Arkipäivän parhaat hetket

Olen nopeasti löytänyt muutaman hetken arjessa, joista nautin suunnattomasti. Ja kappas kappas, ne kummatkin ovat jollain tavalla liitoksissa ruokaan. Aamu on aina kiireinen tai vähintään muuten vaan stressaava, sillä tytöt pitää saada tekemään kaikki aamutoimensa asiallisesti ja ajallaan vanhempien katsellessa vierestä. En siksi tykkää täällä ollenkaan aamuista, toisin kuin kotona. Sen jälkeen kun olen vienyt tytöt kouluun ja tulen takaisin kotiin, on kuitenkin erityisen mukava hetki. Olen yksin, aikaa omille jutuille on useampi tunti, ja aamupala numero kaksi odottaa. Olen ottanut tavaksi syödä täällä aamiaisen kahteen kertaan (tai kahdessa osassa, miten sen nyt ottaa), sillä haluan syödä kaikessa rauhassa ilman tyttöjä vielä toisen kerran. Aamulla syön aina kaksi leipää samalla kun vahdin tyttöjä pöydässä, mutta kotiin tultuani teen usein jotain hyvää syömistä tai käyn kaupasta jotain aamupalaherkkua.

Toinen mukava hetki päivässä on, kun olen kylvettänyt tytöt ja olen vapaa töistä. Menen alakertaan juttelemaan juuri kotiin tulleille host-vanhemmille, ja olen seurana kun host-äiti laittaa iltaruokaa. Ja tottahan toki tämäkin lempparihetki huipentuu iltaruokaan! Koska ruokaa ei voita (melkein) mikään. Ja nyt kun ruoasta ja minun loputtomasta ruokahalustani puhutaan, täytyy todeta, että lihomisvaara on  täällä suuri. Host-perheeni kaapit notkuvat mitä erilaisempia herkkuja, enkä kerta kaikkiaan voi vastustaa niitä tylsinä yksinolohetkinä. Olen syönyt täällä ollessani jotain herkkua joka ikinen päivä, mikä ei ole todellakaan minun tyylistäni. Minulla on erinomainen itsehillintä monessakin suhteessa, mutta valitettavasti ruoka on heikkouteni. Huoh, tervetuloa päivittäiset juoksulenkit tai lukot kaappien oviin.