Vihdoin tänne Joensuuhun ovat rantautuneet lämpimät ilmat, ja ulkona tekee mieli istuskella jatkuvasti. Sääli, että valtaosa kavereista on vaihtanut jo maisemaa, sillä picknick-seurana on lähinnä vain yliaktiivinen koira. Parempi se on kuin ei mitään. Lämpimien toukokuun kelien mukana tuli myös kolme vuotta yliopisto-opintoja täyteen. Jotenkin olen onnistunut saamaan kasaan vähän yli 180 opintopistettä ja kirjoittamaan kandin, joka kaikkien odotusteni vastaisesti sai parhaan mahdollisen arvosanan. En lakkaa siis edelleenkään yllättämästä itseäni.
Koulun hyvästely tältä vuodelta ja tulevan kesän uudet kuviot ovat tehneet tehtävänsä: olen päivitellyt ajan nopeaa kulumista haikein mielin. Vastahan aloitin lukion. Vastahan olin abi, joka pohti, mikä ala olisi juuri se oma. Vastahan olin pieni fuksipalleroinen vieraassa isossa yliopistomaailmassa ja tein ensimmäisen opettajan sijaisuuteni kädet täristen. Voi miten siitä onkaan päästy pitkälle! Onneksi koulua on kuitenkin jäljellä vielä muutama vuosi, sillä suunnitelmia ei ole sen pidemmälle. Seuraavana haasteena onkin muutto uuteen asuntoon (taas vaihteeksi), ja ensi viikolla matkustus Etelä-Suomeen, josta matka jatkuu pian kohti Roomaa. Sitä ennen saan kuitenkin nauttia siskoni rippijuhlista ja hyvistä säistä, jotka toivottavasti jatkuvat vielä hetken.
Nyt alkaa pakkausurakka ja lähtölaskenta lempi runoilijani Tommy Tabermanin sanojen saattelemana:
Epäröinnin kynnyksellä
kysy
kuinka paljon rohkeutta
uskallat tänään jättää käyttämättä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti