Aikuisten ystäväkirja

Muistatteko, kun lapsena täytettiin ystäväkirjoja? Olin aina ihan innoissani kirjoittamassa muiden ystäväkirjoihin, enkä aina malttanut olla kirjoittamatta omaanikin. Aina vaan uudestaan ja uudestaan kun aikaa kului ja vastaukset vähän muuttuivat. Ystäväkirjoissa inhosin tosin sitä, että kukaan ei jaksanut todella pohtia vastauksiaan, vaan puoliin kohdista piirrettiin vain viiva tai vastattiin yhdellä sanalla. Nyt aion korjata asian omalla kohdallani, ja kirjoittaa kattavat vastaukset joka ikiseen kysymykseen. Tässä vastaukseni 23-vuotiaana Ilonana, olkaa hyvät. Ja koska kamerani on lakannut tekemästä kanssani yhteistyötä, saatte nauttia vanhoista kännykän kuvista näin kuvituksen muodossa!

Syntymäpäiväni: 23.1. Oon aina tykännyt siitä, että olen syntynyt tammikuussa. Koulussa sain olla aina luokan vanhimpia, ja varsinkin 18-vuotta täyttäessä oli kiva olla etupäässä vuosien täyttämisessä. Ei sillä, että siitä olisi ollut mitään hyötyä, sillä kaikki ystäväni olivat samana vuonna syntyneitä tai nuorempia. Ei baarireissua siis syntymäpäivänäni. Nyyh.

Osoite: On muuttunut viimeisen neljän vuoden aikana seitsemän kertaa. Ajattelimme asua nykyisessä asunnossamme niin kauan kuin asumme Joensuussa, mutta kappas vaan, taas on uudet suunnitelmat tulilla. Tällä kertaa vieläpä vähän suuremmat sellaiset. Ja joo joo, kaikki jotka sanoivat että nykyinen asuntomme ei tule olemaan täällä viimeinen, saavat nyt todeta, että mitä mä sanoin.

Toteemieläimeni: Tämä kysymys oli niin vaikea, että kysyin ystäviltäni ehdotuksia perusteluineen. Eräs ystäväni kirjoitti sellaisen analyysin, että on pakko jakaa se täällä: Ilonan toteemieläin on vähän sellainen fantasiaeläin, koska miulla on tietty mielikuva päässä, mutta en keksi mitä oikeaa eläintä se vastais. Elikkäs pienehkö tai keskikokoinen sademetsässä elävä maassa asuva otus, joka tarkkailee muita, mutta on nopea liikkeissään. Perusilme on tasainen, mutta pelätessään tms monieleinen ja -ilmeinen. Väri vihreä/ruskea/musta, ja muutamia värikkäitä yksityiskohtia esim rinnassa. Syö jäkertämällä niin kuin oravat, ei syö lihaa. Ehkä semmoinen niin kuin iso orava, mutta sirompi, eikä mikään hölmö! Haha, kiitos tästä. 

Soittoääneni: Joku perus piippaus, joka on jokaisella. On muuten ihan typerää, että kaikilla on nykyään sama soittoääni tai viestin merkkiääni, sillä piippauksen kuuluessa jokainen huoneessa oleva tarkastaa kännykkänsä. Voi niitä vanhoja hyviä aikoja, kun jokaisella oli ihan oma huolella valittu soittoäänensä!

Maailmankatsomukseni: Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta muutamalla lauseella sanoisin, että maailmankatsomukseni on aika avoin, mutta ei kovin selkästi määrittynyt. Olen vilpittömästi kiinnostunut eri ihmisten näkökulmista, ja miten muut näkevät tämän maailman. Pyrin ottamaan tietoa vastaan, ja määrittämään ja jalostamaan sitä kautta omaa näkemystäni.

Mottoni: Asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin, mutta aina ne järjestyvät. Uskon tähän ihan sataprosenttisesti, ja syystäkin. 

Asun: Tärkeiden tyyppien ympäröimänä paikassa jota rakastan. 

Perheeseeni kuuluu: Tähän kysymykseen on nykyään vaikeampi vastata selkeästi kuin vaikka kymmenen vuotta sitten, mutta lasken perheekseni avomieheni, koirani, sekä lapsuudenperheeni. Jotenkin haluaisin kuitenkin ajatella myös läheisimpiä ystäviäni, avomieheni perhettä ja läheisimpiä sukulaisia tietyllä tapaa osana perhettäni. Riippuu siis paljon, kuinka perheen määrittelee. 

Lapsuuden unelma-ammattini: Ihan ensimmäisiä unelma-ammatteja olivat muun muassa ikkunanpesijä ja kukkakauppias, ja ihan hyvä, ettei minusta tullut kumpaakaan. Ala-asteella haaveilin lääkärin urasta, ja yläasteen alussa halusin opiskella psykologiksi, joka onkin ollut haaveammattini siitä asti. Opettajaksi sitä siis lopulta päädyttiin, mutta katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Nykyinen ammattini: Kuten äsken jo selvisi, luokanopettaja. Tai ei siis vielä virallisesti, mutta ehkä puolen vuoden päästä! 

Pidän työstäni, koska: Opettajan työstä tykkään, sillä siinä saa olla tekemisissä ihmisten kanssa, jokainen päivä on erilainen, saa tehdä tärkeää työtä ja vaikuttaa suhteellisen paljon omaan työhönsä ja päivän kulkuun. On aivan mahtavaa, että saa työssä seurata niin kiinteästi lasten kehittymistä ja olla osana sitä! Ja opettajan lomat ei haittaa myöskään ollenkaan.

En pidä työstäni, koska: Koska työ on todella sosiaalista, saattaa se olla joskus myös raskasta. Ihmisten kanssa jatkuvasti oleminen ja pienistä tyypeistä vastuun ottaminen voi olla välillä raskasta. Ja vastuu on suuri, niin hyvässä kuin pahassa. Työaika ei myöskään ole joustavaa nähnytkään.

Seuraavassa elämässäni olen: Joku joka vie maailman pelastamisen ajatuksen tasolta käytäntöön, ja tekee oikeasti jotain tärkeää ja merkittävää.

Harrastukseni: Olen soittanut poikkihuilua 14 vuotta, ja käyn edelleen huilutunneilla. Sen lisäksi soittelen vapaa-ajallani myös kitaraa, leivon aina mahdollisuuden tullen, nautin pitkistä koiralenkeistä ja omiin ajatuksiini hautautumisesta, sekä liikun. Käyn jumpissa, juoksen ja pelaan sulkapalloa. Ja rakastan lukemista, mutta teen sitä valitettavasti ihan liian vähän. Ryhdistäydy Ilona.

Erityistaitoni: Osaan kirjoittaa suoraan valkoiselle ruuduttomalle paperille. Oon siinä oikeasti tosi hyvä. Ja oon myös nopea. Ystäväni jotka ovat tunteneet mut monta vuotta, ihmettelevät edelleenkin, miten kerkeän tehdä niin paljon asioita niin vähässä ajassa. Erityisesti nopeuteni näkyy vessakäynnillä, josta suoriudun kanssavessailijoita huomattavasti nopeammin. Ja oon ylpeä siitä. Tosin huomautuksena se, että muiden jatkuva odottelu on äärettömän rasittavaa. 

Pelkään: Tankata auton, lentää lentokoneella, istua auton kyydissä. Pelkään vähän pimeää, ja sitä että jollekin läheiselle tapahtuu jotain pahaa, tai että en pystyisi saamaan koskaan omia lapsia. Olen pitkään pelännyt elämässä epäonnistumista, mutta hiljalleen olen päässyt siitä ajatuksesta eroon. Ei elämää tarvitse suorittaa minkään oppikirjan mukaan.

Kerään: Hyvin sanottuja lauseita, runoja, aforismeja, ajatuksia, kirjojen loppuja, itseen kolahtavia sanoja.