Tänään on syntymäpäiväni, ja ikää tuli mittariin taas yksi vuosi lisää. Ala-asteella muistan ajatelleeni, että 23-vuotiaana saan ensimmäisen lapseni ja olen naimisissa. Huh. Ihan siihen saakka ei olla vielä päästy, mutta ei nyt oikeastaan paljoa puutu. Olen oikein tyytyväinen siihen, mitä olen tähän mennessä elämässäni saavuttanut, ja kaikki on hyvin juuri näin. Kun ikää on yli kaksikymmentä, lakkaa tarkka ikä merkitsemästä enää niin paljoa. Nyt olen kakskyt jotain, ja monesti ikää kertoessa täytyy kelata hetki että paljonkos se nyt olikaan. Hassua.
Tänään päivä meni ihan rennoissa (ja tylsissä) tunnelmissa ruokaa laitellessa, gradua tehdessä, koiran kanssa lenkkeillessä, jumpassa käydessä ja töissä. Rakas avomieheni antoi minulle kotiin tultuani lihapullan ja kynttilän, kuulemma koska en saa tammikuussa syödä herkkuja. Ajatus on tärkein. Viime viikonloppuna juhlistettiin kuitenkin onneksi hieman etukäteen syntymäpäiviäni äitini luona. Eräs tuttavamme tuli kokkaamaan meille ruoat, ja päivä menikin pitkälti ruoanlaittoa katsellessa ja jutustellessa. Illalla odotuksemme palkittiin, ja saimme maukkaan kolmen ruokalajin illallisen. Alkuruoaksi kukkakaalikeittoa, pääruoaksi kasvis-canneloneja, couscous-salaattia sekä tomaattista kastiketta, ja jälkiruoaksi vadelmapannacottaa. Nam. Jopa perheen kunnon lihansyöjät söivät kasvisruokaa mutisematta. Lauantaiaamuna löydettiin äitini kanssa Prismassa käydessä hienot synttärikoristeet, koska pitäähän synttäreiden nyt näyttää synttäreiltä. Vaikka ne olisivatkin sitten 23-vuotis synttärit.
Tänään kirjoitan vielä perinteisesti mustaan kirjaan (nimesin sen 15-vuotiaana, siksi niin hieno nimi) edellisen vuoden kohokohdista, ajatuksista, tämän hetken fiiliksistä ja tulevan vuoden suunnitelmista. Äitini osti minulle kyseisen kirjan rippilahjaksi, ja ajattelin sen silloin olevan niin hieno kirja, että se jäi käyttämättömäksi. En ajatellut minkään olevan tarpeeksi hienoa kirjaan kirjoitettavaksi. Lopulta päädyin kirjoittamaan yhden aukeaman jokaisena syntymäpäivänäni, ja niin olenkin tehnyt 18-vuotiaasta asti. Tarkoituksena olisi jatkaa siihen kirjoittamista aina syntymäpäivänäni niin pitkään kun vaan henki pihisee. Edellisten vuosien tekstejä on hauska lukea läpi aina myöhemmin. Nyt siis kirjoituspuuhiin.
Tänään päivä meni ihan rennoissa (ja tylsissä) tunnelmissa ruokaa laitellessa, gradua tehdessä, koiran kanssa lenkkeillessä, jumpassa käydessä ja töissä. Rakas avomieheni antoi minulle kotiin tultuani lihapullan ja kynttilän, kuulemma koska en saa tammikuussa syödä herkkuja. Ajatus on tärkein. Viime viikonloppuna juhlistettiin kuitenkin onneksi hieman etukäteen syntymäpäiviäni äitini luona. Eräs tuttavamme tuli kokkaamaan meille ruoat, ja päivä menikin pitkälti ruoanlaittoa katsellessa ja jutustellessa. Illalla odotuksemme palkittiin, ja saimme maukkaan kolmen ruokalajin illallisen. Alkuruoaksi kukkakaalikeittoa, pääruoaksi kasvis-canneloneja, couscous-salaattia sekä tomaattista kastiketta, ja jälkiruoaksi vadelmapannacottaa. Nam. Jopa perheen kunnon lihansyöjät söivät kasvisruokaa mutisematta. Lauantaiaamuna löydettiin äitini kanssa Prismassa käydessä hienot synttärikoristeet, koska pitäähän synttäreiden nyt näyttää synttäreiltä. Vaikka ne olisivatkin sitten 23-vuotis synttärit.
Tänään kirjoitan vielä perinteisesti mustaan kirjaan (nimesin sen 15-vuotiaana, siksi niin hieno nimi) edellisen vuoden kohokohdista, ajatuksista, tämän hetken fiiliksistä ja tulevan vuoden suunnitelmista. Äitini osti minulle kyseisen kirjan rippilahjaksi, ja ajattelin sen silloin olevan niin hieno kirja, että se jäi käyttämättömäksi. En ajatellut minkään olevan tarpeeksi hienoa kirjaan kirjoitettavaksi. Lopulta päädyin kirjoittamaan yhden aukeaman jokaisena syntymäpäivänäni, ja niin olenkin tehnyt 18-vuotiaasta asti. Tarkoituksena olisi jatkaa siihen kirjoittamista aina syntymäpäivänäni niin pitkään kun vaan henki pihisee. Edellisten vuosien tekstejä on hauska lukea läpi aina myöhemmin. Nyt siis kirjoituspuuhiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti