Snapchat, se silmänräpäyksessä katoavien kuvien valtakunta. Löysin arkistoistani muutamia viime vuonna lähetettyjä snäppejä, olenhan aika aktiivinen snapchatin käyttäjä. Laatu on toki erinomainen eikä kuvia ole hiottu viimeiseen saakka, kuten esimerkiksi instagramissa ihmiset tuppaa tekemään. Omaa arkea on helppo jakaa ystävien kanssa juurikin snäpin avulla, hetkistä jotka eivät ole välttämättä muuten niin julkaisukelpoisia! Tässä muutamat viime vuoden aikana lähetetyt snäpit selityksineen.
Koirani Friida rakastaa istua sylissäni kun teen kouluhommia tietokoneella. Kamu vinkuu niin pitkään jalkojen juuressa, että pääsee ylös. Sitten sylissä ruutua tuijotellen hän (kyllä, hän) viihtyykin vaikka seuraavan tunnin verran!
Se fiilis, kun paluumatka Lontoosta Suomeen alkoi. Matkustusaika oli järkyttävän pitkä etäisyyden huomioiden, mutta innostus kotiinpalaamisesta vei voiton. Tuossa seison Tikkurilan asemalla odottamassa junaa, niiiiin innoissani kaikesta. Fazerin sukaa, metsät, suomea puhuvat ihmiset, S-market. Ah.
Ensimmäisinä päivinä Lontoossa oli todella kuuma. Istuimme tyttöjen kanssa takapihalla, ja vanhempi heistä lakkasi kynsiäni. Olin vielä autuaan tietämätön kaikesta tulevasta ja jännitin oikeiden töiden alkamista. Sääli etten kirjoittanut kaikkia lasten söpöjä lausahduksia ylös, niitä nimittäin riitti.
Tämä kuva on otettu viime keväänä, kun aloitin pitkästä aikaa juoksuharrastuksen. Nyt on ikävä sitä, että ulkona olisi juoksemiseen sopiva ilma. Mulla menee korvat ja kurkku tosi kipeäksi pakkasella juoksemisesta, mutta kevättä kohti onneksi mennään!
Ja sitten opejuttuja. Rakastan askartelua, enkä tiedä miksi en askartele enemmän. Ehkä kun alan tosissaan tehdä luokanopettajan töitä, saan askarrella ihan tarpeeksi. Mitä pienempää näperrystä, sen parempi. Noita kirjanmerkkejä olen teettänyt oppilailla sekä sijaisuuksia tehdessä paremman tekemisen puutteessa että kesällä au pairina. Hirmu helppoja ja lapset tykkäävät!
Tää tyyppi on niin mahtava. Sen jälkeen kun Friida tuli asustelemaan meille puolitoista vuotta sitten, ei ole mun meditoinneista tai joogasta tullut mitään. Kun silmät on kiinni, voi tuntea hengityksen ja kostean kuonon kasvoilla. Kasvojen peruslukemilla pitäminen on mahdotonta, kun joku jatkuvasti läpsii tassulla naamaa. Ja ei, huomioimatta olemalla se ei lopu. Parhaassa tapauksessa tämä tyyppi päättää tulla istumaan päälle.
Elämäni kuvina. Teen aina tenttiin lukiessani muistiinpanoja, ja paperia säästääkseni kirjoitan tiiviisti ja pienellä. Siitä huolimatta muistiinpanojen määrä lähentelee kymmentä sivua molemmin puolin. Mut hei, jos on kolme paksua kirjaa niin mitä voisi olettaa?
Olen henkeen ja vereen aamuihminen. Inhoan nukkua yli kahdeksaan, koska aamu menisi silloin ohi. Aamu on päivän parasta aikaa, koska silloin koko päivä on vielä edessä. Muut nukkuvat, ja minä saan päivän rauhallisen hetken lehteä lukiessa ja aamupalaa syödessä. Koiran käyttäminen aamupissalla on myös parhautta. Jos menee oikeasti aikaisin, on koko kaupunki ihan hiljainen. Se jos joku on ihanaa.
Tässä eräästä sijaisuudesta napsaistu kuva. Taidan snäpätä aina kun teen sijaisuutta, eli varmaan joka viikko. Voisin vaikka alkaa tekemään kuvakansiota kaikista luokista, joissa olen ollut töissä. Tässä alkamassa kohta enkun tunti kolmosille, ja mahtavat laulut tulossa! Onneksi on nauha ettei tarvitse alkaa itse laulaa, vaikka on sitäkin tullut pakon edessä tehtyä.
Myös tällaiset hetkelliset ilon hetket hukkuu helposti snäpin syövereihin. Nopeasti napattu kuva kaverille, mutta jossa on oikeasti aito hymy ja hyvä fiilis. Juuri nämä on niitä hetkiä, jotka tulisi muistaa.
Toivottavasti tykkäsitte postauksesta, se oli täysin hetken mielijohteesta kirjoitettu ja julkaistu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti