WEEK 9: Pieniä onnenhetkiä ja katse tulevaisuudessa

Loppuviikko ja viikonloppu meni pitkälti sairastaessa flunssaa, joka ei kerta kaikkiaan halunnut irroittaa otettaan minusta. Sairaana olosta huolimatta tein koko viikon pitkälti 11 tunnin työpäivää, joten ei siinä paljoa päässyt lepäämään. Ei siis ihmekään että flunssa vaivasi kokonaisuudessaan lähes kaksi viikkoa. Koko lauantain käytin kuitenkin sängyssä makaamiseen, netflixin katseluun ja läheisten ihmisten kanssa skypettelyyn, minkä ansiosta sain sunnuntaille vähän lisää virtaa siskoni ja hänen parhaan ystävänsä tapaamiseen ydinkeskustassa. Sunnuntai olikin mukava päivä, sillä mikä voisikaan mennä pieleen kun päivän saldona on uusia vaatteita, tuoreimmat juorut ja maha täynnä hampurilaista ja gelatoa! Sunnuntai-iltana host-äitini laittoi minulle tekstiviestitse (erinomainen kommunikointitapa nelikerroksisessa talossa) seuraavan viikon ohjelman, joka vaikutti oikein lupaavalta. Lasten kesäkerhoa kahtena päivänä, piknik Battersea Parkissa, uintia ja akvaariossa käyntiä. Siinähän se seuraava viikko menee helposti, vaikka lähes koko viikolle luvattiinkin sadetta. Lähdin siis hyvillä mielin uuteen viikkoon.

Lauantain näkymät

Sunnuntain shoppailureissulla 

Nam. 

Maanantaina kävimme Battersea Parkissa, jossa tytöt viihtyivät ties kuinka monta tuntia valtavan leikkipuiston ansiosta. Minä keskityin kuuntelemaan musiikkia ja mietiskelemään omia juttuja samalla kun pidin silmällä lapsia. Olo oli keskellä työpäivää todella hyväntuulinen ja onnellinen.  Myös tiistai meni nopeasti ja mukavasti tyttöjen ollessa osan päivästä kerhossa, samoin kuin keskiviikko, jolloin kävimme uimassa, askartelimme ja katselimme leffaa jatkuvan sateen vuoksi. Torstai meni myös vikkelästi Sea Lifessa ja St Jamesin puistossa lasten kanssa, vaikkakin koimme pienen takaiskun kotiin tullessa kun bussipysäkkimme ei ollutkaan tietöiden takia käytössä. Jouduimme kävelemään Victoria stationille ja menemään hankalampaa reittiä kotiin. Tämä viikko on mennyt jotenkin helpommin ja mukavammin lasten kanssa, ehkä siksi, että meille on tullut selkeät rutiinit loma-arkeen. Olen myös itse osannut olla rennompi lasten vahtimisen ja hetkittäisen huonon käytöksen suhteen! Ensi viikolla häämöttävä kotiinpaluu auttaa arvostamaan vielä erityisesti jokaista hetkeä työpäivän aikanakin. Tällä viikolla olen saanut myös ekstrasuuren määrän pusuja ja haleja, ja olen alkanut kuulla päivittäin "I love you" -juttuja. Voi miten sääli sinänsä, että lähden jo ensi viikolla. Juuri kun lapset alkavat tosissaan kiintyä minuun.

Battersea Parkin leikkipuistosta

Battersea Parkista

Söpöläiset <3

Olen vihdoin oppinut käyttämään bussejakin kunnolla!

Sea Lifessa haiden bongausta.

Illan söpöstelyhetki telkkaria katsellessa.

Ensimmäistä kertaa olen tuntenut nyt myös pientä ahdistusta siitä, että jäljellä on enää vähän yli viikko Lontoossa, ja enää yksi viikonloppu. Aika menee niin nopeasti! Halu päästä kotiin on valtava, mutta on tämä kaupunki niin lumoava. Kotiin paluu tarkoittaa myös hiljalleen syksyn alkamista, johon en ole valmistautunut henkisesti ollenkaan. Suomen kesä on mennyt minulta ohi tänä vuonna, joten aivot ovat jotenkin jämähtäneet kevääseen. Ei Suomessa voi olla kohta jo syksy! Myös neljäs vuosi yliopistossa ja maisteriopinnot alkavat. Minusta tuntuu, että vasta eilen aloitin yliopiston, ja maisterivaiheen opinnot olivat vain kaukainen haave. Eipä enää. Gradutodellisuus iskee vakavasti päin kasvoja, sillä en ole kesän aikana uhrannut ajatustakaan sille, miten jatkan kandistani eteenpäin. Myös ahdistus koulun loppumisesta kasvaa jatkuvasti, vaikka siihen onkin vielä muutama vuosi. Kuulostaa siis tyhmältä ahdistua asiasta vielä, mutta koska koko elämäni on ollut tähän asti koulu, en osaa kuvitella elämää ilman sitä. Viimeiset vuodet ovat hyvin itsenäistä opiskelua, joten koulumaisuus loppuu pian kokonaan. Mitä ihmettä teen sitten, kun minulla on luokanopettajan paperit kädessä? Ei harmainta aavistusta. Ystävien lähtö kaupungista pois tuntuu myös todella ahdistavalta, samoin kuin fakta siitä, ettei Joensuusta löydy oikein opettajille töitä. Kyllähän minä tuon kaiken olen koko ajan tiennyt, mutta en kestä ajatusta, että se tapahtuu jo ihan pian. En ole vielä valmis luopumaan kaikesta tutusta, mutta onneksi ei ihan vielä tarvitsekaan. Vielä on muutama vuosi aikaa panikoida! Tällaisilla mietteillä kuitenkin tällä viikolla. Nyt katse kohti huomenna alkavaa viikonloppua (viimeinen täällä!!!!) ja viimeisen viikon haasteita :)