Tässä vielä loput kuulumiset menneeltä Ranskan viikolta.
Neljäs päivä:
Lauantain ohjelma oli tiedossa jo ennen Ranskaan lähtöä. Lasten mummo oli varannut meille liput Puy de fou -teemapuistoon, ja tytöt odottivat siellä vierailua äärettömän innokkaina. Puisto (tai miksi sitä ikinä nyt kutsuisikaan) oli hauska kokemus itsellenikin, sillä en ole aiemmin nähnyt mitään vastaavaa. Puy de fou on historiallinen teemapuisto, jossa vierailijat pääsevät näkemään hienoja "teatteriesityksiä" eri Ranskan historian vaiheista. Aiheina olivat esimerkiksi viikingit, muskettisoturit ja gladiaattorit. Ilmeisesti puisto on yksi Ranskan suosituimmista nähtävyyksistä, ja siltä se väenpaljous vaikuttikin. Esitykset vaihtelivat ihan kivasta huikean hienoon, ja puistossa menikin aikaa lähes kymmenen tuntia. Ainoa miinus oli järkyttävä väenpaljous ja pitkät jonotusajat. Joka paikkaan sai jonottaa ainakin puoli tuntia, ja jos halusi hyville paikoille katsomoon, sai olla kärkkymässä porteilla jo ainakin tuntia ennen esityksen alkua. Minulle, pienen kaupungin tytölle, tuli hyi en kestä kun nää tönii ja ohittelee -olo jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, mutta kestin yllättävän hyvin iltaan asti. Mummolaan palattuamme jatkuivat taisteluleikit totta kai välittömästi, ja ilta menikin päivän tapahtumia kelaillessa lasten kanssa.
 |
| Matkalla Puy de fouhun. |
 |
| Esityksissä käytettiin paljon eläimiä, joiden kouluttaminen on ollut varmaan ihan kauhean suuri työ! |
 |
| Pelkästään tähän katsomoon mahtui 10 000 ihmistä, joten ymmärrätte varmaan ahdistukseni väenpaljoudesta. |
 |
| Tekisi aina mieli ottaa kuvia autossa istuessa, koska maisemat ovat niin kauniit ja leppoisat. |
Viides päivä:
Sunnuntaina pilvinen ja hieman sateinen sää jatkui, joten hylättiin kertaheitolla kaikki rantasuunnitelmat. Sen sijaan päätettiin tyttöjen toiveesta lähteä uudellen Choletin kaupungin vesipuistoon, jossa aika menikin mukavan nopeasti. Tällä kertaa muistettiin ottaa kellukkeet mukaan, joten ei tarvinnut olla koko ajan nelivuotiaankaan vieressä pitämässä toista pinnalla tai hätäilemässä. Vesipuiston jälkeen ajettiin autolla suoraan läheiselle leikkipuistolle, jossa syötiin lounasta piknik-henkisesti ja katseltiin kun lapset leikkivät. Huomaan täällä, miten ahdistun vielä entisestään epäterveellisestä ruokavaliosta. Kun joka päivä syödään vain valkoista leipää lisukkeineen (siis ihan vitivalkoista), patonkia, croisantteja, sipsiä, keksiä, suklaatikkuja, jäätelöä ja muuta vastaavaa joka aterialla tai ateriaksi, alkaa olo olla vähän kuvottava. Onneksi aamuiset HIIT-treenit vähän helpottavat oloa, ja toki esimerkiksi vesipuistossa tulee liikuttua paljon vedessä. Toivotaan, etten tule kotiin kovin monen ylimääräisen kilon kanssa ja että totun taas normaalisokeriseen ja vähärasvaisempaan ruokavalioon tämänkesäisten övereiden jälkeen. No, takaisin aiheeseen. Iltapäivän sain vapaaksi, ja käytin ajan muutaman kaverin kanssa skypettelyyn. Ilta sujui normaaleissa merkeissä, eli tyttöjen kanssa leikkiessä ja illallista syödessä. Jaksan aina olla yhtä kiitollinen siitä, että joku muu tekee illallisen mun puolesta. Valmiiseen pöytään istumista ei voita mikään!
 |
| Piknikillä läheisessä puistossa |
 |
| Ootteko koskaan maistaneet voileipää ja sipsiä yhdessä? Olin aluksi todella epäileväinen näiden kahden toimivuudesta yhdessä, mutta hyvää on. Kyllä on. Ja kaikki täällä syö näitä sipsileipiä. |
Kuudes päivä:
Maanantaina lähdin aamusta lasten kanssa läheiseen leikkipuistoon, ja ai että kun oli mukava taas vaihteeksi päästä aloittamaan aamu huudolla, itkulla ja tappelemisella. Ikävä käyttäytyminen kun ei jäänyt vaan tyttöjen väliseksi, vaan sain minäkin osani ihanan kuusivuotiaan raivokohtauksesta. Olen todennut, että järjellä asioiden selittäminen ei kerta kaikkiaan toimi, sillä vika on aina jossain muussa kuin itsessä. Aivan sama, miten asioiden todellinen laita on. No, onneksi puistosta lähtemisen jälkeen tunnelma rauhottui loppupäiväksi, ja käytiin muun muassa katsomassa elokuvissa Despicable Me 3. Ranskaksi dubattuna tietenkin! Jouduin välillä taistelemaan painavia silmäluomia vastaan, mutta onnistuin pysymään hereillä koko elokuvan ajan ja ymmärsinkin jopa jotakin. Ihan hauska kokemus siis! Leffan jälkeen käytiin vielä kaupassa ostamassa lelut tytöille, ja loppuilta menikin ihan kotoilun merkeissä.
 |
| Tykkään niin paljon näistä maisemista. Vaaleita taloja ja kaikissa punaiset katot! |
 |
| Leikkikentällä |
 |
| Iltapäivän piirtelyä |
Paluupäivä:
Tiistaina lentomme lähti vasta illalla, joten päivällä vietimme aikaa mummolassa ja läheisellä leikkipuistolla. Päivä oli pitkä, sillä odotimme lennon lähtöä ensin mummolassa ja sitten lentokentällä. Tytöt olivat jännityksestä ja odotuksesta johtuen yliaktiivisia, joten varsinkaan odottelu lentokentällä ei ollut hauskimmasta päästä. Lopulta ilta yhdeksältä olimme vihdoin kotona Lontoossa, ja painuin pian pehkuihin täysin uupuneena. Host-äiti totesi, että nythän sinulla pitäisi olla viikon lomailun jälkeen energiaa olla lasten kanssa kaikki päivät! Lomailu lasten kanssa menee kylläkin ainakin minulla työstä. Seuraavat (ja viimeiset!) kolme ja puoli viikkoa olen tyttöjen kanssa aamu kahdeksasta ilta seitsemään, joten saa nähdä mitä keksin näiden tyyppien viihdyttämiseksi.
 |
| En kestä tätä suloisuutta <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti