Tiimipostaus: Miksi bloggaan?

Jokin aika sitten sain ilouutisia, sillä minut oli hyväksytty blogitiimin jäseneksi. Blogitiimi koostuu minut mukaan luettuna yhdeksästä bloggaajasta, jotka suunnittelevat ja toteuttavat joka kuukausi yhden tiimipostauksen. Ideana siinä on se, että jokainen kirjoittaa yhdessä sovitusta aiheesta omaan blogiinsa, ja muiden postaukset löytyvät aina tekstin lopusta. Sieltä ne voi siis klikkailla halutessaan auki. Ensimmäisen (tai siis minulle ensimmäisen) tiimipostauksen aiheeksi valikoitui miksi bloggaan? Koska kirjoitin aiheesta jo jonkin verran postauksessani onko bloggaaminen noloa, saatte sille nyt vähän jatkoa.

Blogini koostuu pitkälti siitä, mikä minulle on tärkeää ja mistä pidän. Tavallinen arki, milloin minkäkin asian pohdiskelu, häät, matkustaminen sekä opiskelu ja työ ovat suuressa osassa blogiani. Kirjoitan usein asioista, jotka mietityttävät muutenkin, ja tekstiä työstämällä saan niihin myös itse selvyyttä ja järkeä.

Blogissani minulle on erityisen tärkeää aitous. Blogimaailma on täynnä blogeja, joissa arki kuvataan täydellisenä unelmana, jossa ei koskaan ole mitään suurempia vastoinkäymisiä tai haasteita. Mikään ei koskaan pelota tai ärsytä, eikä mistään voida puhua suoraan niin kuin asiat ovat. Kodista otetaan kuvia vain siitä yhdestä tarkoituksella siivotusta nurkasta, ruoka asetellaan lautaselle täydellisesti vain kuvan ottamista varten, ja ystäviä odotutetaan ruokapöydässä kun ensin täytyy saada se yksi onnistunut kuva, jotta syöminen voidaan aloittaa. Ulos pukeudutaan hyvin vain asukuvia varten, ja ulkomailla koko reissu ajatellaan vain sen kautta, mistä saisi kaikista parhaat kuvat ja jutut blogiin. Toki hyviä kuvia varten täytyy nähdä hieman vaivaa, mutta ylimääräisen siloittelun haluan jättää pois niin blogistani kuin tavallisesta elämästäni.

Pinnallisuus on myös jotain, josta en lähtökohtaisesti pidä. Se, että blogissa esitellään vain kuukauden suosikkituotteet, uusimmat ostokset, parhaat huulipunat ja hienot ravintolat joissa käy, on mulle ehdoton nou nou. Jokainen tekee tietysti tavallaan, eivätkä kaikki halua avoimesti toitottaa omasta yksityiselämästään muille, mutta äärimmäiseen pinnallisuuteen en edes itse pysty. 

Kun tapaan uuden tuttavan ja koen oloni turvalliseksi, kääntyvät puheenaiheet nopeasti pintaa syvemmälle, sillä olen luonnostani aika avoin, suora ja utelias. En ole erityisen kiinnostunut puhumaan pitkään siitä, minkälainen sää tänään on, tai kyselemään kuulumisia sillä tyylillä, että ainoa sopiva vastaus on kiitos hyvää. Sama näkyy myös blogissa: haluan kirjoittaa ihan aidosta elämästä, fiiliksistä ja pohdinnoista. Myös niistä ei-niin-huippuhetkistä. Monet sanovat kirjoittavansa blogiin yksisarvisia, saippuakuplia ja vaahtokarkkeja -tyylillä siksi, että haluavat pitää yllä positiivista fliilistä. Koen, että on kuitenkin jotain elämän kurjuudessa kylpemisen ja täydellisen siloittelun väliltä. Haluan, että blogi kuvastaa mahdollisimman hyvin minua, ei mitään yleistä ihannetta.

Blogeja on nykyään aivan valtavasti, ja moni bloggaaja varmasti toivoo saavansa lisää lukijoita, ja tähtää jopa hyvinkin korkealle. Myönnän kyllä, että blogimaailma on raaka, ja itseään vertaa helposti muihin. Tavoitteena blogin kirjoittamisessa minulla kuitenkin on saada uskollinen lukijakunta (laatu on tärkeämpi kuin määrä, eikös?), ja nauttia kirjoittamisesta ilman mitään paineita. Koska blogista on tullut mulle harrastus muiden joukossa, aion ehdottomasti jatkaa kirjoittamista myös jatkossa. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on innokkaita lukijoita.

Käy lukemassa myös muiden blogitiimiläisten postaukset: Anniina / Elli / Enni / Jenny / Krista / Heli / Sini