Hurjaa, että ollaan siirrytty jo lähelle huhtikuun puoliväliä. Vihdoin täällä Joensuussakin lumet ovat alkaneet sulaa, ja pelkästään viikon aikana maisema on muuttunut lumisesta talvesta keväiseksi. Lumi on sulanut jo lähes kokonaan pois teiltä, ja tennarit ovat löytyneet pitkästä aikaa kaapin perukoilta. Inhoan käyttää talvikenkiä, joten kevään kohokohta on aina se, kun saan vihdoin heittää ne kaappiin ja vaihtaa kesäkenkiin. Viimeisen parin viikon aikana en ole kerennyt kuvailemaan kameralla mitään, joten näillä kuvilla mennään mitä on. Siinä olisi viimeisen puolentoista viikon tekemisiä ja menemisiä kuvineen!
Lauantaina lähdimme ystäväni kanssa Lasiterassin lavatansseihin, jotka historian ainejärjestö järjestää joka vuosi. Tämä oli toinen kerta, kun päädyin lähtemään näihin pippaloihin. En ole missään nimessä yöihminen, ja yleensä olen se, joka haluaisi lähteä jo yhdeltätoista kotiin. Huonoa bileseuraa siis! Tanssiminen ja uusien ihmisten kanssa seurustelu pitää kuitenkin virkeänä, ja lähdimme kotiin vasta valomerkin tullessa. Vaikka ilta sisälsi turhan paljon asiattomia ehdotuksia ja noloja tilanteita, oli meillä erittäin hauskaa.
Viikkoon on mahtunut myös koulunkäyntiä. Vaikka harjoittelu alkaa olla pikkuhiljaa ohi, on edessä vielä ainakin tämä yksi kvalitatiivisen tutkimuksen tentti, ammatillisen kasvun portfolion loppuun kirjoittaminen, harjoittelun loppuraportin viimeistely, MOK-päivän suunnittelu ja muuta mukavaa. Kesä häämöttää kuitenkin jo niin lähellä, että kouluhommia jaksaa tehdä vielä hyvin.
Viime viikolla koiramme Friidan veli tuli käymään pitkästä aikaa Joensuussa, ja koirat pääsivät nauttimaan toistensa seurasta. Samoin kuin omistajat.
Pääsiäissunnuntaina lähdimme isäni ja siskoni kanssa laskettelemaan Mustavaaralle. Laskin ensimmäistä kertaa uudella laudallani, ja samalla opetin ensimmäistä kertaa laudalla laskevaa isääni alkuun. Ainakin minulla oli hauskaa kun katselin kompuroivaa isääni! Seuraavaa kertaa odotellessa.
Tällä viikolla atooppinen ihoni käyttäytyi pitkästä aikaa hyvin muutaman päivän, kunnes tänä aamuna herätessäni huulten ympärys oli taas vaihteeksi ärtynyt. Atooppisia oireita minulla on erityisesti naamassa ja käsissä, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Aina kuitenkin jotain. Voi kun olisi ihanaa elää ilman sitä, että koko ajan tuntuu ikävältä jossain kohtaa kehoa. Meikkaaminen ei myöskään usein onnistu siksi, että iho on niin huonossa kunnossa. Rakastaisin käyttää huulipunaa vaikka joka päivä jos vain voisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti