Paras ostos pitkään aikaan

Löysin Tove Janssonin Sanojen lahja -kirjan kirjakaupasta joskus talvella, ja siitä asti olen lukenut sitä hiljalleen eteenpäin. Rakastuin kirjaan jo ensisilmäyksellä, ja nyt sen luettuani voin todeta, etteivät rahat menneet hukkaan. Kirjassa on teemoittain sitaatteja Janssonin kaikista kirjoista, ja hänelle tuttuun tapaan ne sisältävät paljon viisautta ja laittavat ajattelemaan. Tapanani on ollut jo vuodesta 2011 asti kirjoittaa ylös pätkiä kirjoista, kirjojen loppuja, runoja tai ajatuksia, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan. Pätkiä, jotka ovat mielestäni erityisen hyvin sanottu. Tässä siispä muutama Sanojen lahja -kirjasta itseäni koskettavimpia sitaatteja myös teille luettavaksi (kaikki alla olevat sitaatit ovat siis Tove Janssonin kirjoittamia).

Oli rituaaleja jotka sisälsivät vihjauksia, katkaistuja

repliikkejä jotka viittasivat heidän pitkään yhteiseen

elämäänsä ja kietoivat heidät luoksepääsemättömään

muiston kotelokoppaan, joskus vain pari sanaa,

naurahdus, huokaus, nopea kädenpuristus.

Seuraleikki: Lummesuo

Älä ole pahoillasi, mutta yritä vihdoinkin ymmärtää,
meidän täytyy olla valppaita ja pitää silmällä tuota
tienhaaraa, ihmisen tie on täynnä haarautumia,
sivuteitä, mahdollisuuksia, tiedäthän, ja joskus kaksi
ihmistä tulee omilta tahoiltaan ja kulkee jonkin
matkaa rinnakkain. Silloin on vaikuttanut toisen tiehen.
Viesti. Valitut novellit 1971-1997: Keskustelu Samuelin kanssa

He seisoivat taas vieretysten, täydellisen hiljaa
ettei tasapaino horjuisi tässä merkillisessä siirtymässä
tai vaihtumassa, tai miksi sitä nyt voisi nimittää
mitä heille tapahtui.
Kuuntelija: Toinen

Nimittäin siis, sitähän sattuu yhtenään ja kaikkialla, että ystävät
lausuvat mielipiteitä ystävistä, huvittuneesti ja hellästikin he
puhuvat toistensa hankalista piirteistä, pienistä ominaisuuksista,
sanalla sanoen kaikesta mitä on tapahtunut ja tullut sanotuksi,
sellaisestahan kaikki normaali kanssakäyminen suurelta osin
koostuu aivan luonnostaan.
Kuuntelija: Lucion ystävät

Vain pohjaton kuilu avautui ihan jyrkän  seinämän alta,
se näytti hurjalta – mutta myös niin kiinnostavalta.
Vaarallinen matka

Vasta vähitellen kehitin melko tiiviin koti-ikävän, mutta
se ei estänyt minua olemasta onnellinen, suunnilleen
kuin ilmapallo joka on irronnut narustaan.
Viesti. Valitut novellit 1971-1997: Rakkaat enoni

Ikinä en ole eksynyt, hän ajatteli hilpeänä.
Enkä ole koskaan ollut läpimärkä! Hemuli heilutti
reippaasti käsivarsiaan ja tunsi olevansa kuin se
laulun henkilö, se joka tuhannen peninkulmaa
kotoaan sateessa yksinään taivaltaa ja on niin
villi ja vapaa!
Muumilaakson marraskuu

Minkä takia te koko ajan jatkatte matkaa, tähän tai
tuohon tai johonkin muuhun paikkaan, onko niissä
suurtakaan eroa? Te elätte ja voitte hyvin ja teillä
on seuraa toisistanne.
Reilua peliä

Loppujen lopuksi on kysymys vain tästä: että ei väsy,
ei koskaan heittäydy välinpitämättömäksi, innottomaksi,
hukkaa kallisarvoista uteliaisuuttaan – silloinhan
sallisi itsensä kuolla. Näin yksinkertaista se on,
eikö olekin?
Reilua peliä