Keskiviikkona lensimme lasten mummon ja tyttöjen kanssa mummolaan Choletiin, lähelle Nantesia länsi-Ranskassa. "Lomamatka" on ollut kokonaisuudessaan erittäin mielenkiintoinen kokemus, ja on ollut etuoikeus päästä näkemään Ranskaa paikallisten silmin. Lontoosta en ole kokenut edelleenkään mitään edes kaukaisesti kulttuurishokkia muistuttavaa, ja siitäkin syystä tänne Ranskan "maaseudulle" tuleminen on ollut erityisen suuri kulttuurishokki, positiivisessa mielessä. Jos sanaa kulttuurishokki voi nyt edes tässä tapauksessa käyttää. Kirjoittelen nyt Ranskan matkan kolmesta ensimmäisestä päivästä, ja matkan jälkeen postailen tänne loputkin mietteet matkasta! Lukekoon taas ne, joita kiinnostaa näin tarkka selostus yhdestä pikku matkasta :)
Saapumispäivä:
Saapumispäivänä lasten mummo hoiti valtaosan askareista täällä, ja minä sain pääasiassa katsella vierestä ja tutustua paikkoihin. Heti alussa kiinnitin huomioni tapaan pitää kengät jalassa sisällä, ja ai että kun tuntui oudolta tallustella joka paikkaan converset jalassa. Toinen seikka, joka varasti huomioni, oli huoneeni sijainti. Suoraan autotallista pääsee minun huoneeseeni ihan normaalista sisäovesta, ja minun huoneestani pääsee rappusia pitkin muuhun taloon. Eristeet ovat siis käytännössä olemattomat, joten en ymmärrä miten ihmiset täällä kestävät kun lämpötila menee vähänkään miinuksen puolelle. Tosin eipä se täällä taida paljoa miinukselle mennäkään. Sisäilman kosteudesta ja viileydestä tulee vähän mieleen suomalaiset kesämökit. Illallisella söimme spagettia, ja jouduin opettelemaan spagetin syömisen lusikan avulla. Tiedostin näyttäväni pikkulapselta, joka opettelee syömään haarukalla ja veitsellä. Lasten ukkipuoli tuli myös illalliselle kotiin, ja hänen olemattoman englanninkielen taitonsa takia kommunikaatiomme rajoittuu sanaan "hey" ja hymyilyyn. Eikä ensimmäisestä päivästä pidä unohtaa yöllistä kohtaamistani valtavan sudenkorennon kanssa, joka oli eksynyt mun huoneeseen. Käytin varmaan 45 minuuttia sen ärsyttävän olennon pyydystämiseen ja vapauttamiseen, ja meinasin prosessin aikana saada pari sydänkohtausta. Se oli kauhean iso ja pelottava! Lopulta se kuoli laatikon sisälle, varmaan järkytykseen. Onneton loppu siis mun hyville aikeille.
 |
| Saavuttiin ihanaan Nantesiin keskelle punaisia kattoja. |
 |
| Mummolan takapiha, ei valittamista. |
Toinen päivä:
Seuraavana päivänä otin vastuuta lapsista ja kotitöistä ihan oma-aloitteisesti huomattavasti enemmän, joten päivä tuntui suhteellisen pitkältä mutta mukavalta. Löhöilyaamun kruunasi perinteinen ranskalainen aamiainen, jossa tarjolla oli muun muassa pullamössöleipää kolmella eri hillovaihtoehdolla, varmaan kymmentä eri juustoa ja makkaraa/kinkkua, lettuja nutellalla ja jotain ranskalaista leivonnaista. Aloitin siis aamun kevyesti santsaamalla varmaan kolmesti. Aamutouhujen jälkeen lähdimme kohti yksityistä golfkenttää, jossa tytöt opettelivat golfaamaan ja söimme makoisan (ja epäterveellisen) lounaan golfclubilla. Ja ai että, kun ihmiset näyttivät niiin ranskalaisilta, ja niiin samalta kuin kaikissa elokuvissa hienoine varusteineen ja vaatteineen. Eikä kukaan toki jutellut mulle mitään sen jälkeen kun tajusivat etten puhu ranskaa. Golffailun jälkeen vietimme loppupäivän pitkälti mummolan takapihan uima-altaalla. Leikin tyttöjen kanssa mitä milloinkin, ja vahdin ettei kukaan huku altaaseen. Se olisikin nimittäin ollut vähän ikävämpi juttu. Kahdeksan jälkeen syötiin illallinen, vihdoin. Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, enkä voi ymmärtää miten joku jaksaa odottaa niin kauan päivän lämmintä ateriaa. Samalla aterialla mulle selvisi, että leikkaan juustonkin väärin. Sitä kun ei pidä leikata niin kuin juustohöylällä leikkaisi, vaan reunasta otetaan paksuja palasia normaalilla terävällä veitsellä. Joka päivä oppii jotain uutta!
 |
| Golfclubilla harjoittelemassa! |
 |
| Tyttöjen viihdyttämistä sillä aikaa kun heidän mummonsa jutusteli ja joi kahvia ystäviensä kanssa. Tehtiin lehdistä taideteos ja voi että kun tytöt olivat tyytyväisiä lopputulokseen :) |
Kolmas päivä:
Perjantai oli aikaisempien päivien tapaan pilvinen, joten päätimme aamiaisen ja aamutoimien jälkeen lähteä koluamaan läpi läheistä outletkylää. Minä ja lasten mummo vahdittiin vuorotellen tyttöjä, samalla kun toinen oli shoppailemassa. Ja taas vuoron vaihto! Shoppailun jälkeen käytiin McDonaldsissa, jossa tytöt söivät happy mealit ja leikkivät leikkipaikalla ties kuinka kauan. Lasten kanssa on niin paljon helpompi lähteä johonkin tuollaiseen paikkaan, jossa voi vaan itse istua, ja lapset viihtyvät ongelmitta ja sotkematta ties kuinka kauan. Tuntuu, että kotona ollessa tulee aina jotain riitaa, ja sotkun määrä on uskomaton! Kotiin tultuamme tytöt leikkivät nukkeleikkejä nätisti ja hiljaa, joten saimme syödä rauhassa lounaan aikuisten kesken. Päivän ehdottomasti paras hetki. Tämän jälkeen lähdettiin käymään Choletin kaupungin vesipuistossa, jossa oli kyllä ihan mukavaa. Sain kummastuneita ja ihmetteleviä katseita kertoessani uimareissun jälkeen suomalaisista uimahalleista ja alastomuudesta. Täällä kun ei tarvitse olla alasti uimahallissa ollenkaan.
 |
| Ranskalainen mäkkäri ei pahemmin eroa suomalaisesta. Yhtä paljon roskaa tulee yhden aterian mukana! |
 |
| Päivän selfie |
 |
| Outletmyymälät |
 |
| Choletin kaupungin ihanat vaaleat talot ja punaiset katot |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti