Heräteostoksena vihkisormus

Viime viikonloppuna Helsingissä ollessamme kävimme ystävieni kanssa kultaliikkeessä (taas vaihteeksi) katselemassa potentiaalisia vihkisormuksia. Olen käynyt sovittelemassa sormuksia jo muutamaan otteeseen sen jälkeen kun hääpäivä varmistui, mutta lähellekään sitä oikeaa eivät olleet silmäni osuneet. Sormukset olivat alunperin budjetissamme säästökohde, ja ajattelin, että voisin jopa käyttää kihlasormustani vihkisormuksena. Minulle tuollaiset asiat eivät ole koskaan olleet niin huiman tärkeitä, enkä halunnut missään nimessä tuhlata sormukseen isoja summia rahaa. Nytkään ajatuksena ei ollut ostaa sormusta, mutta toisinhan siinä sitten kävi.

Katselin ja kokeilin taas useita sormuksia, ja vaikka joukossa oli monta kaunista, varmistui vain ajatukseni vanhan sormuksen käyttämisestä tai jonkun halvan sormuksen ostamisesta muualta. Yhtäkkiä silmiini osui kuitenkin sormus, jota halusin sovittaa, eikä kestänyt montaa sekuntia kun totesin sen olevan täydellinen. Yksinkertainen sormus, jonka keskellä oli pieni sininen timantti. Sormus sopi täydellisesti kihlasormukseni kanssa, ja näytti aivan minun sormukseltani. Kaiken hyvän lisäksi se oli juuri minun kokoani: ihan kuin se olisi ollut odottamassa minua. Selviteltyäni kyseisen sormuksen saatavuutta muualta Suomesta totesin, etten voi ottaa riskiä, että en löydä enää myöhemmin toista vastaavaa mistään. Päätin siis tehdä nopean päätöksen ja ostaa sormuksen heti. Heräteostokselle tuli aika paljon hintaa, mutta vihkisormukseksi se oli kuitenkin suhteellisen edullinen. Nyt sormukseni odottelee kaapissa ensi vuotta, enkä meinaa pysyä housuissani tässä materialismionnellisuudessa. Voi, olisivatpa häät jo heti.