Asun täällä perheessä, jossa puhutaan useampaa kieltä. Tässä tarkemmin mitä kieliä, ja kuka puhuu mitä kellekin:
Äiti: Äidinkielenä ranska
Isä: Äidinkielenä suomi
Lapset: Kaksikielisiä, puhuvat hyvää englantia ja ranskaa, todella heikko suomen kielen taito
Äiti&Isä: Puhuvat keskenään vain englantia
Äiti&Lapset: Puhuvat keskenään ranskaa, mutta koko perheen läsnäollessa englantia
Isä&Lapset: Puhuvat pääosin englantia, isä puhuu lapsilleen yksittäisiä sanoja suomea
Lapsi&Lapsi: Puhuvat keskenään pääosin englantia, joskus harvoin ranskaa
Minä&Äiti: Kielenä luonnollisesti englanti
Minä&Isä: Puhutaan keskenämme suomea, jos muiden täytyy ymmärtää niin silloin englantia
Minä&Lapset: Osittain englantia, osittain suomea
Viimeisestä kohdasta selviääkin tämän postauksen pointti: suomen kielen opettaminen. Siksi minä siis olen täällä! Vanhemmat haluaisivat kovasti, että lapset oppisivat vielä suomen kielen, jotta voisivat esimerkiksi puhua isovanhemmilleen. Ongelmana on vain se, että tytöt ovat jo sen verran vanhoja, ettei uuden kielen oppiminen onnistu hetkessä. Ongelmaksi muodostuu myös se, että kukaan ei puhu täällä suomea! Ei myöskään isä lapsilleen. Minun olisi siis tämän kesän aikana saatava suomen kielen taito aluilleen, ja tehtävä on oletetusti osoittautunut haastavaksi. Nuorempi tytöistä ei ole asiasta pätkääkään kiinnostunut, eikä vanhemmankaan tytön motivaatiossa ole suoranaisesti kehumista. Näiden kolmen viikon aikana sinnikkyyteni on kuitenkin palkittu, sillä erityisesti vanhempi tytöistä on alkanut sanoa tiettyjä lauseita suomeksi, ja olen saanut taottua heidän päähänsä jo joitain lauseita ja sanoja. Kuten host-äitini sanoi eilen, olen onnistunut opettamaan tytöille enemmän suomea kolmen viikon aikana kuin edellinen au pair kahdeksan kuukauden aikana. Hyvä minä.
Mitä olen sitten käytännössä tehnyt? No, pyrkinyt toki puhumaan mahdollisimman paljon suomea. Yksinkertaisia ja toistuvia lauseita ja sanoja sanon aina suomeksi, vaikka toki minun täytyy puhua usein englantia, sillä lapset eivät ymmärrä suomea vielä paljoa ollenkaan. Olen myös pakottanut tytöt puhumaan suomea tilanteissa, joissa he esimerkiksi haluavat minulta jotain. Esimerkiksi "saisinko keksiä", "saisinko syötävää", "saisinko apua", "voisitko lakata minun kynnet" ja "saanko nousta pöydästä" alkavat luonnistua jo hyvin. Muita jatkuvasti toistuvia sanoja ovat esimerkiksi kiitos, ole hyvä, huomenta, hyvää yötä, varo, odota, tule, mennään, mitä ja missä x on. Pyrin jatkuvasti puhumaan hieman enemmän suomea ja vähentämään englannin kielen määrää tyttöjen kanssa keskustellessa. Kaikista tärkeintä olisi nyt vain saada tyttöjen sanavarastoa laajennettua. Kieli kun ei oikein luonnistu ilman sanoja! Saa nähdä, miten onnistun kartuttamaan tyttöjen kielitaitoa seuraavien viikkojen aikana, ja kirjoittelen aiheesta vielä taatusti myöhemminkin. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti