Terveystammikuun tulokset: kannattiko?

Kuten jo aiemmin jossain postauksessa mainitsin, päätimme kyllästyneenä ainaiseen herkkujen syömiseen ja sen tuomaan pahaan oloon luoda ystäväni kanssa pienen haasteen tammikuulle. Tammikuun tavoitteena oli olla täysin ilman herkkuja, syödä muutenkin suhteellisen terveellisesti ja kasvispainotteisesti sekä liikkua aktiivisesti. Painon pudotus ei ollut oikeastaan tavoitteena, vaikkakaan ei kesän au pair -kilojen häviäminen olisi minua haitannut ollenkaan. Pikemminkin ideana oli hyvän olon saaminen. Neljän viikon ajan pidimme ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa, jonka näytimme toisillemme aina viikon lopuksi. Tiedetään, tiedetään, kuulostaa rasittavalta, tyhmältä ja turhalta haasteelta. Oli siitä silti jotain iloakin.

Ensimmäisen viikon fiilikset olivat todella hyvät. Olin syönyt todella terveellisesti kehoani kuunnellen, eikä herkkuja tehnyt mieli lainkaan. Aktiivinen liikunta ja terveellisesti syöminen näkyi myös heti kehossa, ja turhat joulun aikana tulleet turvotukset lähtivät kropasta nopeasti pois. Olo oli mahtava niin fyysisesti kuin henkisesti. Mietin, miksi en eläisi näin aina? Toinen viikko jatkui pitkälti samoilla linjoilla. Olo oli hyvä, ja haasteeseen jaksoi panostaa täysillä. Herkkuja ei tehnyt edelleenkään mieli, joten en kokenut tavoitteessa pysymistä millään tavalla hankalaksi tai ikäväksi.

Kolmannella viikolla huomasin himoitsevani rasvaista ruokaa, ja se näkyi myös arjen ruokavalinnoissa. Salaatit, keitot ja tofuwokit vaihtuivat välillä liharuokiin, ja erityisesti punainen liha alkoi houkutella. Sama lihan himo jatkui myös neljännellä viikolla. Neljännellä viikolla mukaan  himoihin tuli myös sokeri, joka alkoi tuntua lähes vastustamattomalta. Irtokarkkipussit, kakut, jaffakeksit ja jäätelö vetivät puoleensa vastustamattomasti. Himo sokeriin tuli myös uniin. Pelkäsin myös sitä, että kun haaste loppuu, retkahdan ahmimaan herkkuja vain siksi, koska mä voin. 

Onnistuimme suorittamaan haasteen mielestäni kiitettävästi (syntymäpäiväni panna cottaa lukuun ottamatta), ja oli terveystammikuu ehdottomasti kokeilun arvoinen. En ole koskaan ennen ryhtynyt mihinkään vastaavaan, joten opin myös itsestäni uusia puolia. Huomasin kuitenkin sen, miten itseltä kokonaan jonkin asian kieltäminen vain vahvistaa sen haluamista. Totaalinen lakko ei siis ole ehkä viikkoa tai kahta pidempään järkevä ratkaisu. Myös jatkuva ruokapäiväkirjan pitäminen saa sen hyvien puolien lisäksi aikaan sen, että syömisiä miettii ihan liikaa. Siinä on vaarana se, että homma menee kaikkea muuta kuin terveellisen puolelle, ja sitä en todellakaan halua. Perusterveellinen ruokavalio mahdollistaa herkuttelun vaikka useammankin kerran viikossa ilman mitään sen suurempia ongelmia. Seuraava kuukausi meneekin ilman ruokapäiväkirjaa, mutta intuitiiviseen syömiseen panostaen. Jos jotain opin tästä kuukaudesta, niin sen, että oman kehon kuuntelu kannattaa. 

PS. Ja jos nyt tuloksista itsestään puhutaan, niin sain puolitoista kiloa tiputettua ihan vain liikkumalla aktiivisesti ja olemalla syömättä herkkuja. Kannatti siis sekin ainakin näin lyhyen aikaa. Nyt voi sitten rauhassa palata vähän normaalimpaan ruokavalioon ja välillä myös niiden herkkujen pariin.