Tänään on toukokuun toinen päivä, joka tarkoittaa sitä, että reissuun lähtöön on enää kuukausi aikaa. Vappu meni nopeasti ystävien kanssa hengaillessa. Sateisesta vappuaaton säästä huolimatta tunnelma oli hyvä, eikä mahakaan jäänyt kurnimaan tyhjyyttään. Vappupäivänä sää oli onneksi suhteellisen lämmin ja aurinkoinen, joten päätimme lähteä ainejärjestömme vappubrunssille joen rantaan ja katselemaan torin vapputunnelmaa. On se kyllä ihmeellistä, miten kesäisen olon vappu saa aina aikaan. Kaikki kouluhommat tehty, vuoden haasteista selvitty hengissä ja jopa jotain uutta oppineena, ja kesä häämöttää edessä! Onko parempaa tunnetta olemassa?
Kaikesta onnellisuudesta huolimatta ajatus tulevasta hieman ahdistaa. Viikko sitten saimme tietää muutosta uuteen asuntoon 1.6, vain kaksi päivää ennen lähtöämme serkkuni ylppäreihin. Ei siinä muuten mitään, mutta ylppäreistä lähdemme suoraan Roomaan lomailemaan, ja Roomasta minä lähden suoraan Lontooseen. Siis heippa Suomi ja kodin kaaos, nähdään taas elokuussa. Toivottavasti poikaystäväni on onnistunut siihen mennessä purkamaan kaikki laatikot. Toki ahdistusta lisää myös se pikku juttu, että lähden ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille, vieraaseen perheeseen ja vieraaseen maahan. Mietin, miten mahdan pärjätä, ja pidetäänkö minusta siellä. Mitä jos asiat eivät sujukaan, tai koti-ikävä vie voiton? Tai entä jos en ikävöi kotiin ollenkaan? Askel tuntemattomaan on niin kauhean pelottavaa, mutta ennen kaikkea kasvattavaa ja avartavaa. Jos jotain olen oppinut, niin sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti