Viikon pohdintoja

Istuskellessani tänään puistossa aloin pohtimaan, miten valtavan arvokas kokemus tämä kesä on ollut. Vaikka aikaa on vielä jäljellä, olen oppinut jo tähän mennessä monta asiaa erityisesti itsestäni. 

Olen oppinut... 

...luottamaan siihen, että pärjään tilanteessa kuin tilanteessa. 

...ettei kannata stressata turhia, ja että on aina parempi katsella asioita positiivisesta näkövinkkelistä.                ...että mulle kirjoittaminen käy terapiasta, koska kirjoittaessa ajatukset täytyy laittaa järjestykseen tai muuten lopputulos on järkyttävää sekamelskaa.

...ettei kestävä parisuhde siitä mihinkään katoa vaikka eri maissa ollaankin yhden kesän ajan.

...puhumaan sujuvampaa englantia ja hoitamaan asioita englanniksi.

...arvostamaan yksinoloa.
...olemaan tuomatta omia näkemyksiä ja mielipiteitä esille silloin kun niitä ei selkeästikään kaivata.

...miten tärkeitä perhe- ja ystävyyssuhteet ovat.

...olemaan jatkuvasti reipas ja avulias (ei tosin aina hyvä asia, ei aina tarvitse olla reipas).

...toimimaan paremmin lasten kanssa ja ymmärtämään paremmin lasten ajatusmaailmaa.

...sietämään väenpaljoutta ja jonojen hitautta.
...että Suomessa monet asiat ovat jopa Englantiin verrattuna tosi hyvin. Minut tulee löytämään tämän kesän jälkeen kylmästä ja pimeästä, mutta ah niin ihanasta ja rakkaasta kodista nimeltä Suomi. Enkä kaipaa ihan hetkeen asumaan ulkomaille uudestaan.

...etten jatkossa jätä asioita tekemättä vain siksi että pelottaa tai on epävarma olo, vaan teen ja lähden avoimin mielin kohti uusia seikkailuita, mitä ikinä ne ovatkaan.

Au pairin työssä on monia ongelmakohtia, mutta myös paljon hyviä puolia. Yksi hyvistä puolista on se, että au pairina saa asua ulkomailla paikallisessa perheessä, mikä mahdollistaa maan tutkimisen ihan eri tavalla kuin tavallisella turistimatkalla. On etuoikeus päästä näkemään toista kulttuuria siellä asuvien ihmisten silmin! Näiden muutaman kuukauden aikana Lontoosta on tullut minulle tuttu, ja olen yllättynyt siitä, miten paljon pidän tästä kaupungista. Tullessani tänne minulla oli hyvin neutraali asenne Lontoota ja ylipäätään Englantia kohtaan, mutta kesän aikana mielipiteeni Lontoosta on muuttunut ehdottomasti positiiviseksi. En tiedä, voisinko oikeasti ikinä muuttaa näin suureen kaupunkiin (vertaa: koko Suomen väkiluku on noin 5,5 miljoonaa, ja pelkästään Lontoon väkiluku on noin 8,8 miljoonaa), mutta vierailuun Lontoo on ihana. Ihmisiltä ei pääse pakoon mihinkään, mutta on täälläkin toki alueita joissa on vähemmän ihmisiä kaduilla ja yleisesti ottaen rauhallisempaa. Aion taatusti tulla takaisin Lontooseen vielä tämän kesän jälkeen!

Sinä lukija siellä, huomio. Jos olet joskus miettinyt lähteväsi yksin ulkomaille, niin lähde. Ei se elämä muualla ole yhtään sen ihmeellisempää kuin kotonakaan, mutta yksin lähtemällä oppii niin miljoona juttua itsestään ja toisista kulttuureista, ettei mahdollisuutta kannata jättää välistä. Ja meni miten meni, aina voi sanoa, että tulipahan tehtyä.