Niin sitä vaan tottuu kaikkeen

Heippatirallaa! Tänään havahduin kaupungilla pyöriessäni siihen, miten oma toiminta ja ajatukset ovat jo tässä kuukauden aikana muuttuneet. Kun kuukausi sitten tulin tänne, tuntuivat monet asiat vierailta ja oudoilta. Nopeasti sitä ihminen kuitenkin tottuu ympäristöönsä ja ympärillä vallitseviin tapoihin. Tässä muutama muutos, jonka olen itsessäni huomannut.

Ensimmäiseksi englannin kieli. Ajattelin kirjoitella tästä lähiaikoina enemmänkin, joten mainitsen nyt vain lyhyesti yhden esimerkin siitä, miten englanninkielinen ympäristö on vaikuttanut minuun. Nimittäin tällä viikolla huomasin suomenkielisten tekstitysten häiritsevän minua. Hei, ymmärrän kyllä ilman tekstitystä mitä siellä ruudun takana puhutaan. Olen myös normaalia enemmän kiinnittänyt huomiota tekstitysten suppeuteen, mikä totta kai ärsyttää. Parempi siis ottaa tekstitykset pois kokonaan.

Toinen asia, jonka olen pistänyt merkille, on metron käyttämisen täysi sujuvoituminen. Tänne tullessani en olisi ikinä voinut kuvitella matkustavani metrolla näin tyynen rauhallisesti ja osaavasti mitä nyt matkustan. Alussa katsoin hyvin tarkasti kaikki opasteet, kysyin apua, ja seurasin metrokarttaa jatkuvasti metrossa ollessani. Nykyään jos huomaan metron tulevan asemalle, hyppään ensin kyytiin ja mietin vasta sitten, meneeköhän tämä edes oikeaan suuntaan. Olisihan se kaksi minuuttia seuraavaa odotellessa ihan liian pitkä aika. Useamman kerran olen myös havahtunut ajatuksistani ja tajunnut, etten tiedä onko oma asema mennyt jo ohi. Niin tarkasti seuraan metrokarttaa nykyään. Olen myös muutaman kerran astunut ulos metrosta täysin automaattisesti, ajattelematta sen kummemmin mikä asema on kyseessä. Ja oikein on tähän mennessä aina mennyt!

Olen myös huomannut alkavani tottua liikenteeseen. Ihan liian kovaa ajavat autot eivät enää hätkähdytä, enkä saa enää sydänkohtausta väärällä puolella tietä ajamisesta (tai siis kyydissä olosta, minähän en täällä aja). Alan vihdoin myös tottua siihen, että rullaportaat ovat eri päin kuin Suomessa, ja että juurikin näissä rullaportaissa täytyy seisoa aina oikealla reunalla, sillä vasen on ohituskaista. Paikalliset ihmiset ja turistit erottaa myös hyvin siitä, ketkä odottavat nätisti punaisissa valoissa, ja ketkä rynnivät tien yli jo silloin, kun autoille on juuri vaihtumassa punainen valo. Siinähän on pieni viive, että jalankulkijat saavat mennä yli vaikka autoille näkyy jo punainen valo. Olen ottanut käyttööni jo paikallisten tavan katsoa enemmänkin autojen kuin jalankulkijoiden liikennevaloja.

Viimeisenä asiana, joka nyt äkkiseltään tulee mieleen, on tervehtiminen kaupassa. Aiemmin valitin, miten hankala on vastata kaupassa niin pitkästi ja kysellä kaikkien kuulumisia vain tavan vuoksi. En edelleenkään pidä kyseisestä tavasta, sillä se on epäkäytännöllinen ja typerä. Joka ikisen kerran kun aloittaa puhumaan jollekin, käydään kerrassaan typerä sananvaihto: "Hey, how are you? I am fine, thanks. How are you? I am fine thanks." Vasta sitten osapuolet voivat sanoa, mitä olivatkaan sanomassa. Kerrassaan idioottimaista. Mutta olen omaksunut sen! Huomasin tänään omaksi järkytyksekseni keskustelevani juuri noin kaupan kassalla, ja lähtiessäni totesin "Thank you, have a nice day. Bye!" Ja täysin luonnollisesti. On se kummallista.