Kuukausi Lontoossa on takana. Tuntuu todella käsittämättömältä, miten aika vaan jotenkin hujahtaa ohi huomaamatta! Kesäkuu on jo takanapäin, ja koen jokavuotiset ahdistuksen tunteet siitä, että kohtahan se koulukin jo alkaa. Naurettavaa sinänsä, sillä koulu alkaa minun tapauksessani vasta syyskuussa, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Kuukaudessa olen oppinut kaikenlaista tärkeää ja vähemmän tärkeää, mutta päällimmäisenä ja tärkeimpänä koen olleen oivallus siitä, että on ookoo olla joskus myös yksin. Tulevan viikonlopun osalta mietin, pitäisikö suosiolla lähteä vain yksin kiertelemään Lontoota, vai kysyisinkö jotain vanhaa tai uutta tuttavuutta mukaan. Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa, mutta olen iloinen siitä, että koen yksin lähtemisen olevan ylipäätään vaihtoehto.
Ennen Lontooseen lähtöä kävin mielessäni läpi tunteita, joita saattaisin tulla kohtaamaan kesän aikana. Arvelin, että minua luultavasti ärsyttää perheen tavat, ja kova koti-ikävä iskee jo heti ensimmäisellä viikolla. Pohdin myös sitä vaihtoehtoa, että en tule toimeen perheen kanssa ja joudun vaihtamaan perhettä tai palaamaan takaisin kotiin. Olin siis selkeästi pessimisti ei pety -linjalla. Kaikki nuo epäilykset ja pelot ovat kuitenkin osoittautuneet turhiksi. Tulen mainiosti toimeen kaikkien perheenjäsenten kanssa, olen oppinut talon tavat ilman suurempia ongelmia, olen oppinut kulkemaan Lontoossa, eikä koti-ikäväkään ole vielä iskenyt. Toki muutaman kerran on ollut hieman haikea olo, erityisesti juhannuksen aikoihin. Kaikki on kuitenkin (ainakin vielä) hyvällä mallilla! Tässä myös vastaus monen ihmisen kysymykseen: ei, en tulisi nyt takaisin Suomeen vaikka pääsisin. Koen, etten ole vielä päässyt kokemaan kaikkea sitä, mitä haluan täällä tehdä ja kokea. Luulen kuitenkin, että kahden ja puolen kuukauden jälkeen olen enemmän kuin valmis tulemaan takaisin kotiin. Tämä on kuin pitkä loma, jonka jälkeen on ihana palata takaisin Suomeen.
Suomesta ikävöin tällä hetkellä perheen ja ystävien lisäksi suomalaisia herkkuja, sähkövatkainta, normaaleita ovenkahvoja jotka on helppo avata märillä ja rasvaisilla käsilläkin (ei itsestäänselvyys), sopivaa veden lämpötilaa suihkussa, metsää, oman kodin rauhaa ja vapautta tehdä mitä huvittaa, omia tapoja (täällä toki mennään just eikä melkein näiden tavoilla), ja mun siivouskohteita (en olisi vielä pari vuotta sitten uskonut tämänkään päivän koittavan). Ikävöin omaa kotia pääasiassa silloin, kun täällä tulee pieniä vastoinkäymisiä tai kun olen väsynyt iltaisin. Huomaan oman mielentilani vaikuttavan paljon siihen, keskitynkö enemmän positiivisiin vai negatiivisiin asioihin. Ihan muutaman viime päivän aikana tunnelma tällä on ollut hieman kireä host-vahempien kiireiden ja stressin vuoksi, mikä toki vaikuttaa myös siihen, miten minulle puhutaan. Helposti tulee sellainen olo, että olisi itse tehnyt jotain väärää, jos joku ärtyneenä vähän tiuskaisee jotain tai ei puhu mitään. No, ainakin alun vieraskoreus on kadonnut!
No, koska kyseessä on kuitenkin WEEK 4 -postaus, pitäisi kai kertoa lyhyesti jotain menneestä viikosta. Viikonlopusta kirjoittelin jo aiemmin, joten keskityn nyt enemmän arkeen. Tällä viikolla minulle on annettu enemmän vastuuta lasten hoidosta, ja esimerkiksi keskiviikkona tytöt olivat vastuullani 7.30-22.00. Siis aivan koko päivän, lukuunottamatta koulupäivän pituutta. Kun kuulin asiasta, en ollut tippaakaan innoissani tästä ihastuttavan lyhyestä työpäivästä, mutta loppujen lopuksi se osoittautui ihan mukavaksi. Tällä viikolla on myös ollut sitä sun tätä ylimääräistä, kuten tyttöjen balettiesitys, liikuntapäivä ja useamman kerran babysitting illalla. Viikko on mennyt kuitenkin yleisesti ottaen mukavasti, ja olen löytänyt vielä paremman yhteyden tyttöjen kanssa. Tarpeeksi kova kuri on tepsinyt, ja nykyään he jopa kuuntelevat minua suhteellisen hyvin. Kaiken maailman turhat raivokohtaukset ja tekoitkut menevät myös nykyään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mikä on osaltaan helpottanut omaa stressiä ja arkea.
Tässä vielä muutama kuva menneeltä viikolta :)
 |
| Koulun liikuntapäivä puistossa |
 |
| Päivän rentoutumishetki ennen tyttöjen hakua koulusta |
 |
| Liikuntapäivän lajeja |
 |
| Clapham Common ja lämpötila lähemmäs 30 astetta |
 |
| Jokapäiväinen hengailupaikka: leikkipuisto |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti