Ekasta vuokrakämpästä ensiasunnon ostoon

Neljän vuoden aikana olemme asuneet avopuolisoni kanssa kuudessa eri vuokra-asunnossa. Vaikka muuttaminen onkin ollut välillä raskasta ja todella ärsyttävää, on siinä ollut omat hyvät puolensa. Ajatellessani nyt jotain vanhoista asunnoistamme mieleeni tulee aina tietyt siellä koetut tunteet ja hetket, jotka olisivat ehkä jo muuten unohtuneet. Eri asunnoissa asuminen on myös johtanut meidät nykyiseen tilanteeseemme ja opettanut paljon siitä, mitä me asunnolta haluamme. Ehkä nämä kaikki turhalta tuntuvat muutot ovat siis kannattaneet ja vieneet meitä eteenpäin.

Ensimmäisessä asunnossa parisuhde oli tiukilla, sillä muutimme yhteen, ja moni asia tuli uutena. Eniten harmaita hiuksia aiheutti oman ja yhteisen tilan erottaminen toisistaan, jossa kesti jopa ensimmäinen vuosi. Muistan saaneeni jonkinlaista turvaa makuuhuoneemme ulkopuolella olevasta katulampusta, jonka huojumisen katseleminen sai minut aina rauhoittumaan ja tuntemaan kodin kodiksi. Ensimmäiseen kotiin liittyy vahvasti omien tapojen etsiminen ja niiden muodostuminen sekä uusien asioiden opettelu (kuten kuinka avata tukkeutunut viemäri tai vaihtaa rengas pyörään). Omakotitaloelämään tottuneena en voinut sietää kerrostalossa asumista, sillä ääniä oli aivan liikaa, aina piti miettiä mitä muut kuulevat, eikä ulos voinut mennä ilman, että kadulla on ihmisiä. Oman tilan puute ulkona olikin ehkä suurin harmitus kerrostaloon muuttaessa. Silloin vannoin, etten koskaan ostaisi itse kerrostaloasuntoa.

Toiseen asuntoon muuttaessamme muistan ensimmäisenä yönä itkeneeni, sillä kaipasin katulampun rauhoittavaa yövaloa. Ehkä se kertoo jonkinlaisesta kodin kaipuusta ja tarpeesta turvaan. Toisessa asunnossamme emme viihtyneet pitkään, sillä vaikka sijainti oli hyvä ja asunto itsessään ihan hyvässä kunnossa, se ei alkanut tuntua kodilta. Tällöin päätimme myös hankkia koiran, eikä vuokranantajamme pitänyt ajatuksesta. Aloimme siis katsella asuntoja joihin koiran voi ottaa, ja löysimmekin nopeasti uuden asunnon hieman Joensuun ruutukaavan ulkopuolelta.

Kolmas asunto erosi edellisistä siinä, että se oli lähes uusi, hyvännäköinen ja erittäin hyvällä paikalla lähellä keskustaa mutta silti joen ja metsäreittien vieressä. Heti muuttamisen jälkeen minulle tuli kotoisa olo, eivätkä kerrostalon äänetkään häirinneet hyvän äänieristyksen ansiosta. Tähän asuntoon liittyy vahvasti pentuajat, ja nopeasti kauniista asunnostamme tulikin yksi ulkohuussi. Onneksi siitä ollaan jo päästy eteenpäin! Neljännessä asunnossa viihdyimme myös hyvin, sillä tilaa oli kolmiossa juuri sopivasti. Valitettavasti päätin lähteä Lontooseen kesäksi, ja syksyllä voimaan tuleva opinto- ja asumistukiuudistus teki kalliimmassa asunnossa asumisen mahdottomaksi. Olisimme voineet toki yrittää ennakoida, mutta mitäpä sitä turhaan. Viidennessä asunnossamme en kerennyt asua kuin viikon ennen Lontooseen lähtöäni, ja takaisin tullessani huomasin nopeasti, että asunnossa on sisäilmaongelma. Eläminen kotona oli tuskaista iho-oireiden takia, minkä vuoksi asuin äitini luona osan syksystä. Tästä asunnosta on jäänyt mieleen pitkälti vain huono olo, inhottavat fyysiset oireet ja epätietoisuus.

Kuudenteen ja nykyiseen asuntoon muuttaessamme mitta alkoi todella olla täynnä. Enää ei yhtä ainoaa muuttoa meille.  Asunnosta toiseen muuttaessamme aloin huomata, ettei itse asunto tee kotia, vaan koti on siellä, missä perheeni on. Sillä, missä ja minkälaisessa asunnossa tarkalleen asumme, ei ole merkittävää vaikutusta elämänlaatuuni tai onnellisuudentunteeseen. Olen Lontoon reissun jälkeen löytänyt rauhan myös kaupungissa asumisesta, ja ymmärtänyt etsiä sopivia hiljaisia paikkoja ulkona istuskeluun ja mietiskelyyn. Siksi päädyimmekin ratkaisuun, jota en olisi vielä neljä vuotta sitten pitänyt mahdollisena, nimittäin ostamaan kerrostaloasunnon keskusta-alueelta. Alunperin ajattelimme, että asumme tässä nykyisessä vuokra-asunnossa niin pitkään, kun olemme Joensuussa. Vaan mitä kävikään? Jokin aika sitten meille tarjoutui täydellinen tilaisuus ostaa asunto, ja selvittelyiden jälkeen päätimme tarttua siihen. Kilpailutimme lainan, ja ainakin näillä näkymin olemme saamassa juuri sellaisen lainan kuin halusimmekin. Asunto, jonka olemme ostamassa, on tähän elämäntilanteeseen juuri sopiva kooltaan ja sijainniltaan. Just meille sopiva kolmio ruutukaava-alueen reunalta läheltä kaikkea. Muutto on näillä näkymin marraskuun ja joulukuun vaiheessa, ehkä aiemminkin. En tiedä, olenko enemmän peloissani tästä sitoumuksesta vai innoissani uudesta mahdollisuudesta, mutta näillä mennään eteenpäin. En malta odottaa syksyä.