2018/08/30

Bali – Ensimmäisten päivien kulttuurishokki

Saavuimme Ubudiin sunnuntai-iltana, ja jo tässä ajassa olen ehtinyt bongata milloin mitäkin mielenkiintoista. Kulttuuri ja ympäristö on täällä niin erilainen kuin koti-Suomessa, että tähän kestää varmasti hetki tottua. Siispä ajattelin kirjoitella tänne ensimmäisten päivien aikana tekemiäni havaintoja.


Liikenne: Liikenne on, noh, vauhdikasta. Tai ehkä enemmänkin sekopäistä. Ruuhkat vaikuttavat olevan täällä ihan vakiojuttu, eikä toisia tienkäyttäjiä paljoa varota. Kaksikaistaisella tiellä kulkee helposti neljä kulkuneuvoa vierekkäin aivan toisissaan kiinni, ja kommunikointi tapahtuu tööttäilemällä. Skootterit ovat täällä ilmeisesti iso juttu, ja yhden skoban kyydissä kulkee usein kolme ihmistä, kaikki ilman kypäriä. Vaihtoehtoisesti naiset istuvat skootterissa jalat yhdellä puolella pitäen kummallakin kädellä kiinni ostoksista. Hui. Olen kuullut neuvon, että turistina kannattaa uskaltautua liikenteeseen (joka on vielä kaiken lisäksi vasemmanpuoleinen), mutta täytyy olla hullu jos lähtee kruisailemaan skootterilla tähän villiin länteen. 

Äänet: Suomalaiset ovat hiljaista kansaa, olen kuullut. Balilaisiin se ei kuitenkaan päde. Kävin jo ensimmäisenä yönä lähellä hermoromahdusta, kun ääntä pitivät vuorotellen kiekuvat kukot, ankat, haukkuvat koirat, uskonnollisen seremonian ksylofoninsoittaja ystävineen, muut vapaaehtoistyöntekijät, ovien paiskojat, autoilijat ja mopoilijat sekä huoneessamme majaileva gekko. Oli päivä tai yö, ei elämä täällä hiljene hetkeksikään. Äänierityksestä ei voi edes puhua, joten korvatulpat ovat öisin suuri pelastus.

Ilmankosteus: Lämpötila pyörii täällä 25-30 asteen paikkeilla vuorokauden ympäri, mihin olen toki tottunut jonkin verran jo tänä kesänä Suomessa. Eräs asia, joka tuli kuitenkin yllätyksenä, on ilmankosteus. Onneksi olen jo muutaman päivän aikana alkanut tottua uudenlaiseen ilmastoon, mutta varsinkin muutamana ensimmäisenä päivänä oli outoa, että hiukset ja pyyhe eivät kuivuneet yhtä nopeasti kuin Suomessa, ja että koko ajan tuntuu vähän kostealta. Toisaalta atooppinen ihoni voi täällä todella hyvin!


Ympäristö: On kai aika itsestäänselvää, että ympäristö on täällä erilainen. Puhuttiin sitten taloista, luonnosta tai teistä. Luonto on todella vehreää, ja kasveja ja eläimiä on joka paikassa. Paikallisten asunnot ovat pieniä ja pääosin yksikerroksisia, ja monien talojen yhteydessä on perheen temppeli.  Tiet ovat monin paikoin kapeita ja huonossa kunnossa, joten ohittaessa autot joutuvat menemään usein penkan kautta. Kaiken kaikkiaan ympäristö täällä on viehättävä kaikessa karuudessaan.

Eläimet: Eläimiä on täällä aivan joka paikassa. Koirat ja kissat vaeltelevat ihan kaikessa rauhassa keskellä autotietä, chillailevat kaupoissa ja ravintoloissa sekä makoilevat auringossa jokaisessa tienkulmassa. Kanoja ja kukkoja löytyy vaikka kuinka monesta pihasta, ja porsaita kuljetetaan häkeissä kaikkien näkyvillä. Liskot, hämähäkit ja muut ihastuttavat pikkuolennot viihtyvät hyvin myös sisätiloissa, ja liian monesti olen jo säikähtänyt huoneessamme majailevaa gekkoa tai vessassa päälleni putoavaa hämähäkkiä.

Uskonnon näkyminen katukuvassa: Seremonioita on joka paikassa. Oikeasti ihan joka paikassa. Musiikki ja epämääräinen piirrettyjen hahmolta kuulostava ölinä raikaa yötä päivää, ja ihmiset kokoontuvat ainakin iltaisin yhteen seremoniaa varten. Temppeleitä löytyy täältä joka kulman takaa, ja uskonto näyttää olevan paikallisille erittäin suuressa roolissa muutenkin. Valtaosa Balin asukkaista on hinduja, mutta täältä löytyy ainakin myös muslimeja, kristittyjä ja buddhalaisia.


Hajut: Trooppinen ilmasto tuo ilmaan tietynlaisen tunkkaisen hajun, johon tosin tottuu nopeasti. Paikalliset käyttävät myös paljon hajusteita, ja ilmassa on usein myös savun hajua, joka tulee seremonioista tai keittiöstä. 

Kaupat: Ubudissa on pääosin pieniä putiikkeja tai liikkeitä, joita pitävät yksittäiset ihmiset. Isoja ruokakauppoja tai vaatekauppoja on vähän (en ole itse törmännyt vielä yhteenkään). Ubudin keskustasta löytyy paljon ihania pikku ravintoloita, kahviloita ja kauppoja, joten sinänsä pidän kyllä tällaisesta ei-länsimaalaisesta kaupunkikuvasta. 

Ruoka: Riisiä, riisiä ja vielä vähän lisää riisiä. Välillä myös nuudelia tai jonkinlaista pastaa. Lähes kaikki ruoka ainakin täällä majoituksessamme friteerataan, oli se sitten lihaa, kasvista tai tofua. Banaani, papaija ja meloni ovat ainakin täällä jokapäiväistä syömistä, sillä asuntolamme pihassa kasvaa ainakin kookosta ja banaania. Jälkiruoaksi syödään usein jonkinlaista kuivakakkua tai friteerattua banaania. En ole itse suuri aasialaisen ruoan ystävä, ja saa nähdä, opinko tämän kuukauden aikana rakastamaan tätä ruokaa vai vihaamaan sitä.

Brutaalius: Jo yhdessä päivässä kerkesin nähdä asioita, jotka olisin mielummin jättänyt näkemättä. Näihin kuuluivat esimerkiksi kukko joka sullottiin väkivalloin kassiin, kuollut porsas, jota hakattiin kiinni vartaaseen keskellä katuamme (ja jonka paistamista pääsin todistamaan myöhemmin illalla), sekä elävät porsaat jotka olivat sullottu minimaalisiin häkkeihin joita heiteltiin auton lavalle. Nyyh. Taidan lopettaa lihansyönnin heti kotiin päästyäni.

2 kommenttia:

  1. Huhhuh, aikamoiselta kuulostaa! Itsestäni ei olisi tuonne reissuamaan, mutta mahtavaa, että sinä uskalsit lähteä! :) Eiköhän se elämä ala siellä sujumaan, kun aikaa hivenen kuluu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, eiköhän! Kaikki on täällä niin erilaista, että menee väkisinkin hetki tottua kaikkeen :) Mutta jos uskallusta riittää, niin voin kyllä suositella!

      Poista