Ammatinvalintaa

Opiskelen tosiaan neljättä (ja näillä näkymin viimeistä kokonaista vuotta) luokanopettajaksi, ja ajattelin kertoa vähän siitä, miten päädyin opiskelemaan alaa. Kirjoitan blogissani jatkossakin jonkun verran luokaopettajakoulutukseen ja opettajan työhön liittyviä juttuja, joten jos aihe kiinnostaa, pysykää kuulolla!

Ala-asteella mulla ei tainnut olla mitään oikeita haaveammatteja, enemmänkin toi ois kiva -tyylisiä pohdintoja. Silloin ainoa ammatti jota muistan oikeasti pohtineeni, oli lääkäri. Vanhempani ovat lääkäreitä, joten silloin se tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Yläasteella kuitenkin tajusin, että en ole todellakaan hyvä matematiikassa, fysiikassa, kemiassa, tai oikeastaan missään mistä olisi hyötyä lääkikseen pääsyssä. Vahvuuteni olivat ihan muissa asioissa. Silloin kiinnostuin psykologiasta, joka on ollut ehkä ainoa oikea unelma-ammattini. Seitsemänneltä luokalta ihan lukion loppuun saakka ajattelin, että joku päivä minusta tulee psykologi. Vaan eipä tullutkaan!

Lukiossa pohdin ainevalintoja tehdessäni, mistä olisi minulle hyötyä tulevaisuudessa. Päätin lopulta kirjoittaa psykologian, uskonnon, englannin, lyhyen matematiikan ja äidinkielen, joten suljin tietyllä tapaa jo siinä osan aloista itseltäni pois. Abivuonna pohdin kuumeisesti, mikä olisi se mun juttu, ja aloin myös tosissani pohtimaan luokanopettajan ammattia. Siinä sivussa mietin myös kätilön, fysioterapautin, terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan ammatteja. Silti päällimmäisenä mielessäni oli psykologian opinnot. Ammatinvalinnassa minulle oli tärkeää se, että saisin tehdä itselle mieluisaa ja merkityksellistä työtä. Halusin tehdä työtä, jolla on merkitystä ja jotain väliä.  Tärkeää oli myös, että työ haastaa sopivasti. Nyt jälkeenpäin voin todeta päätyneeni kriteerini täyttävään ammattiin. 

Lopulta päädyin hakemaan luokanopettajaksi, erityisopettajaksi, terveydenhoitajaksi ja fysioterapeutiksi. Kätilön opinnot sulkeutuivat pois, sillä en halunnut muuttaa pois Joensuusta, ja psykologian opintoihin jätin hakematta, sillä ajattelin että en taatusti pääse sisään ensimmäisellä yrittämällä. Plan B olikin, että kun en pääse opiskelemaan, vietän välivuoden lukien psykologiaa ja hakisin kunnolla seuraavana vuonna. Tässä vaiheessa luokanopettajan ammatti vaikutti kuitenkin jo niin kiinnostavalta, että päätin panostaa hakuun täysillä. Mahdollisuudet päästä sisään ensimmäisellä yrittämällä ja keskinkertaisella ylioppilastodistuksella olivat surkeat, mutta pyrin tekemään silti parhaani. Onnekseni haastattelut terveydenhoitajaksi olivat ensimmäisenä, sillä sain siitä hieman käsitystä siitä, millaista on olla haastattelussa ja mitä mahdollisesti kysytään. Terveydenhoitajapuolen haastattelu menikin surkeasti, sillä jännitin todella paljon. Seuraavassa haastattelussa tiesin jo hieman mitä odottaa ja osasin valmistautua paremmin. 

Lopulta paksu kirjekuori yliopistolta saapui vanhempieni postilaatikkoon, ja sain tietää päässeeni sisään opiskelemaan luokanopettajaksi. Se hetki kun sain kuulla sisäänpääsystäni, oli varmasti yksi elämäni parhaita hetkiä. Olin niin ylpeä itsestäni ja innoissani tulevasta. Mikään ei voita itsensä ylittämisen tunnetta.

Seuraavassa postauksessa kerron vähän lisää luokanopettajakoulutuksessa heränneistä fiiliksistä, ammatinvalintapohdinnoista ja ammatillisesta kasvusta.