Ajattelin kertoa nyt vähän, mistä olen erityisesti tykännyt tai ollut tykkäämättä tähän mennessä täällä Lontoossa. Lemppari-lista on pidempi, enkä varmaan muista kaikkea tähän hätään edes kirjoittaa. Inhokki-lista sen sijaan on lyhyt, enkä tiedä, voiko siinä olevia asioita edes inhokeiksi kutsua. Pikemminkin jotain joista en ole tykännyt niin paljon.
Lempparit
Mun neljännessä kerroksessa sijaitsevan huoneeni kattoikkunoista näkyy monet tänne Lontoon lentokentille lentävät lentokoneet. Ai että miten rakastan katsella näitä muutaman minuutin välein ohi lentäviä peltipurkkeja, ja miettiä minne ne ovat tällä kertaa menossa. Lentokoneet lentävät tältä kohdalta vieläpä niin läheltä, että usein näkee myös lentoyhtiön, ja jatkuva lentokoneiden humina on täällä samaa luokkaa kuin ison tien varressa asuminen. Ääneen onneksi tottuu nopeasti, eikä se häiritse enää esimerkiksi nukkumista. Kamalan epäekologisia kapistuksia mutta silti niin siistejä.
Toinen lemppari täällä on pienet sipsipussit. Suomessa pienimmätkin sipsipussit on suhteellisen suuria, kun taas täällä jokaisesta lähikaupasta saa sellaisia ihania pikkupusseja. Aivan erinomainen vaihtoehto tällaiselle herkkusuulle kuin minä, joka syö tasan joka ikisen sipsin pussista huolimatta sen koosta. Sipsipussien lisäksi valikoima kotimaisissa marjoissa ja hedelmissä on suuri, eikä hinta päätä huimaa!
Nyt kun alettiin puhua ruoasta, niin täytyy mainita kotiinkuljetus. Mun hostperhe tilaa käytännössä ihan kaiken kotiin, arjen ruokaostoksista vaatteisiin, kukkiin ja leivänpaahtimiin. Kotiinkuljetus tuo kaiken ilmaiseksi ovelle saakka, ja jos et satu olemaan kotona, jätetään paketti naapuriin. Niin kätevää.
Ympäristö on myös yleisesti ottaen sellainen, josta olen tykännyt. Täällä Claphamin alueella, mutta myös muualla Lontoossa on suuria puistoalueita ympäriinsä, mikä tekee kaupungista vehreän näköisen ja viihtyisän. Esimerkiksi Claphamissa sijaitsee iso puisto, joka on ympäri käveltynä 5km. Siellä ihmiset viihtyvät niin hyvällä kuin huonollakin säällä, ja ymmärrän kyllä miksi! Myös perinteiset kapeat mutta korkeat talot ovat kerrassaan suloisia, ja katujen nimistä tulee mieleen Harry Potter -maailma. Vaikka Lontoon väkiluku on suurempi kuin koko Suomen väkiluku, ei se siltä äkkiseltään vaikuta. Pahimmat ruuhkat ovat ydinkeskustassa, josta ihmismassoja kammoavan on helppo pysytellä poissa.
Koiraihmisenä huomio on kiinnittynyt täällä vapaasti juokseviin koiriin. Ollessamme Amsterdamissa ihastelin sitä, miten valtaosa koirista kulkee täysin vapaana nätisti omistajiensa vieressä. Täällä varsinkin puistoalueilla näkee myös samaa. Omistajat päästävät koiransa juoksemaan ja leikkimään vapaasti, ja usein koirat kulkevat vapaana ihmisvilinässäkin. Joensuun kaupunki määrää, että koirien tulee olla kytkettyinä, vaikka kaikkien koirien kohdalla se ei olisi edes tarpeen. Turhia sääntöjä.
Seuraavana lempparina tulee metro. Minulta kesti muutama kerta oppia sen käytön, mutta kerran kun sen oppii, on se naurettavan helppo kulkuväline. Minne tahansa puolelle kaupunkia pääsee helposti ja näppärästi, ja täällä toimiva Oyster card tekee kulkemisesta todella yksinkertaista. Ei tarvitse ostaa erikseen lippua, vaan riittää kun näyttää korttia lukijaan metroon mennessä ja sieltä poistuttaessa. Piece of cake!
Sitten muutama brittijuttu, joista tykkään erityisesti. Ensimmäisenä tietysti brittiaksentti, joka on kerrassaan vastustamaton. Hankaluuksia se tuottaa vain silloin, kun sitä pitäisi oikeasti ymmärtää. Myös koulupuvut pääsevät myös lempparilistalleni. Ai että noita suloisia koululaisia koulupuvuissaan! On myös helppo nähdä, mikä koulu on kyseessä. Ja vielä double-deckerit, nämä kaksikerroksiset bussit. Miksei meilläkin voi olla sellaisia?
Inhokit
Ensin mieleeni tulee huonosti vetävät vessat. On ärsyttävää aina pelätä, milloin tarpeet huuhtoutuvat alas pöntöstä, tai kuinka monta palaa vessapaperia voi käyttää ettei pönttö mene tukkoon. Tähän liittyen myös veden hidas lämpeneminen (ja sen liiallinen kuumeneminen tämän jälkeen) on uskomattoman rasittavaa, varsinkin jos on kiire käydä suihkussa.
En tiedä, voinko liittää tämän inhokit-listalle, mutta liitän kuitenkin. Nimittäin silittäminen. Hostperheessäni ainoa jatkuva ja selkeä kotityö on vaatteiden, pyyhkeiden ja vuodevaatteiden silittäminen. Ja sitähän riittää! Silitän muutaman tunnin päivässä, ja minusta tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Löysin siis asian jossa olen huono, mikä edesauttaa sitä, että asenteeni on en tykkää.
Myös Hey how are you -lausahdus päätyy ainakin vielä inhokkilistalleni. Menen aina hämilleni kun joku ohikulkeva työntekijä kaupassa sanoo minulle niin, enkä osaa vastata mitään! Pitäisikö minun vastata "hey, I am fine thanks, how are you?", vai pelkästään "hey"? Vaiko sittenkin "hey I am fine thanks"? Mulle sopisi ihan perus suomalainen hei.
Näin tulevan luokanopettajan näkökulmasta täytyy myös todeta, että monet koulut näyttävät täällä ulkoapäin ihan vankiloilta! Erityisesti siis yläasteikäisten koulut. Ympärillä on jonkinlaiset muurit, eivätkä koulurakennus ja sisäpiha näytä millään lailla houkuttelevilta. Luulisi, että mukavan näköinen koulurakennus lisäisi viihtyvyyttä ja siihen panostettaisiin vähän enemmän. Mutta mistäs minä tiedän miksi koulut on tehty niin kuin ne on tehty.
Viimeinen inhokki on surkea karkkivalikoima. Sehän nyt on toki tiedossa, ettei Suomen ulkopuolelle matkustettaessa kannata olla suuria odotuksia paikallisista karkkihyllyistä, mutta eläminen ilman kunnon karkkia on tällaiselle irtokarkkien suurkuluttajalle tuskaa. Ja hei, täällä myydään purkkaa vaan pienissä paketeissa! Mur, mur, ja vielä kerran mur.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti