Ensimmäinen viikko Balilla on nyt takana – ja uusi, erilainen viikko edessä. On ollut upeaa päästä vähän syvemmälle kulttuuriin jo näin nopeasti paikallisten ihmisten kautta. Jos olisimme matkustaneet vain viiden tähden hotelliin, kävelleet vain vilkkaimmilla turistialueilla ja syöneet vain turisteille tarkoitetuissa ravintoloissa, olisi koko Bali-kokemuksesta jäänyt puuttumaan iso pala. Paikalliset ihmiset ovat pääasiassa äärettömän ystävällisiä ja valmiita auttamaan, ja olemme käyneet heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluita Indonesiasta ja Balista sekä maidemme eroavaisuuksista. Englannin osaaminen vaihtelee ihmisten välillä suuresti, mutta parhaimmillaan olemme onnistuneet käymään keskusteluja muun muassa naisten asemasta, työllisyystilanteesta, politiikasta ja seksuaalivähemmistöjen asemasta.
Lähtiessäni matkaan Joensuusta minulla ei ollut mitään odotuksia matkalta, sillä en tiennyt oikein mitä odottaa. En voinut muuta kuin toivoa parasta. Ensimmäinen viikko on kuitenkin ylittänyt odotukseni ihan heittämällä, sillä olen viihtynyt paremmin kuin hyvin. Asumme vapaaehtoistyöntekijöille tarkoitetussa asuntolassa, jossa meille tarjotaan majoitus ja ruoka, sekä kyydit Ubudin keskustaan ja työpaikalle. Majoitus ja ruoka eivät tosin ole kummoisia, mutta juuri sopivia meille.
Ensimmäisellä viikolla kaikki vapaaehtoistyöntekijät perehdytetään maan tapoihin, kieleen ja kulttuuriin sekä paikalliseen ympäristöön. Itse työnteko alkaa siis usein vasta toisella viikolla. Paikallisen koordinaattorin johdolla pääsimme tutustumaan viikon aikana muun muassa Indonesialaiseen keittiöön, uskonnollisiin rituaaleihin, perinteiseen tanssiin, batiikkimaalauksen saloihin, riisipeltoon sekä kahviplantaasiin. Myös paikalliset nähtävyydet kiersimme läpi paikallisen oppaan kanssa. Monkey Forest, Ubudin markkinat sekä useat temppelit ovat tulleet jo tutuksi. Olemme päässeet myös opettelemaan indonesian kieltä muutamalla oppitunnilla, vaikka täytyy myöntää, etten osaa kovin montaa lausetta indonesiaksi edelleenkään sanoa.
Viikonloput ovat aina vapaita, joten päätimme lähteä ystäväni ja neljän muun vapaaehtoistyöntekijän kanssa viikonloppuretkelle Lovinaan. Kaikista epämääräisistä ja hieman negatiivisista arvosteluista huolimatta Lovina oli mielestäni ihan viehättävä paikka, jonka siisteys, pieni koko, lämmin merivesi sekä erityisesti aivan ihana hotellimme teki viikonlopusta mieleenpainuvan. Taksikuskimme oli puheliasta sorttia ja hän varmisti, että kellään ei ole paha mieli tai tylsä matka. Takaisin tullessa hän kierrätti meidät kuumien lähteiden ja vesiputouksen kautta, joista ainakin vesiputous (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista) oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Vesiputouksen alla uiminen on jotain, joka jokaisen pitäisi kokea.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko maapallon tällä puolen on ollut mahtava. Erityisesti näiden kaikkien ihmisten ansioista – sekä paikallisten että muiden vapaaehtoistyöntekijöiden. Tänään aloitamme työt paikallisessa koulussa, joten saa nähdä, onko fiilis sama vielä viikonkin päästä. Toivotaan parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti