Enää kolme viikkoa siihen, että istun lentokoneessa määränpäänäni Indonesian Denpasar, josta matkamme jatkuu Lombokiin. Olemme opiskelukaverini kanssa lähdössä suorittamaan viimeisen harjoittelumme vapaaehtoistyönä erään järjestön kautta kouluun, jossa opetamme paikallisia lapsia kolmen viikon ajan. Reissussa olemme yhteensä kuukauden, josta ensimmäisen viikon käytämme tutustuen maahan ja kulttuurin. Tavoitteenamme on siis suorittaa harjoittelu, tutustua Indonesiaan ja kenties vähän seikkailla vapaa-aikanamme.
Kuten olen jo tainnut joskus aiemmin mainita, oli idea harjoittelun tekemisestä ulkomailla hetken mielenjohde, joka johti aika nopeasti asioiden selvittelyyn ja reissusuunnitelman tekemiseen. Olin edellisenä vuonna jo päättänyt mennä tekemään luokanopettajaopintojen viimeisen harjoittelun läheiseen kouluun, jossa olen tehnyt paljon sijaisuuksia. Kuullessani kuitenkin erään tutun lähtevän harjoitteluun ulkomaille, alkoi seikkailusuoneni sykkiä. Mitäpä jos mäkin? Kun kerran saan tuollaisen ajatuksen päähäni, niin se on menoa sitten.
Lähdemme matkaan elokuun lopulla, ja vasta paikan päällä saamme tietää mitä opetamme ja minkä ikäisille lapsille. On myös epäselvää, kuinka hyvin paikalliset lapset puhuvat englantia, jos edes puhuvat sitä ollenkaan. Mennään siis enemmän tai vähemmän kohti tuntematonta, joten odotuksia ei kauheasti ole. Ei voi muuta kuin toivoa parasta! Maksoimme jo etukäteen majoituksen ja ruokailut, mutta hintaa tuli yllättävän paljon lisää muun muassa lennoista, rokotuksista (jotka on muuten ihan kauhean kalliita!), junalipuista, viisumista ja muista pienistä piilokustannuksista. Halpa tämä tuleva matka ei siis missään nimessä ole, mutta onneksi valtaosa on maksettu jo etukäteen, niin paikan päällä voimme keskittyä nauttimiseen. Nyt vielä kolme viikkoa tavallista arkea ja siivoustöitä, jonka jälkeen työnteko jatkuu vähän uudenlaisissa maisemissa. En malta odottaa.
Kuva lainattu: flickr.com
Kuten olen jo tainnut joskus aiemmin mainita, oli idea harjoittelun tekemisestä ulkomailla hetken mielenjohde, joka johti aika nopeasti asioiden selvittelyyn ja reissusuunnitelman tekemiseen. Olin edellisenä vuonna jo päättänyt mennä tekemään luokanopettajaopintojen viimeisen harjoittelun läheiseen kouluun, jossa olen tehnyt paljon sijaisuuksia. Kuullessani kuitenkin erään tutun lähtevän harjoitteluun ulkomaille, alkoi seikkailusuoneni sykkiä. Mitäpä jos mäkin? Kun kerran saan tuollaisen ajatuksen päähäni, niin se on menoa sitten.
Lähdemme matkaan elokuun lopulla, ja vasta paikan päällä saamme tietää mitä opetamme ja minkä ikäisille lapsille. On myös epäselvää, kuinka hyvin paikalliset lapset puhuvat englantia, jos edes puhuvat sitä ollenkaan. Mennään siis enemmän tai vähemmän kohti tuntematonta, joten odotuksia ei kauheasti ole. Ei voi muuta kuin toivoa parasta! Maksoimme jo etukäteen majoituksen ja ruokailut, mutta hintaa tuli yllättävän paljon lisää muun muassa lennoista, rokotuksista (jotka on muuten ihan kauhean kalliita!), junalipuista, viisumista ja muista pienistä piilokustannuksista. Halpa tämä tuleva matka ei siis missään nimessä ole, mutta onneksi valtaosa on maksettu jo etukäteen, niin paikan päällä voimme keskittyä nauttimiseen. Nyt vielä kolme viikkoa tavallista arkea ja siivoustöitä, jonka jälkeen työnteko jatkuu vähän uudenlaisissa maisemissa. En malta odottaa.
Kuva lainattu: flickr.com
Ei vitsi kun kuulostaa mahtavalta, todellakin oikea ratkaisu ottaa kiinni tollasesta mahdollisuudesta! 😍 ihanaa seikkailua teille <3
VastaaPoistaSanna / pannariblogi.blogspot.fi
Kiitos <3
Poista