstiä työstämällä saan niihin myös itse selvyyttä ja järkeä.

Blogissani minulle on erityisen tärkeää aitous. Blogimaailma on täynnä blogeja, joissa arki kuvataan täydellisenä unelmana, jossa ei koskaan ole mitään suurempia vastoinkäymisiä tai haasteita. Mikään ei koskaan pelota tai ärsytä, eikä mistään voida puhua suoraan niin kuin asiat ovat. Kodista otetaan kuvia vain siitä yhdestä tarkoituksella siivotusta nurkasta, ruoka asetellaan lautaselle täydellisesti vain kuvan ottamista varten, ja ystäviä odotutetaan ruokapöydässä kun ensin täytyy saada se yksi onnistunut kuva, jotta syöminen voidaan aloittaa. Ulos pukeudutaan hyvin vain asukuvia varten, ja ulkomailla koko reissu ajatellaan vain sen kautta, mistä saisi kaikista parhaat kuvat ja jutut blogiin. Toki hyviä kuvia varten täytyy nähdä hieman vaivaa, mutta ylimääräisen siloittelun haluan jättää pois niin blogistani kuin tavallisesta elämästäni.

Pinnallisuus on myös jotain, josta en lähtökohtaisesti pidä. Se, että blogissa esitellään vain kuukauden suosikkituotteet, uusimmat ostokset, parhaat huulipunat ja hienot ravintolat joissa käy, on mulle ehdoton nou nou. Jokainen tekee tietysti tavallaan, eivätkä kaikki halua avoimesti toitottaa omasta yksityiselämästään muille, mutta äärimmäiseen pinnallisuuteen en edes itse pysty. 

Kun tapaan uuden tuttavan ja koen oloni turvalliseksi, kääntyvät puheenaiheet nopeasti pintaa syvemmälle, sillä olen luonnostani aika avoin, suora ja utelias. En ole erityisen kiinnostunut puhumaan pitkään siitä, minkälainen sää tänään on, tai kyselemään kuulumisia sillä tyylillä, että ainoa sopiva vastaus on kiitos hyvää. Sama näkyy myös blogissa: haluan kirjoittaa ihan aidosta elämästä, fiiliksistä ja pohdinnoista. Myös niistä ei-niin-huippuhetkistä. Monet sanovat kirjoittavansa blogiin yksisarvisia, saippuakuplia ja vaahtokarkkeja -tyylillä siksi, että haluavat pitää yllä positiivista fliilistä. Koen, että on kuitenkin jotain elämän kurjuudessa kylpemisen ja täydellisen siloittelun väliltä. Haluan, että blogi kuvastaa mahdollisimman hyvin minua, ei mitään yleistä ihannetta.

Blogeja on nykyään aivan valtavasti, ja moni bloggaaja varmasti toivoo saavansa lisää lukijoita, ja tähtää jopa hyvinkin korkealle. Myönnän kyllä, että blogimaailma on raaka, ja itseään vertaa helposti muihin. Tavoitteena blogin kirjoittamisessa minulla kuitenkin on saada uskollinen lukijakunta (laatu on tärkeämpi kuin määrä, eikös?), ja nauttia kirjoittamisesta ilman mitään paineita. Koska blogista on tullut mulle harrastus muiden joukossa, aion ehdottomasti jatkaa kirjoittamista myös jatkossa. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on innokkaita lukijoita.

Käy lukemassa myös muiden blogitiimiläisten postaukset: Anniina / Elli / Enni / Jenny / Krista / Heli / Sini