Eilen vietimme kahdeksatta vuosipäivää avomieheni kanssa. Tuntuu hurjalta, että aikaa on kulunut jo näin paljon, mutta toisaalta on outoa ajatella, että elämää on joskus ollut ilman meitä. Tutustuimme seiskaluokalla, kävimme yläasteen ja lukion rinnakkaisluokilla, ja rippikoulun ja ylioppilasjuhlat rinnakkain. Lukion jälkeen muutimme yhteen ensimmäiseen asuntoomme ja aloitimme opiskelut korkeakoulussa. On kerrassaan outoa, että selvisimme yhdessä teini-iästä ja kaikista nuoruuden kriiseilyistä, ja erilleen kasvamisen sijasta kasvoimme yhteen. Olemme olleet toistemme tukena kaikissa elämän käännekohdissa ja vaikeuksissa, riidelleet turhista ja vähemmän turhista asioista, mutta myös huolehtineet toisistamme. Jossain vaiheessa teinisuhteemme muuttui ihme kyllä ihan oikeaksi suhteeksi, eikä mikään sittenkään erottanut meitä teinivuosien tunnemyrskyissä tai ensimmäisissä yhdessäasumisen kriiseissä. 15-vuotias Ilona olisi varmasti pyörtynyt, jos silloin olisi kerrottu, että hei btw tässä olisi sun tuleva aviomiehesi. Kääk. Alkaessamme seurustelemaan muistan ajatelleeni, että nyt meni tämäkin ystävyyssuhde pilalle kun ero tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Nyt ymmärrän saaneeni lähes vahingossa vierelleni rakastavan, välittävän ja uskollisen miehen, jonka kanssa on hyvä jatkaa elämää juuri näin. Viime kesäkuussa minua kosittiin, ja tarkoituksenamme on mennä naimisiin kesällä 2019. Kirkko ja juhlapaikka on jo varattu, ja hääintoilu saattaa yltää jossain vaiheessa blogiinkin asti. Niin se elämä vaan menee eteenpäin.
Paljon onnea naimisiinmenopäätöksen johdosta, ja toivotan teille molemmille paljon voimia häiden järjestämiseen! :D Me alettiin suunnitella häitä viime vuoden alussa, ja nyt heinäkuussa olisi tulossa the big day :) On ollut aika projekti, onneksi pian ollaan voiton puolella.
VastaaPoistaHeh, kiitos! Onnea myös teille :) Häiden järjestämisessä on kyllä aikamoinen homma, mutta onneksi se on pääasiassa ihan kivaa puuhaa. Onneksi tässä on vielä aikaa niin ei tarvitse panikoida!
VastaaPoista