Tammikuista arkea

Pyöräilin tänään päivällä yliopistolta kotiin, ja pitkästä aikaa voin sanoa nauttineeni aidosti ulkoilemisesta. Aurinko paistoi kasvoille, ja lähes kymmenen asteen pakkanen tuntui ihanalta monen kuukauden loskan ja pimeyden jälkeen. Miten aina käy niin, että jouluna ja uutena vuotena jännitetään sitä onko asteet nollan ylä- vai alapuolella, mutta heti tammikuun tullen alkavat kunnon pakkaset? En ole ehkä suurin talven ja kylmyyden ystävä, mutta kyllä kunnon pakkanen voittaa pimeyden mennen tullen. 

Varsinainen koulu alkaa minulla vasta helmikuun lopussa, tosin kunnon rysäyksellä. Sitä ennen päivät koostuvat pitkälti pitkistä aamuista, gradun tekemisestä, filosofian tenttiin lukemisesta (Platonin Valtio on yllättävän siedettävää luettavaa) ja lenkkeilystä ulkona. Iltaisin siivoan kahta toimistoa ja käyn välillä jumpissa tai pelaamassa sulkapalloa. Elämä on tällaisenaan ihanan yksinkertaista ja hidasta. Ystäviä ja perhettä on hyvin aikaa nähdä ja matkustelu onnistuu suhteellisen helposti kun ei ole kiinni missään päivisin. Silti minusta tuntuu, että oikein janoan jotain kunnollista ja pakollista tekemistä sekä aikatauluja joita noudattaa. Saan suurta tyydytystä kahdentoista tunnin mittaisista koulu- ja työpäivistä, sillä silloin tuntuu siltä, että saan aikaan kauhean paljon kaikkea. En osaa kunnolla nauttia olemisesta. Haluaisin kuitenkin oppia nauttimaan siitä, ettei koko ajan tarvitse olla menossa tai tekemässä jotain. Myöhemmin elämässä kun omaa aikaa ei välttämättä ole loputtomasti.

Tämän päivän tavoitteena onkin mennä opastamaan siivouskohteeseen uutta työntekijää, sitten mennä tekemään omat työt, jonka jälkeen pääsen pitkästä aikaa zumbaan. Otin ensimmäistä kertaa viime syksynä yliopiston tarjoaman Sykettä-tarran, jolla pääsee vaikka mihin erilaisiin jumppiin, saleille ja esimerkiksi sulkapallo- ja lentisvuoroille. Sykettä-tarran ottaminen on ollut todella hyvä päätös, sillä hinta-laatusuhde on erinomainen. Joulutauolla olenkin kaivannut ryhmäliikuntoja, sillä motivaatio kotona jumppaamiseen on joutunut pohjamutiin ryhmäliikuntainnostuksen vuoksi. Zumbaan siis mars!