Ihanaa maanantaita kaikille! Muutamana viime viikkona oloni on ollut energinen ja hyvä, ja luulen tietäväni mistä se johtuu. Joulukuussa kyllästyneenä jatkuvaan herkkujen syömiseen, turhanpäiväiseen ahmimiseen ja siitä aiheutuvaan huonoon oloon teimme ystäväni kanssa lupauksen terveellisestä tammikuusta. Lupaus on ehkä väärä sana, sillä kutsuisin tätä enemmän vedoksi tai haasteeksi. Ideana on olla täydellisessä herkkulakossa koko tammikuu, sekä liikkua riittävästi ja kirjoittaa sekä liikunta- että ruokapäiväkirjaa neljän viikon ajan. Viikoittain kommentoimme toistemme päiväkirjoja, ja pohdimme mitä olisi voinut tehdä paremmin. Ja mitä olisi haaste ilman sakkoa lipsahtamisesta? Jokaisesta lipsahduksesta joutuu maksamaan toiselle viisikymmentä euroa. Auts. Se motivoi pysymään ruodussa. Tällainen haaste kuulostaa järjettömältä, mutta se on osoittautunut yllättävän toimivaksi. Tarkoituksena siinä tosiaan on vain saada jatkuva herkkujen napostelukierre katkeamaan, ei sen ihmeempiä.
Ajattelin alunperin herkkulakkojen olevan typeriä, sillä sen takia alkaa helposti ajatella syömistä ja himoitsemaan herkkuja vain entistä enemmän. Nämä kaksi ensimmäistä viikkoa olenkin ollut ihmeissäni siitä, miten helposti kaikki on mennyt, eikä herkkujen himo ole päässyt yllättämään kertaakaan. Ruokapäiväkirjan pitäminen on saanut minut myös näkemään omien ruokailutottumusteni heikkouksia, jolloin niitä on helppo lähteä parantamaan. Tapanani on ollut esimerkiksi syödä vain muutaman kerran päivässä, mutta paljon kerrallaan. Se ei kuitenkaan ole varmasti terveellisin vaihtoehto. Toinen hyvä puoli ruokapäiväkirjan pidossa on myös se, että turhanpäiväinen napostelu vähenee, sillä sitä ei yksinkertaisesti halua kirjoittaa ylös. Erinomaista! Kahden viikon mittainen hyvin ja terveellisesti syöminen sekä liikunta siinä sivussa on tehnyt hyvää herkälle mahalleni, ja aamulla on mukava nousta sängystä ilman turvonnutta oloa.
Olen pyrkinyt kiinnittämään jo usean kuukauden ajan huomiota myös intuitiiviseen syömiseen, joskus menestyksellisesti ja joskus vähemmän menestyksellisesti. Syön silloin kun minulla on nälkä, kunnes maha on sopivasti täynnä. Oman kehon kuuntelu on osoittautunut yllättävän vaikeaksi, sillä usein tekisi mieli syödä tylsyyteen tai koska jääkaapissa sattuu olemaan jotain hyvää ruokaa. Mielitekojen erottaminen nälästä on välillä hankalaa. Intuitiivisesti syöminen on kuitenkin asia, jota haluan ehdottomasti jatkaa tammikuun jälkeen. Haluaisin pyrkiä suhteellisen säännölliseen ateriarytmiin ja syömään perusterveellisesti, mutta antaa itselleni lupa syödä myös herkkuja ilman huonoa omatuntoa. Kaikista paras lopputulos olisi se, että syömiseen ei tarvitsisi kiinnittää mitään huomiota. Kun perusterveelliset elämäntavat ovat kunnossa, on ihan turha murehtia syömisiä sen enempää. Olen kai tässäkin asiassa hieman perfektionisti, todennäköisesti ihan turhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti