2018/10/22

Hääpukua mä metsästän

Nyt olisi taas kerran hääaiheista postausta tiedossa, nimittäin häämekkohehkutusta ja -kauhistelua. 
Viime viikolla löysin mekkoni, juuri sen the mekon, jossa kävelen alttarille kahdeksan kuukauden kuluttua. Olin ladannut paljon odotuksia sekä mekolle että itse sovitustilanteelle, sillä ajattelin niiden olevan jotenkin todella upeaa ja ihanaa. Noh, ainakaan kohdallani mekkojen sovittaminen ei eronnut mitenkään tavallisesta shoppailusta. Oma hääpukuni löytyi yllättäen jo ensimmäisestä liikkeestä jossa kävin, ja täytyy myöntää etten rakastunut siihen ensisilmäyksellä. Ajattelin sen olevan ihan kiva ja haluavani jotain tän tyylistä, mutta mitä enemmän pyörin mekossa ympäriinsä ja sitä tuijottelin, sen enemmän siihen ihastuin.

Vaikka olin löytänyt hyvän ja minulle sopivan mekon siis jo ensimmäisestä liikkeestä, halusin varmistaa, etten löytäisi mitään parempaa. Suuntasimme varmuuden vuoksi toiseen kaupunkiin sovittamaan hääpukuja päiväseltään. Matka varmisti kuitenkin sen, että jo aiemmin löytämäni mekko todella oli ylivoimaisesti paras, ja pienen rahakriiseilyn jälkeen päädyin ostamaan sen. Tähän täytyykin todeta, että voi hyvää päivää kun hääpuvut voivat olla kalliita. Vuokrapukuja en löytänyt ja valtaosa käytetyistä puvuista on Etelä-Suomessa, joten päädyin lopulta ostamaan puvun omakseni. Aikomuksenani on myydä se häiden jälkeen, joten ainakin puku saa uuden elämän ja minä vähän rahaa takaisin.

Rahaa häihin saa kulutettua aivan järjettömiä määriä, mutta onneksi olemme vielä pysyneet budjetissa. Mekkoni oli hieman suunniteltua kalliimpi, mutta kerran kai sitä vaan toivottavasti mennään naimisiin. Okei okei, en osaa oikeasti perustella itselleni miksi yhden päivän mekosta kenenkään kannattaisi maksaa noin suuria summia. Mutta hei, elän varmaan hernekeitolla sitten seuraavat kuukaudet! Se voi mennä vaikka tahattomasta häädietistä.

No, joka tapauksessa hääpuku on hankittu, ja olen siihen tyytyväinen. Ihan samanlaista tää on todellakin mun -fiilistä ei tullut mekosta kuin sormuksesta, mutta hyvät on kummatkin. Nyt yksi kohta listassamme lisää saa check-merkin peräänsä ja pääsemme suunnittelussa seuraavan jutun kimppuun. Voi vitsit kun nautin tästä!

2018/10/12

Kuulumisia

Ihanaa syksyä sinne puolelle ruutua! Kesän jälkeen postaustahti on vähän hiipunut, koska inspiraatio ja kiinnostus ovat olleet välillä ihan nollassa. En missään nimessä halua, että blogin kirjoittaminen on mulle yksi stressinaihe lisää, joten kun ei kiinnosta tai ehdi kirjoittaa, niin sitten ei ja sillä mennään. Viime viikon olin sijaistamassa eräällä koululla, ja kaikki menikin flunssasta huolimatta tosi kivasti. Työt jatkuvat näillä näkymin erityisopettajan sijaisuutena heti syysloman jälkeen, joten nyt on onneksi kokonainen viikko aikaa nauttia lomasta. En tosin tiedä, onko loma oikea sana kuvaamaan tulevaa viikkoa, mutta ainakin vapaa-aikaa on vähän enemmän kuin tulevilla viikoilla. 


Syyslomalla täytyy käydä yliopistolla viimeisen meneillään olevan kurssin harjoitusryhmätapaamisessa. Viimeksi kävin koulua ihan sen perinteisessä muodossaan joskus keväällä, joten olen tänä syksynä onnistunut välttelemään velvollisuuksia sen suhteen aika tehokkaasti. Jos aion valmistua lähitulevaisuudessa, täytyy minun nyt valitettavasti lopettaa tämä lusmuilu. On astuttava luokkaan kohtaamaan kaikki se tekemätön työ, ärtynyt opettaja ja luennot, jotka olen skipannut yhdellä kädenheilautuksella. Hupsistarallaa. Ja ainiin, onhan minulla tavalliset  jokailtaiset siivoustyöni ja muutama muu pakollinen juttu tehtävänä.

Onneksi syyslomalla on myös tulossa monta kutkuttavaa juttua, joita olen odottanut pitkään. Tiedossa on hääpuvun sovitusta, ammattilaisen kanssa häämeikin kokeilemista ja suunnittelua, ystävien tapaamista, stand up -keikkaa ja vaikka mitä muuta. En malta odottaa! 

2018/10/06

Tiimipostaus: My day vapaaehtoistyöntekijänä Balilla

Tiimipostauksen tämänkertaisena aiheena on my day, ja ajattelin avata vähän vapaaehtoistyöntekijän arkipäivää. Se mahtaa olla ainakin vähän kiinnostavampi kuin normaali arkipäiväni juuri nyt, kun koulua tai töitä ei tällä viikolla ole pahemmin ollut. Pääsette tässä postauksessa seuraamaan mun reissun viimeisen viikon maanantaita, joka oli aika tavallinen päivä Balilla.

7.45 
Herätyskello soi, otan korvatulpat korvistani ja nousen ylös sammuttamaan herätyksen ennen kuin kaikki huoneessa heräävät siihen kauheaan ääneen, joka kännykästäni pääsee. En ole vaivutunut vaihtamaan herätysääntäni moneen kuukauteen, vaikka kiroan joka ikinen aamu sen hirvittävää aggressiivisuutta. Kova ja äkillinen ääni aamulla ei ole paras mahdollinen alku päivälle, mutta on ollut jotenkin aivan ylitsepääsemätöntä vaihtaa se toiseen.

7.50
Kuten aina, nousen heti ylös herätyskellon soidessa. En koskaan jää makoilemaan sänkyyn tai torkuta, sillä olen aamuvirkku ja nautin siitä että saan olla hetken yksin aamulla ennen kuin muut heräävät. Laitan päivävaatteet päälle ja kävelen asuntolan ympäri yhteisiin pesutiloihin, jossa harjaan hampaat ja hiukset sekä teen muut aamurutiinit. Kotona Suomessa tykkään myös usein meikata vähän aamulla, mutta täällä olen meikannut vain yksittäisiä kertoja näiden viikkojen aikana.


8.00
Muutama muu vapaaehtoistyöntekijä istuu jo aamupalapöydässä, mutta en tunne heistä ketään. Asuntolaan tulee joka sunnuntai noin 15-20 uutta vapaaehtoistyöntekijää, ja kolme viikkoa sitten tulleesta, minulle tutusta porukasta lähes kaikki ovat jo vaihtaneet majapaikkaa eri puolille Balia tai lähteneet kotiin. Päätän ottaa aamupalaksi aamupalabuffetista muutaman banaanin, kananmunaa sekä puuroa. Tarjolla on aina päivästä riippuen myös lettuja, vaaleaa leipää, melonia, nakkia tai kananugetteja, mutta muutaman viikon vain vaaleaa höttöä syötyäni olen alkanut suorastaan himoitsemaan ihan tavallista, terveellistä aamupalaa. Kyllä niitä lettuja tulikin jo aika monta syötyä.



8.30
Käyn hakemassa huoneestani tietokoneen, kännykän ja silmälasit, ja siirryn alakertaan ainoaan huoneeseen, jossa wifi oikeasti toimii. Selaan läpi Facebookin, Instagramin, Helsingin Sanomat, Youtuben, sähköpostin ja muutaman blogin, ja nautin siitä, ettei kukaan muu ole vielä eksynyt tänne käyttämään nettiä. Sillä on nimittäin paha tapa hidastua huomattavasti heti, kun useampi ihminen käyttää sitä. Välillä on päiviä kun wifi ei toimi täällä oikeastaan ollenkaan, joten olen iloinen kun saan käyttää hetken vapaa-ajastani ihan vain koneella roikkumiseen.

10.00
Kaikki kiinnostava on nyt koluttu läpi tietokoneen osalta, joten päätämme ystäväni kanssa tehdä hieman koulutehtäviä ja suunnitella tulevan viikon oppitunnit. Koulutehtävät vaikuttavat helpolta, ja kirjoitan pari tehtävää tunnin aikana. Oppituntien suunnittelu sujuu myös kivuttomasti, sillä kyseessä ovat viimeiset oppitunnit, ja rutiini niiden tekemiseen ja toteuttamiseen on jo muodostunut. Laitamme muutamat monisteet kopioitaviksi ja olemme tyytyväisiä siitä, ettei tunteja tarvitse suunnitella enää huomenna tai ylihuomenna. Kaikki on jo suunniteltu!



11.30
Yksi päivän kohokohdista on täällä taas, nimittäin lounas. Maleksimme kanttiiniin juuri puoleksi, kun ruoka ilmestyy tarjolle. Tänään ruokana on kappas kappas riisiä ja jotain epämääräistä kastiketta, sekä vesimelonia kuten joka päivä. Otan lautasen täyteen ja syön hyvällä ruokahalulla, vaikka riisi alkaakin jo tökkiä aika pahasti. Täällä jokainen lounas ja päivällinen on joko riisiä ja kastiketta tai pastaa ja kastiketta. Lyön vaikka vetoa, etten koskekaan riisiin ja pastaan ensimmäisinä viikkoina Suomessa. Paikalliset syövät riisiä myös välipalana ja aamupalana, joten olen kiitollinen siitä, ettei meille sentään tarjota riisiä aamupalaksi majoituksessamme.

12.00
Ruokailun jälkeen päätän mennä vielä hetkeksi pihalle makoilemaan ja kuuntelemaan BookBeatista Harry Potteria. Väsy iskee yllättäen, ja otan pienet tirsat.


13.15
Nappaan kainalooni tulostetut monisteet ja muut tarvittavat välineet, ja lähden muutaman muun vapaaehtoisen sekä koordinaattorimme kanssa autolla kohti paikallista koulua, jossa opetamme. Matka kestää noin puoli tuntia, ja perillä koululla oppilaat soittavat kelloa iloisesti tuntien alkamisen merkiksi. 

14.00
Ensimmäisellä tunnilla kertaamme jo opiskeltuja ruumiinosia ja vaatteita leikin avulla, jonka jälkeen oppilaat pääsevät tekemään monistetta aiheeseen liittyen. Oppilaat ovat aina ihan hurjan innoissaan kaikenlaisista monisteita ja usein kiljuvat riemusta, kun huomaavat opettajan kädessä monistepinon. He rakastavat myös värittää, joten nopeimmat kerkeävät aina värittää monisteiden kuvat ja tekemään ylimääräisiä väritystöitä. Tunti sujuu leppoisasti, sillä luokassa on yllättävän vähän oppilaita tänään. Sillä on uskomattoman suuri ero, onko luokassa 25, 15 vai 5 oppilasta.

15.20 
Toisen tunnin alkaessa jatkamme ryhmätyötä, jota olemme tehneet jo usean päivän ajan. Oppilaat piirtävät, leikkaavat ja liimaavat ruumiinosia isolle kartongille, suunnittelevat hahmolleen vaatteet, sekä nimeävät kaikki ruumiinosat ja vaatteet paperille. Ryhmätyö sujuu vaihtelevasti ryhmästä riippuen, mutta tunti menee nopeasti. Lopuksi laulamme loppulaulun, jonka oppilaat osaavat jo yllättävän hyvin. Tunnin loppuessa oppilaat hyvästelevät meidät opettajat yksitellen, jonka jälkeen siistimme hieman luokkaa ennen lähtöä.


16.45
Olemme takaisin asuntolalla, ja istuskelemme hetken juttelemassa muiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa ennen päivällistä. Uudet ihmiset vaikuttavat mukavilta, ja eilen tänne saapui myös muita pohjoismaalaisia! Olemme edelleen ainoat suomalaiset, mutta nyt täällä on myös ruotsalaisia ja ainakin yksi norjalainen. Iso osa vapaaehtoistyöntekijöistä täällä on saksalaisia, mutta on täällä myös ihmisiä ainakin Espanjasta, Italiasta, Kanadasta, Englannista, Hollannista, Tanskasta, Australiasta, Japanista, Itävallasta, Yhdysvalloista ja Meksikosta.

17.30
Ruokaa, taas. Päivällisellä syön makaronia ja jonkinlaista tomaattikastiketta, joka on yllättävän hyvän makuista. Tekisi mieli santsata, mutta olen jo ihan täynnä. Juttelen pöydässä muutaman ystäväni kanssa viikonlopun suunnitelmista, ja päätämme varata viikonlopun majoitukset illalla tai seuraavana päivänä. Olemme kaikki innoissamme suunnitelmasta, jonka keksimme. Viikonloput ovat olleet tähän mennessä niin onnistuneita ja kaikki toisistaan erilaisia, että odotukset ovat suuret vielä viimeiselle reissulle täällä. Heti ruoan jälkeen käyn hakemassa pyykit pesulasta, jonne jätin ne edellisenä päivänä. Pyykit ovat pesty (vaikkakin vahvasti tuoksuvalla pesuaineella), silitetty ja viikattu. Maksan ystävälliselle naiselle 25 000 rupiaa eli vähän päälle euron ja vien pyykit huoneeseeni.



18.15
Otamme free drop of -kyydin Ubudin keskustaan, ja lähdemme käymään markkinoilla. Markkinat ovat yleensä aivan täynnä turisteja, mutta siellä on silti kiva katsella ympäriinsä. Tällä kertaa en omaksi yllätyksekseni löydä mitään ostamisen arvoista, sillä olen ostanut aiemmin jo ne muutamat jutut, jotka halusin. Syömme vielä gelatot, jonka jälkeen metsästämme taksin Ubudin liikenneviidakosta. Saamme sovittua kyydistä siedettävän hinnan, 150 000 rupiaa, ja kuski ajaa meidät majoituksellemme noin 25 minuutin matkan päähän keskustasta.


20.00
Oleskeluhuoneessa on ihmisiä aloittamassa leffan katselua, joten liitymme seuraan. Tällä kertaa vuorossa on Fifty Shades Freed, joka sopii minulle paremmin kuin hyvin. Viihdyttävää hömppää, jota katsellessa ei tarvitse turhaan ajatella mitään. Puolitoistatuntinen hujahtaakin hetkessä, ja on aika siirtyä iltatoimiin.

21.45
Käyn suihkussa, ja teen muut iltatoimet yhteisissä pesutiloissa. Minua väsyttää jo jonkun verran, joten päätän vaihtaa yöpuvun päälle ja menen jo sänkyyn kuuntelemaan hetkeksi musiikkia ennen nukkumaanmenoa.

22.15 
Ulkoa kuuluu vielä meteliä, sillä äänieritys on surkea. Ihmiset huutelevat toisilleen kadulla ja huoneissa, koirat haukkuvat ja kukko kiekuu. Laitan korvatulpat korvilleni, unimaskin kasvoilleni ja sanon hyvät yöt kahdelle huonetoverilleni. Huomenna taas nähdään.

Käy lukemassa myös muiden blogitiimiläisten postaukset:
 Anniina / Elli / Enni / Jenny / Krista / Heli / Sini 

2018/10/03

Hääpäivä – yhtä kulutusjuhlaa

Viimeisen kuukauden ajaksi laitoin koko hääsuunnittelun hyllylle, mutta nyt olen täällä taas ja back in the business. Oikeastaan himoitsen päästä jo suunnittelemaan, ja sekä pinterest että facebookin hääryhmien keskustelut ovat alkaneet taas kiinnostaa ihan uudella tavalla. Häiden suunnittelu ei ole mulle mitään pakkopullaa tai stressin aihe, vaan käytän siihen aikaa aivan omaksi ilokseni. Eikös se mene niin, että matka on tärkeämpi kuin määränpää? Nyt hääsuunnittelua jatkaessani oleellinen lähtökohta on toki se, millaiset häät haluamme. Isot linjat on nyt päätetty ja tärkeimmät asiat kuten juhlapaikka (johon kuuluu catering), bändi ja valokuvaaja on varattu. Lähipäivinä olen erinäisiä hääkeskusteluja selaillessani kuitenkin tullut entistä varmemmaksi siitä, mitä häiltämme haluan. Ja se on ekologisuus.



Pyrin tavallisessa arjessani huomioimaan ekologisuuden aina mahdollisuuksien mukaan. En ole täydellinen, lensinhän juuri Indonesiaan ja takaisin (henkilökohtainen ympäristörikos check), mutta yritän parhaani mukaan tehdä hyviä valintoja ja parantaa jatkuvasti omaa toimintaani. Ekologiset arvot näkyvät arjessani monella tavalla: pyrin (siis pyrin) miettimään jokaisen ostoksen tarpeellisuutta ja pitkäaikaisuutta, suosin käytettyjä tavaroita ja vaatteita, kierrätän, en ajele turhaan autolla, pyrin ostamaan ekologisia vaihtoehtoja jos niitä on tarjolla ja niin edespäin. Miksi ekologisuus ei sitten näkyisi häissämme? 

Valtaosan vaatteistani ostan nykyään kirpputoreilta, johon myös omat käyttämättömät vaatteeni löytävät lopulta tiensä. Myöskään häissä en pidä pakollisena ostaa hääpukua uutena, vaan otan vaihtoehdoista huomioon myös käytettynä ostamisen ja vuokraamisen. Se olisi jopa suotavaa, ja kaiken lisäksi käytännöllistä! Hääpuvun vuokraamalla ei tarvitse itse juhlan jälkeen miettiä, missä säilyttää pukua tai kelle sen saa myytyä eteenpäin. Kun löydän the puvun, tartun siihen itseni tuntien kynsin hampain, oli se sitten myynnissä tai vuokrattavana. Annan mahdollisuuden kuitenkin kaikille vaihtoehdoille.



Suoraan sanottuna minua ällöttää se turha tilpehööri, joka perinteisesti kuuluu häihin. Muoviset ebaysta tilatut tekotimantit ja helmet, söpöt sellofaaniin käärityt vieraslahjat joista puolet unohtuvat juhlapaikalle kotiin lähtiessä, kaiken maailman nauhat, pallot, pompulat ja muut hilavitkuttimet jotka lentävät roskiin seuraavana aamuna ovat aivan turhia. Vain yhtä päivää varten hankittujen tavaroiden ostaminen pitäisi kieltää lailla. Jos jotain sitten haluaa ostaa ja tuntee suurta tarvetta hankkia erinäistä tilpehööriä omiin häihinsä, on huomattavasti parempi vaihtoehto vuokrata tai ostaa edes käytettynä ja myydä häiden jälkeen seuraavalle hääparille. Todistin juuri erästä keskustelua, jossa pohdittiin, miten kaikkien häät näyttävät ihan samalta kun samat häätavarat kiertävät morsiamelta toiselle. No, sekös on maailman kauhein asia että kaverin häissä pöydillä on samat koivukiekot kuin omissasi. Facebook-kirpparit siis kovaan käyttöön!

Häälahjat ovat myös osa häitä, ja usein hääpari tekee jonkinlaisen lahjalistan, jotta vieraiden olisi helpompi miettiä mitä antaa lahjaksi. Usein häälahjalista sisältää kaiken maailman Pentikin kipot ja kulhot, Marimekon lakanat, Teema-astiasarjat ja kodinkoneet. Koska olemme tulevan aviomieheni kanssa asuneet häiden aikaan yhdessä jo viisi vuotta, voin todeta sataprosenttisen varmasti, että meillä on kodissamme jo ihan kaikki tarvittava ja vähän vielä lisää. Emme halua pyytää lahjaksi mitään turhaa vain uuden materian saamisen vuoksi, joten hyvin todennäköisesti pyydämme lahjaksi vain rahaa häämatkakassaan ja kenties jotain pientä täydennystä jo olemassa oleviin laadukkaisiin ja kestäviin sarjoihin. 



Kaiken kaikkiaan haluan pitää häiden suunnittelussa järjen päässä. Jos huomaatte materialismihulluuden iskevän päälleni, herättäkää minut ajoissa. Tärkein asia on ihmisten viihtyvyys, joka tulee pääasiassa ihan jostain muualta kuin niistä koristehelmistä tai kaasojen puvun materiaalista.


Kuvat lainattu: pixaby.com

2018/09/27

Olen niin kiitollinen

Lähiaikoina olen tuntenut oloni jotenkin ihan erityisen onnelliseksi ja kiitolliseksi kaikesta. Kuukauden aikana Balin reissulla pysähdyin aina välillä toteamaan, miten onnellinen ihminen voikaan olla. Vaikka tulevaisuus on hieman hämärän peitossa koulun pian loppuessa ja tuleva jopa hieman pelottaa, tuntuu kaikki olevan kunnossa ja juuri kuten pitääkin. 


Olen kiitollinen siitä, että...

..oon oppinut pääsemään nopeasti yli hetkellisestä ärsytyksestä ja iloitsemaan niistä ei niin kivoistakin kohdista päivässä.

...mulla on aivan ihania ystäviä, joille voin aina soittaa tai laittaa viestiä, oli asia ihan mikä vaan (tai vaikka ei olisi asiaa ollenkaan).

...saan asua näin turvallisessa maassa ja kaupungissa, jossa ilma on raikasta ja hanavesi on juotavaa ja jopa maistuu hyvältä. Go Suomi!

...voin hyvin ja olen terve, enkä ole sairastellut ollenkaan viime kevään jälkeen. Terveyttä osaa arvostaa yleensä vasta silloin kun ei ole enää terve, joten yritän olla kiitollinen hyvästä olosta joka päivä.

...kesä on ollut ihanan lämmin, ja tänä vuonna olen saanut nauttia lämmöstä kokonaisen neljän kuukauden ajan! Milloin käy tällainen tuuri? Ei koskaan.

...mulla on maailman suloisin avomies, joka jaksaa aina huomioida ja yllättää. Ihan oikean tyypin oon valinnut jakamaan elämän mun kanssa. Ja hei, enää 275 päivää häihin (en tunnusta, että vilkuilen kännykässäni olevaa laskuria tasaisin väliajoin).

...mulla on ollut etuoikeus toteuttaa mun unelmia. Pitkään haaveilemani au pair -kuukaudet, vapaaehtoistyön tekeminen ulkomailla ja Suomessa, oman asunnon osto ja yliopistotutkinnon suorittaminen tässä muutaman vain mainitakseni.

...ja että mulla on ollut ystäviä, avomies ja perhe, jotka ovat tukeneet mua kaikissa päätöksissäni ja kannustaneet eteenpäin. Se ei ole itsestäänselvyys.

2018/09/26

Parhaat hetket Balin reissulla

Kuukausi Balilla on nyt takanapäin, ja on aika koota yhteen kaikista parhaat hetket reissun ajalta. Parhaat muistot liittyvät usein vahvasti itseni ylittämiseen ja aivan upeisiin uusiin kokemuksiin, joita on hyvä muistella vielä kiikkustuolissakin. Balille reissua suunnitteleville tästä postauksesta saattaa löytyä myös muutama vinkki siihen, mitä kannattaa tehdä tai minne mennä. Kaiken kaikkiaan reissu oli jokaisen sentin arvoinen, ja varmasti yksi elämäni mieleenpainuvimmista kokemuksista. Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että henkilökohtainen matkustuskiintiöni on täynnä, eikä ulkomaille tarvitse lähteä ihan vähään aikaan. Olin iloinen reissussa, mutta vähintään yhtä iloinen palatessani takaisin maailman parhaaseen paikkaan – nimittäin kotiin.

Tässä siis parhaat hetket Balilla (tai ainakin muutama niistä). Koska laiskuus iskee päälle kovalla voimalla, tässä viisi ensimmäisenä mieleen tulevaa hetkeä, olkaa hyvät.

Snorklaus Nusa Penidalla
Odotin snorklausreissuamme innolla, sillä en ollut snorklannut koskaan aiemmin. Pelkään kaloja ja oikeastaan kaikkea vedessä elävää kuollakseni, ja mulle riittää kalojen katseleminen usein ihan turvallisesti lasin takaa akvaariosta. Kuulin, että kalat saattavat uida todella lähellä, joten en voinut olla hieman jännittämättä, miten reagoin vedessä. Koska en tiennyt oikein mitä odottaa, oli kokemus entistä mielenkiintoisempi. Snorklasimme viidessä eri paikassa, jotka olivat kaikki hieman erilaisia. Osassa oli paljon upeita koralleja, toisissa isoja rauskuja tai mitä erilaisempia kaloja. Ensimmäinen snorklauspaikkamme oli vaativin, sillä aallot olivat suuria, ja minun täytyi uida paljon. Näkeminen ja hengittäminen osoittautui vaativaksi kovassa aallokossa, ja ymmärsin heti miksi ohjaajamme oli kysynyt, onhan kaikilla mukaan tulevilla hyvä uimataito. Elämäni tähtihetkiin ei kuulunut se, kun hieman eksyksissä etsin muita, käännyin, ja vain muutaman sentin päässä kasvoistani oli valtava rausku. Saatoin päästää pienen paniikinomaisen huudon. Kaiken kaikkiaan snorklaus oli yllättävän raskasta fyysisesti, mutta hauskaa. Yhdeksi parhaista hetkistä valikoin sen juurikin siksi, että onnistuin ylittämään taas itseni.


Skootteriajelut Nusa Penidalla
Kun tulin Balille ja ymmärsin, kuinka kaoottista liikenne täällä on, vannoin etten ikinä ajaisi täällä itse yhtään mitään. Pelkäsin jopa muiden kyydissä. On se vaan kummallista, kuinka nopeasti ihminen tottuu aluksi vaarallisilta tuntuviin tapoihin kuten turvavöiden puuttumiseen, ilman kypärää skootterilla ajaviin ihmisiin tai sentin päästä ohittaviin autoihin. Päädyin siis lopulta pyörtämään omat sanani, sillä Nusa Penidan saarella skootterin vuokraaminen oli kaikista järkevin tapa nähdä saarta. En ollut koskaan aiemmin ajanut skootterilla (saati omistanut minkäänlaista lupaa ajaa sellaisella), mutta jotenkin päädyin kuitenkin ajamaan ympäri saarta. Ja se todellakin oli riskin arvoista! Alun muutamistakymmenistä sydänkohtauksista selvittyäni tuntuma skootteriin löytyi ja uskallusta liikkua rohkeasti muun liikenteen seassa huonokuntoisilla, kapeilla teillä alkoi löytyä.  Ajelimme ympäri saarta ja näimme aivan käsittämättömän hienoja maisemia. Riemunkiljahdukset tällä reissulla olivat vertaansa vailla.


Venematka Nusa Penidalta Sanuriin
Matkustaessamme veneellä alun perin Sanurista Nusa Penidalle ymmärsin ensimmäistä kertaa, miltä merisairaana oleminen tuntuu. En ollut koskaan nähnyt omin silmin niin suuria aaltoja. Aallot olivat niin korkeita, että ison veneen pudotessa aallon harjanteelta pudotus tunti mahan pohjassa asti, ja jatkuva keinutus toi oksennuksen kurkkuun. Ja hyvä lukija, huomioi, että tämä ei siis lukeudu parhaisiin hetkiin Balilla. Takaisin tullessamme päätimme siirtyä veneen sisältä katolle, jossa oli joitakin paikkoja matkustajille. Kenties siellä ei tulisi niin paha olo. Vaikka kastuimme matkalla aivan läpimäriksi aaaltojen vuoksi ja silmät olivat niin täynnä suolavettä että olisi tehnyt mieli itkeä, oli matka takaisin hieno. Auringonlaskun katsominen veneen katolta, kuohuva meri ja veneen katolla pauhaava musiikki tekivät kokemuksesta ainutlaatuisen.


Yllättäen luokan eteen joutuminen
Harjoittelumme vuoksi seurasimme paikallisessa lukiossa ystäväni kanssa muutamia tunteja, jonka lisäksi meitä kierrätettiin koulun alueella. Vaikka me olimme tulleet tutustumaan heidän kouluunsa ja kulttuuriinsa, tuntui siltä, että me olimmekin nähtävyys heille. Jopa opettajat halusivat ottaa meistä kuvia. Koko kouluun tutustuminen oli hyvin mielenkiintoista, vaikkakin täynnä yllätyksiä. Toisella kerralla käydessämme koululla päädyimme erään matkailua opettavan opettajan mukaan, joka päätti laittaa meidät ystäväni kanssa erään lukioluokan eteen, ja ilmoitti, että meillä on nyt 30 minuuttia aikaa pitää oppilaille tunti valitsemastamme aiheesta. Hän tiesi, että olimme tulleet vain seuraamaan tunteja emmekä opettamaan, mutta se tieto ei häntä näyttänyt häiritsevän. Lopulta huomasimme siis olevamme luokan edessä puhumassa oppilaiden kanssa Suomesta ja Balista. Onneksi kyseisen luokan oppilaat puhuivat hyvää englantia, ja meillä oli oikein hauskaa! Jälkeenpäin ajateltuna yllätys oli erittäin hauska.

Pikkutunneille Sky Gardenissa
Toiseksi viimeisenä viikonloppuna päädyimme vuorokaudeksi valkoisista rannoistaan, shoppailumahdollisuuksistaan ja bileistään tunnetulle Kutalle. Ennakko-odotukset olivat erittäin matalalla, mutta Kuta yllätti positiivisesti. Useamman viikon jälkeen paluu lähes länsimaiselta vaikuttavaan kaupunkiin tuntui mahtavalta. Päädyimme juhlimaan illalla suositulle Sky Garden -klubille, jossa tanssimme tunteja, ja nukkumaan pääsimme vasta viiden jälkeen. Sky Gardenista löytyi menoa ja meininkiä kolmesta eri kerroksesta, joista löytyi mahdollisuus muun muassa pöydillä tanssimiseen, livemusiikin kuunteluun, ruokailuun ja muuhun yleiseen bilettämiseen. En ole yleensä kovin innostunut klubeilla pyörimisestä, mutta täytyy myöntää, että tällä kertaa oli kyllä harvinaisen hauskaa.

2018/09/17

Pakkauslista kuukaudeksi Balille

Olen ollut Balilla nyt kolme viikkoa, ja edessä on vielä yksi viikko vapaaehtoistyön tekemistä ja matkustamista. Pakatessani matkaa varten yritin ottaa mukaan kaiken tarpeellisen, ja vaatetta ynnä muuta sälää kertyi yhden matkalaukullisen ja ison repullisen verran. Nyt astetta viisaampana kirjoittelen kaikille teille tuleville balinmatkailijoille listan siitä, mitä tähän aikaan vuodesta on oleellista ottaa mukaan ja mitä kannattaa toisaalta ihan suosiolla jättää kotiin.


Vaatteet

  • Alusvaatteet viikon ajalle --> Balilta löytyy joka paikasta äärimmäisen halpoja pesuloita, joissa pesemisen lisäksi myös silitetään ja viikataan kaikki vaatteet. Muovikassillisen vaatteita saa pestyä 25 000 rupialla eli vähän päälle eurolla, joten on ihan turha raahata mukaan valtavia määriä vaatteita.
  • Uimapuku ja bikinit --> Koska ilmasto on täällä kostea, kestää vaatteilla ikuisuus kuivua. Jos tykkäät uida useamman kerran viikossa, kannattaa ottaa mukaan ainakin kahdet uikkarit.
  • T-paidat ja topit --> Balilla valtaosa paikallisista on hinduja, ja he pukeutuvat suhteellisen peittävästi. Turistit liikkuvat täällä usein shortseissa ja topeissa, mutta jos haluaa yhtään kunnioittaa paikallisia tapoja, saattaa t-paita olla välillä toppia parempi vaihtoehto. Temppeleissä ja kouluissa ollaan aika tarkkoja siitä, että hartiat ja polvet ovat peitetty.
  • Housut, hameet ja mekot --> Ilmaston ollessa kuuma ja kostea kannattaa suosia kevyitä ja hengittäviä materiaaleja. Jätä suosiolla farkut kotiin ja vaihda ne pitkiin mekkoihin, hameisiin tai löysiin housuihin. Paikan päältä saa markkinoilta ostettua myös todella kivoja housuja ja hameita, jos kotoa ei löydy sopivia. Eikä hintakaan päätä huimaa jos yhtään osaa tinkiä. Housuissa pätee sama kuin paidoissa pituuden suhteen: pidempi on aina parempi, mutta shortseissakin voi kulkea täällä tarvittaessa.
  • Pitkähihaiset paidat --> Ota mukaan ainakin yksi huppari tai neuletakki, sillä vuorilla tai yöllä saattaa olla viileää. Montaa pitkähihaista paitaa mukaan on turha raahata, sillä yksi ohut  ja yksi paksu pitkähihainen riittävät hyvin.
  • Sukat --> Kaikki paikalliset käyttävät sandaaleja, samoin kuin valtaosa turisteistakin. Näin ollen sukat ovat täysin turhat, mutta jos haluaa esimerkiksi vaeltaa tai kävellä pitkiä matkoja, on hyvä ottaa muutama pari sukkia mukaan lenkkareiden alle.
  • Yöpuku --> Yöllä on myös kuuma, joten yöpuvuksi riittää hyvin esimerkiksi t-paita.
  • Päähine --> Hattu, huivi, mikä vaan. Päänahka palaa täällä ihan silmänräpäyksessä.
  • Kengät --> Pärjäät todennäköisesti hyvin kaksilla kengillä: sandaaleilla ja lenkkareilla. 
  • Urheiluvaatteet --> Treenihousut ja paita sekä muutamat treenirintsikat on hyvä olla mukana, jos liikkuu yhtään enempää. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla keli on jossain määrin siedettävä lihaskuntotreeniin tai juoksemiseen ulkona, ja kaipa täältä Ubudista löytyy myös joitain kuntosaleja niitä hamuaville.
Hygieniatarvikkeet
  • Hammasharja ja hammastahna
  • Vanulappuja ja vanupuikkoja
  • Käsidesi
  • Käsienpuhdistusliinat
  • Deodorantti
  • Meikit --> Ilmaston ollessa mikä on, ei paljoa huvita laittaa meikkiä naamaan. Perusmeikit on kuitenkin ihan kiva olla mukana.
  • Hiusharja ja kampa sekä ponnareita
  • Lääkkeet --> maitohappobakteerit, melatoniinia jos on vaikeuksia nukahtaa, särkylääkettä, sekä jotain ummetukseen ja ripuliin. Jos tulee Balille sellaiseen aikaan, että on paljon hyttysiä, on hyvä ottaa mukaan myös malarianestolääkkeet.
  • Laastarit ja rakkolaastarit
  • Shampoo, hoitoaine ja hiustenhoitotuotteet
  • Meikinpoistoaineet
  • Kynsisakset ja pinsetit
  • Huulirasva ja rasva
  • Pieni peili --> Joka paikassa ei välttämättä ole kunnollisia peilejä, joten osta ihmeessä Suomesta mukaan muutaman euron pikkupeili.
  • Shaver
  • Aurinkorasva --> Aurinko on paahtavan kuuma, ja täällä päiväntasaajalla paatuneimmatkin auringossamakaajat polttavat itsensä. Ota mukaan aurinkorasvaa, vähintään 30 suojakertoimella.
  • Kuukautissuojat/siteet/tamponit
Lennolle

  • Mukavat ja lämpimät vaatteet 
  • Unimaski --> Pitkällä lennolla nukkumista helpottaa kummasti, jos saa pimennettyä oman maailmansa.
  • Korvatulpat
  • Niskatyyny
  • Vaihtovaatteet --> Siltä varalta, että laukku häviää tai joudut odottelemaan sitä pitkiä aikoja.
  • Tärkeimmät lääkkeet --> Samasta syystä kuin edellinen.
  • Käsidesi, käsienpuhdistusliinat ja käsirasva --> Kiität vielä kun joudut käyttämään milloin mitäkin ällöttävää vessaa tai syömään ilman käsienpesumahdollisuutta.
  • Tekemistä --> Kännykkä, kirja, lehtiä, kuulokkeet... Mitä vaan mikä saa sut unohtamaan, että matkustusaikaa on jäljellä vielä 15 tuntia.
  • Kompressiosukat
Muuta tärkeää
  • Passi
  • Viisumi --> Yli kuukauden oleskeluun tai jos menet Indonesiaan töihin.
  • Käteistä rahaa --> Kaupungeista löytyy paljon ATM:iä joista voi nostaa rahaa, mutta helppoa on myös nostaa käteistä euroina jo Suomesta ja vaihtaa rahaa rupioiksi paikanpäällä. Rahan vaihtaminen on helppoa, ja siihen sopivia pisteitä on kaikkialla.
  • Elektroniikka --> kännykkä, kamera, tietokone, kuulokkeet ja kaikkiin laturit plus tarvittaessa vara-akku.
  • Silmälasit --> Jos sellaiset omistat.
  • Offline-listat --> Maailman tärkein juttu kun wifi ei toimi. Lataa jo Suomessa kännykkään offline-listat täyteen musiikkia, elokuvia, podcasteja ja kirjoja. BookBeat, Netflix, Acast ja Spotify pelastivat tylsät hetket milloin missäkin tien päällä ja tylsinä iltoina.
  • Tiedot hotellista ja lennoista
  • Kopiot matkavakuutuksesta, viisumista, passista ja kaikista tärkeistä dokumenteista.
  • Avainlukulista tai kuvat siitä kännykässä.
  • Pikkureppu tai laukku --> Joku pieni laukku, jota voit käyttää kulkiessasi ilman matkatavaroita.
  • Sadetakki tai sateenvarjo --> en ole joutunut käyttämään itse kolmen viikon aikana kumpaakaan, mutta enkä jompi kumpi on ihan hyvä olla mukana, just in case.
  • Aurinkolasit
  • Purkkaa --> Olen tottunut syömään purkkaa aina aterian jälkeen, joten nappasin Suomesta mukaan pari Jenkkipurkkapussia. Paras päätös koskaan.
  • Pyyhe --> Sekä iso pyyhe että kasvopyyhe kannattaa olla, jos ei yövy aina hotellissa. Rannalla on myös kiva olla jotain, johon pyyhkiä itsensä.
  • Hyttysmyrkky --> Luulin, että Bali kuhisee hyttysiä, mutta olin väärässä. Tähän aikaan vuodesta hyttysiä ei näy täällä juuri ollenkaan. Silti hyttysmyrkyn käyttö on ihan suotavaa esimerkiksi illalla.
  • Wc-paperirulla --> Vaikka valtaosasta vessoja löytyy myös vessapaperia, ei se ole mikään itsestäänselvyys. Siksi kannattaa varautua ottamalla ainakin vähän vessapaperia laukkuun varalle.

2018/09/10

Vapaaehtoistyössä – Opettajana Balilla

Opettajan arki on tullut tutuksi jo koti-Suomessa, joten luokanopettajaopintojeni viimeinen harjoittelu Balilla on ollut virkistävää vaihtelua. Lähtiessäni Suomesta vapaaehtoistyöhön en tiennyt vielä minkä ikäisiä lapsia tulisin opettamaan, tai mitä heille opettaisin. En myöskään tiennyt, miten hyvin lapset osaavat englantia, mitä välineitä minulla on käytössäni, minkälaiset koulun tilat ovat, tai miten opetus on käytännössä järjestetty. Lähtökohdat olivat siis hyvin avoimet, ja kysymysmerkkejä riitti vaikka kuinka. 


Orientaatioviikon lopulla meille vapaaehtoistyöntekijöille kerrottiin yleistä infoa paikallisesta koulujärjestelmästä, opetettiin kieltä ja annettiin tiedot tulevasta koulusta. Sain tietää opettavani yhdessä ystäväni kanssa englantia kolmannelle luokalle paikallisessa kyläkoulussa, ja meille kerrottiin oppilaita olevan noin 24. Saimme hieman materiaalia ensimmäiseen aiheeseemme, ruumiinosiin, ja suunnittelimme ensimmäisen tunnin tietämättä miten hyvin oppilaat puhuvat englantia. Emme myöskään tienneet paljonko oppilaita tunnille ilmestyy, sillä englannin opiskelu tapahtuu varsinaisen koulupäivän jälkeen, ja se on lapsille vapaaehtoista. Koulussa, jossa opetamme, ei ole ollut aiemmin vapaaehtoistyöntekijöitä, joten mitään tietoa koulun ja luokan säännöistä tai tavoista ei aloittaessamme ollut.

Ensimmäinen päivä oli pitkälti hapuilua. Oppilaat olivat innoissaan tulostamme, eivätkä jaksaneet keskittyä kunnolla. Huomasimme heidän kielitaitonsa rajoittuvan suulliseen muutamien sanojen osaamiseen, kuten be quiet tai my name is. Jopa yksittäisten sanojen kirjoittaminen tuotti joillekin oppilaille vaikeuksia, samaan aikaan kun jotkut tiesivät jo kaiken tunnin aiheesta. Lauseiden muodostamisesta englanniksi on monen oppilaan kohdalla turha edes haaveilla. Luokka näytti olevan aluksi myös aivan ilman mitään sääntöjä tai rutiineja, joten seuraavan päivän tavoitteeksi otimme sääntöjen laatimisen ja opettamisen oppilaille. Opetimme merkin, joka tarkoittaa hiljaisuutta, sekä yritimme vaihtaa miss miss miss excuse me miss! -huutelun viittaamiseen. Viikon lopussa lähes kaikki oppilaat olivat jo sisäistäneet uudet säännöt, ja tunnit alkoivat sujua ongelmitta.


Apunamme koululla on paikallinen koordinaattori, joka auttaa ongelmatilanteissa ja kääntää Indonesian kieltä tarvittaessa englanniksi sekä päinvastoin. Itse opetusta meillä on muutama tunti päivässä, ja koulullamme vapaaehtoiset opettavat englantia kakkosluokkalaisista vitosluokkalaisiin asti. Haastavan alun jälkeen paikallinen kulttuuri ja siihen liittyvät tavat ovat tulleet tutuiksi. Aluksi hämmennystä aiheutti oppilaiden tapa ottaa sekä tavatessa että varsinkin koulusta poistuessa opettajan kädestä kiinni ja koskettaa sillä omaa otsaansa. Saimme kuitenkin selville, että se on paikallinen tapa kunnioittaa opettajaa. Ja voi että, kun lapset ovat täällä niin suloisia. Opettajalle tuodaan milloin mitäkin hedelmistä kukkiin, piirretään söpöjä piirrustuksia ja halataan lähtiessä. Oppilaat todella haluavat oppia, ja valtavista tasoeroista huolimatta kaikki pyrkivät tekemään parhaansa. On ollut upeaa nähdä, miten oppilaat ovat omaksuneet opettamiamme asioita jo viikossa, sekä itse aiheen että rutiinit. On lähes sääli jättää kahden viikon kuluttua luokka uuden opettajan käsiin. 

2018/09/02

Bali – Kulttuuriin tutustumista ja kuumia lähteitä

Ensimmäinen viikko Balilla on nyt takana – ja uusi, erilainen viikko edessä. On ollut upeaa päästä vähän syvemmälle kulttuuriin jo näin nopeasti paikallisten ihmisten kautta. Jos olisimme matkustaneet vain viiden tähden hotelliin, kävelleet vain vilkkaimmilla turistialueilla ja syöneet vain turisteille tarkoitetuissa ravintoloissa, olisi koko Bali-kokemuksesta jäänyt puuttumaan iso pala. Paikalliset ihmiset ovat pääasiassa äärettömän ystävällisiä ja valmiita auttamaan, ja olemme käyneet heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluita Indonesiasta ja Balista sekä maidemme eroavaisuuksista. Englannin osaaminen vaihtelee ihmisten välillä suuresti, mutta parhaimmillaan olemme onnistuneet käymään keskusteluja muun muassa naisten asemasta, työllisyystilanteesta, politiikasta ja seksuaalivähemmistöjen asemasta.



Lähtiessäni matkaan Joensuusta minulla ei ollut mitään odotuksia matkalta, sillä en tiennyt oikein mitä odottaa. En voinut muuta kuin toivoa parasta. Ensimmäinen viikko on kuitenkin ylittänyt odotukseni ihan heittämällä, sillä olen viihtynyt paremmin kuin hyvin. Asumme vapaaehtoistyöntekijöille tarkoitetussa asuntolassa, jossa meille tarjotaan majoitus ja ruoka, sekä kyydit Ubudin keskustaan ja työpaikalle. Majoitus ja ruoka eivät tosin ole kummoisia, mutta juuri sopivia meille.

Ensimmäisellä viikolla kaikki vapaaehtoistyöntekijät perehdytetään maan tapoihin, kieleen ja kulttuuriin sekä paikalliseen ympäristöön. Itse työnteko alkaa siis usein vasta toisella viikolla. Paikallisen koordinaattorin johdolla pääsimme tutustumaan viikon aikana muun muassa Indonesialaiseen keittiöön, uskonnollisiin rituaaleihin, perinteiseen tanssiin, batiikkimaalauksen saloihin, riisipeltoon sekä kahviplantaasiin. Myös paikalliset nähtävyydet kiersimme läpi paikallisen oppaan kanssa. Monkey Forest, Ubudin markkinat sekä useat temppelit ovat tulleet jo tutuksi.  Olemme päässeet myös opettelemaan indonesian kieltä muutamalla oppitunnilla, vaikka täytyy myöntää, etten osaa kovin montaa lausetta indonesiaksi edelleenkään sanoa. 


Viikonloput ovat aina vapaita, joten päätimme lähteä ystäväni ja neljän muun vapaaehtoistyöntekijän kanssa viikonloppuretkelle Lovinaan. Kaikista epämääräisistä ja hieman negatiivisista arvosteluista huolimatta Lovina oli mielestäni ihan viehättävä paikka, jonka siisteys, pieni koko, lämmin merivesi sekä erityisesti aivan ihana hotellimme teki viikonlopusta mieleenpainuvan. Taksikuskimme oli puheliasta sorttia ja hän varmisti, että kellään ei ole paha mieli tai tylsä matka. Takaisin tullessa hän kierrätti meidät kuumien lähteiden ja vesiputouksen kautta, joista ainakin vesiputous (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista) oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Vesiputouksen alla uiminen on jotain, joka jokaisen pitäisi kokea.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko maapallon tällä puolen on ollut mahtava. Erityisesti näiden kaikkien ihmisten ansioista – sekä paikallisten että muiden vapaaehtoistyöntekijöiden. Tänään aloitamme työt paikallisessa koulussa, joten saa nähdä, onko fiilis sama vielä viikonkin päästä. Toivotaan parasta!


2018/09/01

Tiimipostaus: Miksi bloggaan?

Jokin aika sitten sain ilouutisia, sillä minut oli hyväksytty blogitiimin jäseneksi. Blogitiimi koostuu minut mukaan luettuna yhdeksästä bloggaajasta, jotka suunnittelevat ja toteuttavat joka kuukausi yhden tiimipostauksen. Ideana siinä on se, että jokainen kirjoittaa yhdessä sovitusta aiheesta omaan blogiinsa, ja muiden postaukset löytyvät aina tekstin lopusta. Sieltä ne voi siis klikkailla halutessaan auki. Ensimmäisen (tai siis minulle ensimmäisen) tiimipostauksen aiheeksi valikoitui miksi bloggaan? Koska kirjoitin aiheesta jo jonkin verran postauksessani onko bloggaaminen noloa, saatte sille nyt vähän jatkoa.



Blogini koostuu pitkälti siitä, mikä minulle on tärkeää ja mistä pidän. Tavallinen arki, milloin minkäkin asian pohdiskelu, häät, matkustaminen sekä opiskelu ja työ ovat suuressa osassa blogiani. Kirjoitan usein asioista, jotka mietityttävät muutenkin, ja tekstiä työstämällä saan niihin myös itse selvyyttä ja järkeä.

Blogissani minulle on erityisen tärkeää aitous. Blogimaailma on täynnä blogeja, joissa arki kuvataan täydellisenä unelmana, jossa ei koskaan ole mitään suurempia vastoinkäymisiä tai haasteita. Mikään ei koskaan pelota tai ärsytä, eikä mistään voida puhua suoraan niin kuin asiat ovat. Kodista otetaan kuvia vain siitä yhdestä tarkoituksella siivotusta nurkasta, ruoka asetellaan lautaselle täydellisesti vain kuvan ottamista varten, ja ystäviä odotutetaan ruokapöydässä kun ensin täytyy saada se yksi onnistunut kuva, jotta syöminen voidaan aloittaa. Ulos pukeudutaan hyvin vain asukuvia varten, ja ulkomailla koko reissu ajatellaan vain sen kautta, mistä saisi kaikista parhaat kuvat ja jutut blogiin. Toki hyviä kuvia varten täytyy nähdä hieman vaivaa, mutta ylimääräisen siloittelun haluan jättää pois niin blogistani kuin tavallisesta elämästäni.


Pinnallisuus on myös jotain, josta en lähtökohtaisesti pidä. Se, että blogissa esitellään vain kuukauden suosikkituotteet, uusimmat ostokset, parhaat huulipunat ja hienot ravintolat joissa käy, on mulle ehdoton nou nou. Jokainen tekee tietysti tavallaan, eivätkä kaikki halua avoimesti toitottaa omasta yksityiselämästään muille, mutta äärimmäiseen pinnallisuuteen en edes itse pysty. 

Kun tapaan uuden tuttavan ja koen oloni turvalliseksi, kääntyvät puheenaiheet nopeasti pintaa syvemmälle, sillä olen luonnostani aika avoin, suora ja utelias. En ole erityisen kiinnostunut puhumaan pitkään siitä, minkälainen sää tänään on, tai kyselemään kuulumisia sillä tyylillä, että ainoa sopiva vastaus on kiitos hyvää. Sama näkyy myös blogissa: haluan kirjoittaa ihan aidosta elämästä, fiiliksistä ja pohdinnoista. Myös niistä ei-niin-huippuhetkistä. Monet sanovat kirjoittavansa blogiin yksisarvisia, saippuakuplia ja vaahtokarkkeja -tyylillä siksi, että haluavat pitää yllä positiivista fliilistä. Koen, että on kuitenkin jotain elämän kurjuudessa kylpemisen ja täydellisen siloittelun väliltä. Haluan, että blogi kuvastaa mahdollisimman hyvin minua, ei mitään yleistä ihannetta.

Blogeja on nykyään aivan valtavasti, ja moni bloggaaja varmasti toivoo saavansa lisää lukijoita, ja tähtää jopa hyvinkin korkealle. Myönnän kyllä, että blogimaailma on raaka, ja itseään vertaa helposti muihin. Tavoitteena blogin kirjoittamisessa minulla kuitenkin on saada uskollinen lukijakunta (laatu on tärkeämpi kuin määrä, eikös?), ja nauttia kirjoittamisesta ilman mitään paineita. Koska blogista on tullut mulle harrastus muiden joukossa, aion ehdottomasti jatkaa kirjoittamista myös jatkossa. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on innokkaita lukijoita.

Käy lukemassa myös muiden blogitiimiläisten postaukset: Anniina / Elli / Enni / Jenny / KristaHeli / Sini 

2018/08/30

Bali – Ensimmäisten päivien kulttuurishokki

Saavuimme Ubudiin sunnuntai-iltana, ja jo tässä ajassa olen ehtinyt bongata milloin mitäkin mielenkiintoista. Kulttuuri ja ympäristö on täällä niin erilainen kuin koti-Suomessa, että tähän kestää varmasti hetki tottua. Siispä ajattelin kirjoitella tänne ensimmäisten päivien aikana tekemiäni havaintoja.


Liikenne: Liikenne on, noh, vauhdikasta. Tai ehkä enemmänkin sekopäistä. Ruuhkat vaikuttavat olevan täällä ihan vakiojuttu, eikä toisia tienkäyttäjiä paljoa varota. Kaksikaistaisella tiellä kulkee helposti neljä kulkuneuvoa vierekkäin aivan toisissaan kiinni, ja kommunikointi tapahtuu tööttäilemällä. Skootterit ovat täällä ilmeisesti iso juttu, ja yhden skoban kyydissä kulkee usein kolme ihmistä, kaikki ilman kypäriä. Vaihtoehtoisesti naiset istuvat skootterissa jalat yhdellä puolella pitäen kummallakin kädellä kiinni ostoksista. Hui. Olen kuullut neuvon, että turistina kannattaa uskaltautua liikenteeseen (joka on vielä kaiken lisäksi vasemmanpuoleinen), mutta täytyy olla hullu jos lähtee kruisailemaan skootterilla tähän villiin länteen. 

Äänet: Suomalaiset ovat hiljaista kansaa, olen kuullut. Balilaisiin se ei kuitenkaan päde. Kävin jo ensimmäisenä yönä lähellä hermoromahdusta, kun ääntä pitivät vuorotellen kiekuvat kukot, ankat, haukkuvat koirat, uskonnollisen seremonian ksylofoninsoittaja ystävineen, muut vapaaehtoistyöntekijät, ovien paiskojat, autoilijat ja mopoilijat sekä huoneessamme majaileva gekko. Oli päivä tai yö, ei elämä täällä hiljene hetkeksikään. Äänierityksestä ei voi edes puhua, joten korvatulpat ovat öisin suuri pelastus.

Ilmankosteus: Lämpötila pyörii täällä 25-30 asteen paikkeilla vuorokauden ympäri, mihin olen toki tottunut jonkin verran jo tänä kesänä Suomessa. Eräs asia, joka tuli kuitenkin yllätyksenä, on ilmankosteus. Onneksi olen jo muutaman päivän aikana alkanut tottua uudenlaiseen ilmastoon, mutta varsinkin muutamana ensimmäisenä päivänä oli outoa, että hiukset ja pyyhe eivät kuivuneet yhtä nopeasti kuin Suomessa, ja että koko ajan tuntuu vähän kostealta. Toisaalta atooppinen ihoni voi täällä todella hyvin!


Ympäristö: On kai aika itsestäänselvää, että ympäristö on täällä erilainen. Puhuttiin sitten taloista, luonnosta tai teistä. Luonto on todella vehreää, ja kasveja ja eläimiä on joka paikassa. Paikallisten asunnot ovat pieniä ja pääosin yksikerroksisia, ja monien talojen yhteydessä on perheen temppeli.  Tiet ovat monin paikoin kapeita ja huonossa kunnossa, joten ohittaessa autot joutuvat menemään usein penkan kautta. Kaiken kaikkiaan ympäristö täällä on viehättävä kaikessa karuudessaan.

Eläimet: Eläimiä on täällä aivan joka paikassa. Koirat ja kissat vaeltelevat ihan kaikessa rauhassa keskellä autotietä, chillailevat kaupoissa ja ravintoloissa sekä makoilevat auringossa jokaisessa tienkulmassa. Kanoja ja kukkoja löytyy vaikka kuinka monesta pihasta, ja porsaita kuljetetaan häkeissä kaikkien näkyvillä. Liskot, hämähäkit ja muut ihastuttavat pikkuolennot viihtyvät hyvin myös sisätiloissa, ja liian monesti olen jo säikähtänyt huoneessamme majailevaa gekkoa tai vessassa päälleni putoavaa hämähäkkiä.

Uskonnon näkyminen katukuvassa: Seremonioita on joka paikassa. Oikeasti ihan joka paikassa. Musiikki ja epämääräinen piirrettyjen hahmolta kuulostava ölinä raikaa yötä päivää, ja ihmiset kokoontuvat ainakin iltaisin yhteen seremoniaa varten. Temppeleitä löytyy täältä joka kulman takaa, ja uskonto näyttää olevan paikallisille erittäin suuressa roolissa muutenkin. Valtaosa Balin asukkaista on hinduja, mutta täältä löytyy ainakin myös muslimeja, kristittyjä ja buddhalaisia.


Hajut: Trooppinen ilmasto tuo ilmaan tietynlaisen tunkkaisen hajun, johon tosin tottuu nopeasti. Paikalliset käyttävät myös paljon hajusteita, ja ilmassa on usein myös savun hajua, joka tulee seremonioista tai keittiöstä. 

Kaupat: Ubudissa on pääosin pieniä putiikkeja tai liikkeitä, joita pitävät yksittäiset ihmiset. Isoja ruokakauppoja tai vaatekauppoja on vähän (en ole itse törmännyt vielä yhteenkään). Ubudin keskustasta löytyy paljon ihania pikku ravintoloita, kahviloita ja kauppoja, joten sinänsä pidän kyllä tällaisesta ei-länsimaalaisesta kaupunkikuvasta. 

Ruoka: Riisiä, riisiä ja vielä vähän lisää riisiä. Välillä myös nuudelia tai jonkinlaista pastaa. Lähes kaikki ruoka ainakin täällä majoituksessamme friteerataan, oli se sitten lihaa, kasvista tai tofua. Banaani, papaija ja meloni ovat ainakin täällä jokapäiväistä syömistä, sillä asuntolamme pihassa kasvaa ainakin kookosta ja banaania. Jälkiruoaksi syödään usein jonkinlaista kuivakakkua tai friteerattua banaania. En ole itse suuri aasialaisen ruoan ystävä, ja saa nähdä, opinko tämän kuukauden aikana rakastamaan tätä ruokaa vai vihaamaan sitä.

Brutaalius: Jo yhdessä päivässä kerkesin nähdä asioita, jotka olisin mielummin jättänyt näkemättä. Näihin kuuluivat esimerkiksi kukko joka sullottiin väkivalloin kassiin, kuollut porsas, jota hakattiin kiinni vartaaseen keskellä katuamme (ja jonka paistamista pääsin todistamaan myöhemmin illalla), sekä elävät porsaat jotka olivat sullottu minimaalisiin häkkeihin joita heiteltiin auton lavalle. Nyyh. Taidan lopettaa lihansyönnin heti kotiin päästyäni.

2018/08/28

Bali – Matkustusaika 26 tuntia

Postaus on kirjoitettu lauantaina 25.8.2018.

Aloitimme eilen ystäväni kanssa aikamoisen matkustusrupeaman, joka jatkuu vielä huomenna. Lähdimme eilen puolenpäivän aikaan junalla Helsinkiin, jossa yövyimme ystävämme luona. Aamulla onnistuimme pääsemään väsymyksestä huolimatta lentokentälle, josta matka jatkui kuuden tunnin lennolla Dohaan, Qatariin. Täällä siis kirjoittelen tälläkin hetkellä, sillä vaihtoaikaa meillä on varsin riittävät kymmenen tuntia. Jatkamme yöllä matkaa vielä kymmenen tunnin lennolla Balille, ja perillä kohteessamme olemme huomenna illalla. 

Tällä hetkellä olo on odottavainen, mutta viime yönä alkanut kurkkukipu ja flunssan alkavat oireet eivät erityisesti piristä tunnelmaa. Ei voi kuin toivoa parasta, etten ole kovin pahasti kipeänä ensimmäistä viikkoa Balilla. Tähän mennessä matka on mennyt kuitenkin erittäin hyvin, kiitos Qatar Airwaysin. Olin kuullut aiemmin paljon hyvää kyseisestä lentoyhtiöstä, mutta silti onnistuin yllättymään erittäin positiivisesti. Jokaiselle matkustajalle oli penkillä odottamassa viltti, tyyny ja kuulokkeet, ja kaikilta istumapaikalta löytyi edestä näyttö, josta löytyi musiikkia, pelejä, uutuusleffoja ja muuta hauskaa. Tällainen herkkuhirmu kuin minä iloitsi myös kahdesta ilmaisesta ateriasta, jotka lennolla tarjottiin. Listalta sai valita jopa kolmesta eri pääruokavaihtoehdosta, jonka lisäksi tarjolla oli salaatti, vesi, mehu, leipä, juustokakku sekä suklaa. Loppumatkasta kaikille matkustajille tarjottiin vielä juomien lisäksi muffinsi ja pasteija, joten nälkä ei päässyt ainakaan kuuden tunnin lennolla yllättämään. En yhtään ihmettele, että Qatar Airwaysia ylistetään niin paljon. Toivotaan, että yölennolla nukkuminen sujuu ongelmitta, ja ollaan elossa ja terveenä perillä Balilla sunnuntai-iltana!


2018/08/19

Toteutuiko kesän ämpärilista?

Lähden ensiviikon lopulla Balille, ja sieltä takaisin tullessani pääsen hyppäämään suoraan Indonesian auringon alta kovaa vauhtia pimenevään ja kylmenevään syksyiseen Suomeen. Siksi ajattelinkin käydä läpi tässä vaiheessa kesän ämpärilistan, joka löytyy tästä postauksesta. Miten monta asiaa onnistuin toteuttamaan, ja mitkä jäivät tällä kertaa tekemättä?


Mökkeile
Vaikka alkukesästä näyttikin hieman huolestuttavalta mökkeilyn suhteen, pääsimme lopulta aloittamaan mökkikauden juhannuksena. Vaikka muutamat mökkeilyt menivätkin sateisessa säässä keskellä itikoita, on mökin rauha aina jotain ihan omaa luokkaansa. Onneksi kerkesin käydä nauttimassa mökillä yhden päivän myös kesähelteillä. Ah, mikään ei ole parempaa.

Nauti säästä
Toukokuun helteet jatkuivat lähes koko kesän, joten ainakaan sään viileydestä ei ole tänä kesänä voinut valittaa. Myönnän, että kerrostalossa asuessa kolmenkymmenen asteen helteet olivat alusta asti tukalia, mutta lämpötila alkoi ärsyttää vasta heinäkuun lopulla. Sää oli siis tosi jees, mutta kunnon ilmastointi olisi vielä enemmän jees.

Syö ainakin viittä uutuusjätskiä
Taas kävi kuten aina. En koskaan valitse niitä uusia jätskejä kaupan pakastealtaasta, vaan nappaan mukaani vanhat ja tutut, hyväksi koetut jäätelöt. Söin siis ehkä kahta uutta jäätelöä, ja loput olivat vanhoja tuttavuuksia. Ehkä ehdin vielä syksyn aikana syödä lisää jäätelöä, tällä kertaa vaikka jotain, mitä en ole ennen maistanut.


Käy Ilosaarirockissa
Check. Usean vuoden tauon jälkeen päätin vihdoin lähteä Ilosaarirockiin, ja se kannatti. Ensi vuonna uudestaan, tai ehkä jopa joillekin muille festareille? Kuka tietää mitä mä keksin.

Osta torilta mansikoita työpäivän päätteeksi
Tätä on tullut harrastettua rahansäästökuurista huolimatta. Aamulla pyöräillessäni torin läpi en malta olla nappaamatta mukaan rasiallista mansikoita tai vadelmia. Niitä on kiva syödä puistonpenkillä istuskellen tai kotona aamupalaksi. Myös pakastimeen päätyi aika paljon mansikoita talven varalle. Tai siis kröhöm, syksyn varalle. Ei ne mansikat siellä pakastimessa pilalle pääse menemään.

Heitä talviturkki
Heitin talviturkin jo aika aikaisin, kesäkuun alussa. Vedet olivat silloin vielä kylmiä, mutta päädyin silti uimaan useammankin kerran ilman saunaa rannalla, sillä muuten oli niin lämmin. Kesän aikana on tullut uitua enemmän kuin moneen vuoteen, vaikka en enää hingu veteen samalla tavalla kuin joskus nuorempana.

Opettele vihdoin piirtämään
Okei, en osaa edelleenkään piirtää. Mutta ostin vihkosen, jossa opastetaan ihmisen kasvojen eri osien piirtämiseen, ja olen harjoitellut. En kauheasti, mutta vähän. Joten ainakin teoriassa olen tehnyt jotain asian edistämiseksi!


Löydä itsellesi rentoutumispaikka läheltä kotoa
Rentoutumispaikkani löytyi lähempää kuin olin ajatellut, nimittäin kerrostalomme pihalta. Pihalla on aita johon laitan koirani kiinni, ja samalla kun Friida nauttii auringosta ja haistelee ympäriinsä fleksissä, minä voin makoilla auringossa hyvää kirjaa lukien.

Opettele tekemään uudenlaisia lettikampauksia
Myönnetään, olen vain ollut laiska. Opin tekemään yhden (ja senkin hyvin keskinkertaisesti), jonka jälkeen kiinnostukseni uusien kampausten opetteluun lopahti täysin. Laiskuudellani ei ole mitään rajaa, kun kyseessä on hiustenlaitto.

Tee jäätelöä
Okei okei, en ole muistanut. Etsin jo ohjeenkin ja tallensin kännykkään jotta voisin ostaa ainekset kaupasta, mutta jotenkin se on vaan aina jäänyt. Ehkä mä vielä kerkeän, onhan tässä muutama päivä vielä aikaa.

Tee viikonloppureissuja
Tajusin vasta nyt, etten ole tehnyt mökkeilyä lukuun ottamatta kovinkaan paljon reissuja kesän aikana. Työt ovat vieneet kaiken ylimääräisen energian, ja viikonloppuisin on ollut kiva vain rentoutua kotona. Helsingissä on tullut rampattua suhteellisen usein, joten se riittäkööt.


Kerää mustikoita ja puolukoita talveksi pakkaseen
Ei ole itseasiassa tullut mieleenkään, vaikka voisihan sitä. Kaduttaa sitten talvella kun ei ole puolukoita marjapuuron tekemistä varten tai mustikoita mysliin. Noh, pärjäsin viime vuoden ilman, joten ehkä kestän tämänkin talven ilman niitä.

Istu aurinkoisena päivänä terassilla
Kukapa ei olisi istuskellut terassilla tänä kesänä? Baarin terassilla en ole kyllä istuskellut, mutta ravintoloiden sitäkin useammin. Ja toki sukulaisten terasseilla. 

Grillaa!
Tänä kesänä olen alkanut aktiivisesti vähentää lihan määrää ruokavaliostani, ja myös grillattavaa on täytynyt näin ollen keksiä jotain muutakin kuin sitä perus pihviä ja ribsejä. Onneksi maailmassa on vaikka mitä super hyvää, johon liha ei kuulu. Burgereita ollaan esimerkiksi grillailtu halloum-versioina monta kertaa.

Kirjoita aktiivisesti blogia
En tiedä, olenko ollut yhtään sen aktiivisempi blogin kanssa kesällä kuin muulloinkaan, mutta ainakaan vähemmän aktiivinen en ole ollut. Postaustahti on pysynyt muutamassa kerrassa viikossa, mikä on tuntunut minulle hyvältä tahdilta jo pitkään.


Opettele vihdoin valokuvaamaan
Noh, en edelleenkään ole vaivautunut opettelemaan yhtään mitään kuvaamiseen liittyvää. Osasyy siihen on ollut kameran rikkoutuminen ja huollossa oleminen, mutta se on tullut jo monta viikkoa sitten huollosta, enkä yksittäisiä kuvaussessioita lukuun ottamatta ole edes koskenut siihen. Tuntuu vain niin tuskalliselta alkaa opettelemaan yksin jotain noin monimutkaista.

Juokse 10km viimeistään kesän lopussa
Haha, en koskaan ajatellut pääseväni todella kymmeneen kilometriin, mutta jo toukokuussa juoksin kympin. Sen jälkeen hieman laiskistuin, mutta myöhemmin kesällä onnistuin juoksemaan vielä 15 kilometriä, mikä oli minulle aivan uskomattoman hieno suoritus. En olisi koskaan uskonut pystyväni siihen. Viimeiset puolitoista kuukautta on tosin mennyt lähes täysin ilman juoksulenkkejä tai muita treenejä, sillä yli kymmenen kilometrin päivittäinen pyörämatka töihin ja kahdeksan tunnin siivoustyöt verottavat kyllä jaksamisesta. Hyötyliikuntaa, hyötyliikuntaa.

Pidennä hiusten pesuväliä
Tässä tavoitteessani onnistuin myös yllättävän helposti. Pesen hiukset usein joka toinen- tai joka kolmas päivä. Kestän nykyään sen tunteen, että hiukseni ovat hieman likaiset, mikä on ihan uutta minulle. Hyvä minä.

Nauti kesästä täysin siemauksin
Hei, kukapa ei olisi nauttinut tästä kesästä? Lämpöä ainakin riitti, jopa vähän liikaa. Kesäni oli täynnä hauskoja hetkiä, rakkautta, uusia kokemuksia ja itseni ylittämistä. Pienenä miinuksena se, että kaupungissa on ollut liian vähän ystäviä nyt kesän aikana, mutta olen kestänyt sen yllättävän hyvin. Olen kaikinpuolin tyytyväinen ämpärilistan toteutumiseen ja menneeseen kesään, ja valmis siirtymään uusiin haasteisiin.