2018/07/31

Heinäkuu takana

Voi apua, miten huomenna voi olla jo elokuu? Harvinaisen lämmin kesä jatkuu jatkumistaan, eikä tunnu ollenkaan siltä, että ihan pian alkaa jo koulut ja hiljalleen aletaan lipua kohti syksyä. Oma heinäkuuni on mennyt tosi mukavasti töitä tehdessä ja lämmöstä nauttiessa, ja olen yllättynyt siitä, miten hyvin olen jaksanut päivät todella aikaisista herätyksistä huolimatta. Tunnelma on tällä hetkellä odottavainen, sillä lähestyvä Indonesian reissu vie ajatukset pois tästä hetkestä, ja hääsuunnittelu etenee hitaasti mutta varmasti. Hiljalleen olen alkanut miettiä myös tulevaa kouluvuotta ja edessä olevia haasteita, mutta en ole jaksanut vielä stressata sen enempää. Ensimmäistä kertaa koskaan edessä on vuosi, jonka kulusta en ole ollenkaan varma. Mutta hei, enköhän mä jotain keksi!


Tässä muutama mieleen jäänyt juttu heinäkuulta:

BookBeat, Acast ja Spotify ovat olleet jatkuvassa ja runsaassa käytössä heinäkuussa. Rutiininomaista  ja yksinkertaista työtä tehdessä olen kuunnellut kirjaa BookBeatista, josta otin ilmaisen kokeilujakson. Aluksi kesti hetken tottua siihen, että joku lukee kirjaa ja minä vain kuuntelen, mutta nopeasti opin pitämään siitä ja ajatukset siirtyivät lukijan äänestä itse tarinaan. Acastista olen kuunnellut muutamia hömppäpodcasteja, ja Spotifyn listat ovat pitäneet minulle seuraa silloin, kun minulla on ollut pikemminkin musiikinkuuntelufiilis. Bluetooth-kuulokkeet ja nämä sovellukset ovat pelastaneet päiväni lukuisia kertoja.

Tori, ranta ja piknikit ovat olleet vakkaripaikkojani päivittäin. Torilta ostetut tuoreet mansikat, pehmis ja ihmisten kohtaaminen ovat ihan parhautta varsinkin yksin ollessa. Harvoin kävelen torin läpi niin, etten jäisi suustani kiinni jonkun kanssa. Lähellä on myös monta kivaa uimarantaa, joissa käymiseen on hyvä yhdistää vaikka piknik. Se on sitä kesästä nauttimista parhaimmillaan.


Kirpparit on aika uusi juttu mulle, mutta sitäkin suurempi osa ostamistani vaatteista on nykyään sieltä peräisin. Yhtäkkiä kaupan vaatteet alkavat tuntua hirmuisen kalliilta, ja kirpparilta vaatteiden ostamista voi ajatella myös ekologisena valintana. Miksi turhaan ostaa jotain uutta, kun lähes kaiken tarvittavan voi ostaa käytettynä?

Jäätelöä olen syönyt kyllä kaksin käsin, oli se sitten kaupan pakastealtaasta ostettu mehujää tai oikein kunnon gelato. Summer bucket listallani mainitsin, että haluaisin tehdä itse jäätelöä, mutta sitä en ole saanut vielä aikaiseksi. Ehkä voisin ottaa sen ensi viikon tavoitteeksi.


Aurinko on paistanut lähes joka päivä, eikä lämpimästä (vähän liiankin) säästä saisi valittaa. Ihanaa että aurinko joskus oikeasti paistaa myös täällä Suomessa. Siksi myös tuuletin on ollut kovalla käytöllä varsinkin öisin, sillä se hieman helpottaa sitä tuskaisen kuumaa ilmaa, joka muuten estää hyvät yöunet.

Maksi- ja midihameet on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta sitäkin nopeammin ne ovat vakiintuneet jokapäiväiseen käyttöön. Kuumalla ilmalla pitkät ja ohuet hameet ovat kaikista viileimpiä vaatekappaleita, ja  ne suojaavat myös hyvin auringolta.

Mökkeily on mennyt monesti vain sisällä istumiseksi, kun mökille mennessämme on sattunut olemaan juuri se yksi sateinen päivä kuusta. Viime viikonloppuna pääsimme kuitenkin nauttimaan uimisesta, saunomisesta, hyvästä seurasta ja rennosta mökkielämästä vihdoinkin hyvässä säässä!

Kaiken kaikkiaan heinäkuu on antanut juuri sitä mitä siltä voi odottaakin: lämpöä, jäätelöä, mökkeilyä, ulkona olemista, rentouttavia hetkiä ja hyvää seuraa. En ole vielä valmis siirtymään henkisesti elokuun puolelle, vaikka kesä onkin tänä vuonna paljon pidempi kuin muina vuosina: alkaen Suomen toukokuun helteistä ja loppuen Indonesian kuumuuteen syyskuun lopussa.

2018/07/27

Riesana vatsavaivat – ystäväni ripuli ja oksennus

Vatsavaivat ovat usein vaiettu ja jopa hävetty ongelma, joista kärsii salaa todella moni. Olen päässyt tutustumaan niihin lähietäisyydeltä itsekin, ja haluaisinkin jakaa tarinani teidän kanssanne. Yritin pitkään piilotella asiaa muilta, kunnes ymmärsin, että mitä ihmeen väliä sillä on? Vertaistuki on uskomattoman tärkeää, ja haluaisin kuulla itsekin muiden tarinoita, jotka ovat kärsineet samanlaisista ongelmista. Toteamus hemmetti ton sun mahas kanssa on tullut viime vuosina niin tutuksi, että avataas nyt teillekin vähän tätä asiaa.


Muistan elävästi, kun vatsavaivat ilmestyivät ensimmäisen kerran elämääni. Olimme lukion toisella luokalla, ja yövyimme isolla porukalla tuttumme luona. Noin tunti nukahtamisen jälkeen heräsin aivan järkyttävään mahakipuun, joka vain jatkui jatkumistaan. En pystynyt nukkumaan, ja pyörin tuskaisena patjallani ties kuinka kauan. Lopulta päätin lähteä vessaan, jossa ripuloin sisuskaluni ulos – tai ainakin siltä se tuntui. Muistan pelänneeni aivan kamalasti sitä, että joku herää ja kuulee. Päästyäni takaisin patjalleni nukahdin nopeasti, mutta heräsin pian uudelleen samaan mahakipuun. Tällä kertaa tiesin mennä heti vessaan, jossa sama toistui uudelleen. Seuraavana aamuna huomasin, ettei kukaan ollut kuullut mitään, ja olin helpottunut. Koska ilta oli sisältänyt alkoholia ja herkkuja, ajattelin mahani vain menneen sekaisin. Seuraavien kuukausien aikana kuitenkin sain huomata, että sama alkoi toistua yhä useammin. 

Kesä ennen abivuotta oli kamala: heräsin samaan vaivaan lähes joka toinen yö. Aloimme vanhempieni kanssa selvittää, mistä on kyse, mutta mitään ei selvinnyt. Sulla on vaan herkkä maha, ikävä juttu mutta minkäs teet. Tuon yhden kesän jälkeen vaivat helpottivat hiljalleen, ja ne vakiintuivat kertaan tai pariin kuukaudessa, mitä ne ovat nytkin. Mukaan tuli muutama vuosi sitten myös ystävämme oksennus, joka on riesana harvemmin, mutta aina välillä. Kaikista upeintahan on juosta yöllä vessaan tietämättä kummin päin pöntölle pitäisi mennä, kun kummastakin päästä tulee tavaraa yhtä aikaa. Elämäni huippuhetkiä, joiden ihastuttavilta yksityiskohdilta nyt säästän teidät. 


Ajan kanssa opin huomaamaan, mitkä asiat laukaisevat yöllisen mahakivun ja ripuloinnin: alkoholi, roskaruoka ja stressi. Kukin näistä yksinään saattavat riittää, mutta erityisesti alkoholin ja roskaruoan yhdistelmä on pettämätön. Nykyään aina kun syön roskaruokaa ja juon alkoholia, teen tietoisen valinnan yöllisistä kärsimyksistä. Joskus himo herkutteluun on vain liian suuri. Nuorempana salailin asiaa kaikilta ja stressasin yöpymistä muualla kuin kotona. Ongelmaksi muodostui tosin se, että stressi pahentaa vatsavaivoja, ja vatsavaivat lisäävät stressiä. Kierre on saatu valmiiksi.

Miten opin elämään vatsavaivojeni kanssa? Siten että lakkasin häpeämästä ja pelkäämästä niitä. Helpointa minulle on sanoa samassa huoneessa tai talossa yöpyville kärsiväni vatsavaivoista, jotta kukaan ei ihmettele jos herää yöllä outoihin ääniin. Mitä noloa siinä pitäisi edes olla? Enhän itse mahda asialle mitään (tai siis teoriassa mahdan, jos mussutan koko illan porkkanaa), joten miksi siitä pitäisi tehdä valtavan suuri ongelma. Positiivisena puolena vaivoissani voi ajatella olevan se, että perusterveellinen ruokavalio on pakollinen. Mahani muistuttaa minua kyllä nopeasti jos vähänkään yritän joustaa. Joten kyllä, vatsavaivat vaikuttavat tietyllä tapaa rajoittavasti elämääni, mutta pääasiallisesti yritän olla tekemättä valintoja sen perusteella, kehtaanko, uskallanko tai viitsinkö tehdä  tai olla tekemättä jotakin, vain jotta yöni ei olisi yhtä taistelua.

Hauskaahan näiden ongelmien kanssa eläminen ei ole, mutta kaikkeen tottuu. Olisi nykyään outoa kuvitella, ettei herkuttelusta seuraisi mitään sen ihmeellisempää kuin ihan tavallinen ähky. Yritän olla yleensä edes ajattelematta paikkoja, joissa tulevaisuudessa maha saattaa alkaa temppuilemaan, koska se vaan lisäisi stressiä entisestään. Esimerkiksi kaikki ulkomaanmatkat, pienetkin ruokavalion muutokset ja ensi kesän häät tulevat olemaan haastavia tämän asian suhteen. Mutta kaikesta on selvitty tähän mennessä ja toivottavasti selvitään jatkossakin! 

2018/07/24

Kolme helppoa ja hyvää aamupalaa

Viimeaikoina olen opetellut vihdoin syömään aamupalan lähes joka aamu, ja siitä onkin tullut oma rauhallinen hetkeni. Jumiudun aina tiettyihin ruokiin jotka totean hyviksi, ja tässä olisi teille nähtäväksi viimeisen muutaman kuukauden vakkariaamupalani. Vaikka niissä ei itsessään ole mitään kovin ihmeellistä, ehkä joku teistä saa omaan aamupalapöytäänsä uuden idean!

Banaanipehmis

Ehdoton ykkössuosikkini viimeisen muutaman kuukauden ajan on ollut banaanipehmis, tai miksi sitä ikinä haluaakin kutsua. Kyse ei siis ole oikeasta pehmiksestä, vaan terveellisestä ja nopeasti valmistuvasta banaanimössöstä. Suosittelen todellakin kokeilemaan, sillä jäin koukkuun heti ensimmäisestä kerrasta!

Valmistukseen tarvitsee 2-3 kypsää banaania (mitä kypsempi, sen parempi), jotka kannattaa pilkkoa pakasterasiaan ja laittaa pakastimeen vaikka edellisenä iltana. Banaanien tulee olla jäisiä, jotta koostumuksesta tulee hyvä. Kun banaanit ovat jäisiä, kannattaa sulattaa niitä mikrossa niin, että saa juuri ja juuri soseutettua ne. Joukkoon voi lisätä halutessaan jäisiä marjoja, ja esimerkiksi vadelma ja mustikka toimivat tähän hyvin. Sitten vaan kaikki sauvasekoittimella soseeksi ja heti nautiskelemaan!




Paahdetut ruisleivät kananmunalla

Lähiaikoina olen löytänyt kaksi uutta suosikkia, kananmunat ja avokadon. Niitä hyödyntäen valmistuukin toinen lemppariaamupaloistani. Vaikka kyse onkin vain niin tylsästä perusruoasta kuin ruisleivästä täytteillä, koen sen mainitsemisen arvoiseksi. 

Ensin ruisleivän puolikkaat paahdetaan paahtimessa (käytän itse Vaasan ruispaloja), ja samaan aikaan paistetaan pannulla kananmuna. Kananmunaan voi lisätä esimerkiksi hieman suolaa ja mustapippuria tuomaan makua. Tämän jälkeen voidellaan leivät, lisätään kuuma kananmuna, salaatinlehdet, muutama viipale tomaattia tai kurkkua, sekä hieman avokadoa joko mössönä tai paloina. Myöskin erittäin hyvää! Nam.




Puuro Bonne-omenasoseella ja marjoilla

Kolmas vakkariaamupalani on pikakaurapuuro, johon lisään Bonne-omenasosetta ja jäisiä marjoja.  Myös pähkinät ovat hyvä lisä muuten tylsään puuroon. Suosin kaurapuuroja joita ei tarvitse keittää, sillä olen aivan uskomattoman laiska laittamaan ruokaa aamulla. Hyvin tavallinen välipala minulla on myös Elovenan annos-pikapuurot, mutta ei suinkaan niin kuin ne oikeasti pitäisi syödä. Nautin ne nimittäin suoraan pussista sellaisenaan. En tiedä miten järkevää se on, mutta hei, ne maistuu hyvältä!


2018/07/20

100 blogitekstiä julkaistu

En olisi uskonut, että tämä päivä vielä joskus koittaa! Nimittäin jollain ilveellä olen onnistunut kirjoittamaan 100 blogitekstiä. Sen kunniaksi ajattelin listata viisi blogini luetuinta postausta (lukuun ottamatta muutaman viime viikon aikana julkaistuja postauksia), ja viisi omaa lempparipostaustani. Käy ihmeessä lukemassa postaukset jotka ovat menneet ohitse, tästä ihanan lämpimästä kelistä huolimatta!


2018/07/16

Siivoojan kauhuasiakkaat

Liian monta kertaa olen lukenut lentoemäntien, kaupankassojen ja muiden asiakaspalveluammattien kauhuasiakkaista, jota käyttäytyvät törkeästi solvaamalla asiakaspalvelijoita tai käyttäytymällä muuten selkeästi huonosti. Koskaan en ole kuitenkaan lukenut siitä, ketkä ovat siivoojien niin sanottuja "kauhuasiakkaita", sillä moni on sellainen tajuamatta sitä itse ollenkaan. Nyt ajattelin valaista teitä muutamalla ohjeella, jotta et saisi omalla toiminnallasi siivoojaa huokaisemaan syvään tai pyörittelemään silmiään.


1. Kun valitset työpaikallasi tai koulussa syötävää, voit ajatella siivoojan etua. Älä missään nimessä valitse kaupan paistopisteeltä esimerkiksi croisantteja tai hillomunkkeja, koska ymmärräthän, että niitä on kerta kaikkiaan mahdotonta syödä siististi. Jälkeesi jätät (tai pahimmassa tapauksessa monta kymmentä ihmistä jättää) hirvittävän kasan murusia pöydille, tuoleille ja lattialle.

2. Kun olet pureskellut purkan, laitathan sen roskikseen. Monilla tuppaa olemaan tapana liiskata se servettiin, mukin reunaan tai pöydän kulmaan, mikä on aivan uskomatonta toimintaa aikuisilta ihmisiltä. Miettiiköhän jokainen purkanliiskaaja, että joku todella joutuu omin pikku kätösin sen siitä irrottamaan. Liian usein minä.

3. Jos jatketaan tällä ruokalinjalla, niin seuraavaksi voitaisiin ottaa astioiden laittaminen astianpesukoneeseen. Oi kuinka helppoa sinun on laittaa se yksi kahvikuppi kädestäsi suoraan tyhjään koneeseen, eikä jättää sitä sinne mikron päälle lojumaan. Päivän jälkeen niitä kahvikuppeja kun on mikron päällä monta kymmentä. Ihan liian harva eksyy sinne minne pitäisikin.

4. Siirrytäänkö sitten vessaosastolle? Siitä riittääkin ohjeita. Aloitetaan helposta: viskaa käsipyyhepaperisi roskakoriin, ei lattialle. Se on aika helppoa, onnistut siinä todennäköisesti kotonakin. Vaikka kaveri olisi viskannut omansa lattialle, se ei tarkoita, että sinun pitäisi.

5. Sitten vessanpönttö. Tarpeidesi tekemisen jälkeen olisi erittäin ystävällistä vetää vessa. Pöntön vieressä on myös sellainen pitkulainen, usein valkoinen asia jota kutsutaan vessaharjaksi. Jos jätät jälkeesi ruskeita raitoja, tämä harja on tarkoitettu niitä varten. Olisi myös erittäin suotavaa yrittää saada kaikki tarpeesi osumaan pönttöön. Et ole viisivuotias, eikä äitisi ole enää siivoamassa jälkiäsi.

6. Kun avaat lasioven, yritäthän olla koskematta sormillasi lasiosaan. Voit kokeilla vaikka omaan ikkunaan, miltä näyttää kun liiskaat siihen hikiset kätesi. Anna siivoojalle armoa.

7. Laita roskat roskiin. Yllättävän vaikeaa lasten lisäksi myös aikuisille. 

8. Jos keli on kurainen, pyyhithän kenkäsi mattoon sisääntullessasi. Siksi ne matot yleensä siinä sisäänkäynnillä ovat, jotta kuraisia kengänjälkiäsi ei löytyisi myöhemmin ympäriinsä.

9. Viimeisenä vielä itse siivoojaan kohdistuva käytös. Muista, että siivoojakin on ihminen. Jos sinulla on roska kädessä, voit laittaa sen vaikka siivouskärryssä olevaan roskakoriin, älä anna sitä suoraan siivoojalle. Siivooja kun ei ole itsessään yksi suuri roskakori. Siivoojaa saa myös tervehtiä, ja jos olet oikein innostut, niin jopa jutteleminen on ihan suotavaa. Katso siivoojaa silmiin ja hymyile, ja työstä saa kiittää ihan kuin kaikkia muitakin ammattiryhmiä. Voit vaikka vahingossa tehdä jonkun ihmisen iloiseksi.

2018/07/15

Kesän paras viikonloppu – Ilosaarirock 2018

Ilosaarirock on yksi niistä muutamista viikonlopuista vuodessa, kun Joensuu herää eloon. Joka paikka kuhisee ihmisiä, musiikki soi, torikojut notkuvat tavaraa ja tunnelma on railakas. Vaikka kesällä ihmiset ilmestyvät katukuvaan muutenkin, on rokkiviikonloppu ihan oma lukunsa. Minulta on jäänyt rokki väliin monena vuonna peräkkäin syystä tai toisesta, mutta nyt päätimme ostaa liput lauantaille. En ole mikään kova juhlija ja yksi päivä riittää vallan hyvin, kuten sunnuntai-aamuna totesin maha kipeänä ja lyhyiden yöunien jälkeen. Lauantaihin kerkesi mahtumaan useiden eri artistien keikkoja, hyvää ruokaa (vaikkakin sitten pölyisessä maassa kävelevien ihmisten jalkojen juuressa mutusteltuna), uusia ja vanhoja tuttavuuksia, naku-uinnin maailmanmestaruuden sivustaseuraamista sekä yksi benjihyppy. Täytyy sanoa, että jo pitkään haaveilemani benjihyppy oli koko päivän kohokohta. Sitä jännityksen, adrenaliinin ja itsensä voittamisen määrää ei voi sanoin kuvailla! Sunnuntai meneekin nyt rauhallisemmissa merkeissä grillailun, pelailun ja uimisen parissa. Juuri sopiva lopetus tälle viikolle.










2018/07/11

Just tänään 11.7

4:15 Herätyskello soi, ja herään yllättävän väsyneenä. Tähän mennessä aamuherätykset (vai pitäisikö sanoa yöherätykset) ovat sujuneet paremmin kuin olisin osannut kuvitellakaan, eikä yhtenäkään aamuna ole ärsyttänyt herätä ja lähteä töihin.

4:30 Olen valmis lähtöön, ja pyöräilen ensimmäiselle siivouskohteelle, jossa valitsen uuden podcastin kuunneltavaksi. Tällä kertaa jotain jonka aiheena on häät. Tykkään kuunnella asiallista keskustelua aiheesta kun aiheesta, mutta mikään ei ota minua enempää kupoliin kuin sellaisen podcastin kuunteleminen, jossa ihmiset räkättävät keskenään omille surkeille sisäpiirivitseilleen tai jos juttujen taso on 15-vuotiaiden poikien luokkaa. Viimeinen asia mitä haluan on, että tunnen jo valmiiksi yksin ollessani oloni yksinäiseksi vain kuuntelemalla muiden sisäpiirijuttuja.


8:00 Työpäivää on mennyt jo useampi tunti, ja kohteet vaihtuvat sitä mukaa mitä ehdin niitä siivota. Fiilis paranee sitä mukaa kun aamun kankeus häviää, muita ihmisiä alkaa ilmestyä näkyville ja päivän siivouskohteet vähenevät yksi kerrallaan. Sen sijaan hiki kyllä virtaa, ja melkein nolottaa mennä kahta metriä lähemmäs muita ihmisiä, sillä arvelen olevani aika kuvottava ilmestys likaisine hiuksineni ja hikisine vaatteineni. En malta odottaa, että pääsen suihkuun.

12:00 Aamun työt alkavat olla tehtynä, ja siirryn kotiin suihkuun ja lounaalle. Seuraa pitää Gossip girlin viides tuottari, jota tuijotan ajattelematta yhtään mitään.

13:00 Vihdoin saan itseni ylös sohvalta, ja lähden käyttämään koiraa lenkillä. Sää on aivan upea, ja nautin kävelylenkistä täysin siemauksin. Poikkean normaalilta reitiltämme joen rantaan, jossa koirani kahlailee ja metsästää keppejä. Voi kun elämä on kivaa.

14:00 Kotiin tultuani iskee tavalliseen tapaan aivan kauhea väsy. Silmät eivät meinaa pysyä auki, ja ajattelen, että annan itselleni tämän kerran luvan nukkua hetken päivällä. 

15:00 Herään, ja huomaan nukkumisen olleen virhe: olo on vielä entistäkin väsyneempi ja olen huonotuulinen. Miten en voi ikinä oppia? Päivällä väsymys selätetään tekemällä jotain, eikä missään nimessä päiväunilla. Tyhmä minä. Syön välipalaa, ja lähden avomieheni kanssa käymään pankkiin. Edelleen huonotuulisena.


16:30 Pankissa ja apteekissa käynnin sekä torikahviovisiitin jälkeen suuntaan taas töihin, jossa kuluu helposti seuraavat pari tuntia. Onneksi kesällä ihmisiä on paljon lomilla, ja muutenkin sisälle kantautuu paljon vähemmän roskaa, kiviä ja hiekkaa, mikä nopeuttaa omaa työtäni huomattavasti. 

18:00 Olen taas kotona, ja huomaan pian unohtaneeni palauttaa kirjastonkirjan, joka minun oli tarkoitus palauttaa aiemmin päivällä. Lähden kävellen kirjastoon, sillä sää on niin mahtava, että siitä täytyy ottaa kaikki irti. Kävellessäni katselen vastaantulevia ihmisiä ja keskustan hulinaa, ja olen jotenkin tosi onnellinen.

18:30 Löydän läppärini, ja alan naputella tätä postausta. Onnistuin eilen poistamaan vahingossa yhden viime kuun postauksen, ja sitä v********* määrää on vaikea edes kuvailla. Siispä päätän kirjoittaa täysin turhan tekstin omasta päivästäni, jota edes minä itse en jaksaisi lukea. Huomenna tiedossa on aikainen herätys kuten aina, ja yritän tsempata itseäni. Onneksi kohta on taas viikonloppu,  ja mikä parasta, Ilosaarirock. Ja ihmisiä.  Yksin oleminen alkaa ottaa pannuun.

2018/07/08

Lista kaikesta mitä en osaa

Pohdin tässä eräänä päivänä, mitä asioita en osaa tai missä en ole kovin hyvä. Tästä innostuneena pyysin ystäviäni ja perheenjäseniäni kertomaan minulle, mitä kaikkea en osaa. Ja mulla oli erittäin hauskaa, kun vastauksia sateli! 


En osaa: 

...yhdistää artistia kappaleeseen tai laulun sanoja mistään muista kuin joulu- tai lastenlauluista tai Antti Tuiskun vanhoista kappaleista.

...sulkea pleikkaria kun se menee päälle aina telkkarin avautuessa tai vaihtaa telkkarin ulostuloa.

...pitää kasveja elossa.

...olla tekemättä mitään tuntematta siitä huonoa omatuntoa. Minun pitää aina touhuta, touhottaa, tai vähintään suunnitella jompaa kumpaa.

...kävellä korkkareilla.

...ajaa veneellä, vaikka pitäisi osata. Perheeni mökki on saaressa, enkä ole vieläkään opetellut käyttämään moottorivenettä. 

...kihartaa hiuksia suoristusraudalla (tai oikeastaan millään muullakaan).

...olla utelematta asioista jotka eivät suoranaisesti kuulu minulle tai olla kyselemättä liikaa henkilökohtaisia kysymyksiä.

...päästää irti ensivaikutelmasta, sillä päätän aika nopeasti tykkäänkö jostain ihmisestä vai en.

...pitää motivaatiota yllä pelatessani pelejä, joissa olen huono. Heitän homman läskiksi liian helposti.

...vaihtaa pyörän sisäkumia.

...näyttää kaikkia hyviä puoliani vieraiden ihmisten seurassa. Kuten ystäväni totesi, vieraiden ihmisten kanssa olen tasaisempi versio itsestäni, josta on vähän hiottu mielenkiintoisia kulmia pois.

...allekkain miinuslaskuja tai prosenttilaskuja.

...olla napostelematta ruokaa laittaessa.

...suunnistaa. Onnistun eksymään kotikaupungissanikin, ja kartan lukeminen tuottaa vaikeuksia. Isoimmat riidat saadaan aikaiseksi silloin, kun minä pelkääjän paikalla yritän neuvoa minne mennään.


2018/07/06

Aikuisten ystäväkirja

Muistatteko, kun lapsena täytettiin ystäväkirjoja? Olin aina ihan innoissani kirjoittamassa muiden ystäväkirjoihin, enkä aina malttanut olla kirjoittamatta omaanikin. Aina vaan uudestaan ja uudestaan kun aikaa kului ja vastaukset vähän muuttuivat. Ystäväkirjoissa inhosin tosin sitä, että kukaan ei jaksanut todella pohtia vastauksiaan, vaan puoliin kohdista piirrettiin vain viiva tai vastattiin yhdellä sanalla. Nyt aion korjata asian omalla kohdallani, ja kirjoittaa kattavat vastaukset joka ikiseen kysymykseen. Tässä vastaukseni 23-vuotiaana Ilonana, olkaa hyvät. Ja koska kamerani on lakannut tekemästä kanssani yhteistyötä, saatte nauttia vanhoista kännykän kuvista näin kuvituksen muodossa!


Syntymäpäiväni: 23.1. Oon aina tykännyt siitä, että olen syntynyt tammikuussa. Koulussa sain olla aina luokan vanhimpia, ja varsinkin 18-vuotta täyttäessä oli kiva olla etupäässä vuosien täyttämisessä. Ei sillä, että siitä olisi ollut mitään hyötyä, sillä kaikki ystäväni olivat samana vuonna syntyneitä tai nuorempia. Ei baarireissua siis syntymäpäivänäni. Nyyh.

Osoite: On muuttunut viimeisen neljän vuoden aikana seitsemän kertaa. Ajattelimme asua nykyisessä asunnossamme niin kauan kuin asumme Joensuussa, mutta kappas vaan, taas on uudet suunnitelmat tulilla. Tällä kertaa vieläpä vähän suuremmat sellaiset. Ja joo joo, kaikki jotka sanoivat että nykyinen asuntomme ei tule olemaan täällä viimeinen, saavat nyt todeta, että mitä mä sanoin.

Toteemieläimeni: Tämä kysymys oli niin vaikea, että kysyin ystäviltäni ehdotuksia perusteluineen. Eräs ystäväni kirjoitti sellaisen analyysin, että on pakko jakaa se täällä: Ilonan toteemieläin on vähän sellainen fantasiaeläin, koska miulla on tietty mielikuva päässä, mutta en keksi mitä oikeaa eläintä se vastais. Elikkäs pienehkö tai keskikokoinen sademetsässä elävä maassa asuva otus, joka tarkkailee muita, mutta on nopea liikkeissään. Perusilme on tasainen, mutta pelätessään tms monieleinen ja -ilmeinen. Väri vihreä/ruskea/musta, ja muutamia värikkäitä yksityiskohtia esim rinnassa. Syö jäkertämällä niin kuin oravat, ei syö lihaa. Ehkä semmoinen niin kuin iso orava, mutta sirompi, eikä mikään hölmö! Haha, kiitos tästä. 

Soittoääneni: Joku perus piippaus, joka on jokaisella. On muuten ihan typerää, että kaikilla on nykyään sama soittoääni tai viestin merkkiääni, sillä piippauksen kuuluessa jokainen huoneessa oleva tarkastaa kännykkänsä. Voi niitä vanhoja hyviä aikoja, kun jokaisella oli ihan oma huolella valittu soittoäänensä!



Maailmankatsomukseni: Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta muutamalla lauseella sanoisin, että maailmankatsomukseni on aika avoin, mutta ei kovin selkästi määrittynyt. Olen vilpittömästi kiinnostunut eri ihmisten näkökulmista, ja miten muut näkevät tämän maailman. Pyrin ottamaan tietoa vastaan, ja määrittämään ja jalostamaan sitä kautta omaa näkemystäni.

Mottoni: Asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin, mutta aina ne järjestyvät. Uskon tähän ihan sataprosenttisesti, ja syystäkin. 

Asun: Tärkeiden tyyppien ympäröimänä paikassa jota rakastan. 

Perheeseeni kuuluu: Tähän kysymykseen on nykyään vaikeampi vastata selkeästi kuin vaikka kymmenen vuotta sitten, mutta lasken perheekseni avomieheni, koirani, sekä lapsuudenperheeni. Jotenkin haluaisin kuitenkin ajatella myös läheisimpiä ystäviäni, avomieheni perhettä ja läheisimpiä sukulaisia tietyllä tapaa osana perhettäni. Riippuu siis paljon, kuinka perheen määrittelee. 

Lapsuuden unelma-ammattini: Ihan ensimmäisiä unelma-ammatteja olivat muun muassa ikkunanpesijä ja kukkakauppias, ja ihan hyvä, ettei minusta tullut kumpaakaan. Ala-asteella haaveilin lääkärin urasta, ja yläasteen alussa halusin opiskella psykologiksi, joka onkin ollut haaveammattini siitä asti. Opettajaksi sitä siis lopulta päädyttiin, mutta katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!



Nykyinen ammattini: Kuten äsken jo selvisi, luokanopettaja. Tai ei siis vielä virallisesti, mutta ehkä puolen vuoden päästä! 

Pidän työstäni, koska: Opettajan työstä tykkään, sillä siinä saa olla tekemisissä ihmisten kanssa, jokainen päivä on erilainen, saa tehdä tärkeää työtä ja vaikuttaa suhteellisen paljon omaan työhönsä ja päivän kulkuun. On aivan mahtavaa, että saa työssä seurata niin kiinteästi lasten kehittymistä ja olla osana sitä! Ja opettajan lomat ei haittaa myöskään ollenkaan.

En pidä työstäni, koska: Koska työ on todella sosiaalista, saattaa se olla joskus myös raskasta. Ihmisten kanssa jatkuvasti oleminen ja pienistä tyypeistä vastuun ottaminen voi olla välillä raskasta. Ja vastuu on suuri, niin hyvässä kuin pahassa. Työaika ei myöskään ole joustavaa nähnytkään.

Seuraavassa elämässäni olen: Joku joka vie maailman pelastamisen ajatuksen tasolta käytäntöön, ja tekee oikeasti jotain tärkeää ja merkittävää.


Harrastukseni: Olen soittanut poikkihuilua 14 vuotta, ja käyn edelleen huilutunneilla. Sen lisäksi soittelen vapaa-ajallani myös kitaraa, leivon aina mahdollisuuden tullen, nautin pitkistä koiralenkeistä ja omiin ajatuksiini hautautumisesta, sekä liikun. Käyn jumpissa, juoksen ja pelaan sulkapalloa. Ja rakastan lukemista, mutta teen sitä valitettavasti ihan liian vähän. Ryhdistäydy Ilona.

Erityistaitoni: Osaan kirjoittaa suoraan valkoiselle ruuduttomalle paperille. Oon siinä oikeasti tosi hyvä. Ja oon myös nopea. Ystäväni jotka ovat tunteneet mut monta vuotta, ihmettelevät edelleenkin, miten kerkeän tehdä niin paljon asioita niin vähässä ajassa. Erityisesti nopeuteni näkyy vessakäynnillä, josta suoriudun kanssavessailijoita huomattavasti nopeammin. Ja oon ylpeä siitä. Tosin huomautuksena se, että muiden jatkuva odottelu on äärettömän rasittavaa. 

Pelkään: Tankata auton, lentää lentokoneella, istua auton kyydissä. Pelkään vähän pimeää, ja sitä että jollekin läheiselle tapahtuu jotain pahaa, tai että en pystyisi saamaan koskaan omia lapsia. Olen pitkään pelännyt elämässä epäonnistumista, mutta hiljalleen olen päässyt siitä ajatuksesta eroon. Ei elämää tarvitse suorittaa minkään oppikirjan mukaan.

Kerään: Hyvin sanottuja lauseita, runoja, aforismeja, ajatuksia, kirjojen loppuja, itseen kolahtavia sanoja.

2018/07/03

Siivoojan työ – millaista on siivota joka päivä?

Kun tulin aamulla töistä puolenpäivän aikoihin, aloin miettiä, mitä kirjoittaisin blogiin. Olen kirjoittanut jo vaikka mitä häistä ja opejutuista, ja ketä nyt mun tavalliset kuulumiset kiinnostaa. Sitten keksin sen, mikä oli ollut koko ajan nenäni edessä: miksen kirjoittaisi siitä työstä, jota olen tehnyt käytännössä jokaisena arkipäivänä jo lähes neljän vuoden ajan! Nimittäin siitä, minkälaista on tehdä siivoojan hommia. Ja kyllä, puhun siivoojasta, en siistijästä, sillä se työ ei ole mitään siistimistä, vaan ihan oikeaa ja välillä rankkaakin siivoamista.


Aloitin työskentelemään siivoojana aloitettuani opinnot yliopistossa, ja olen vastannut muutaman toimiston siivoamisesta jokaisena arki-iltana siitä lähtien. Tavalliseen toimistosiivoukseen kuuluu ihan perushommat, mitä kotonakin siivotessa tekisi: lattioiden moppaaminen, roskisten tyhjentäminen, mattojen imurointi, pölyjen pyyhkiminen tasoilta, istuinten harjaus, pölyjen pyyhintä kaappien päältä, sekä vessojen siivous. Joskus tyhjennellään myös kahvikoneita, pestään ikkunoita ja toki huolehditaan aina siitä, että muun muassa käsipyyhe- ja wc-paperia on riittävästi. Voitte laskea huvikseen, montako vessanpönttöä olen näiden vuosien aikana siivonnut: tavallisesti siivoan päivässä 3-5 pönttöä, ja esimerkiksi nyt kun teen kesän ajan 35-tuntista viikkoa siivoojana, veikkaisin että pönttöjen lukumäärä kohoaa helposti viiteentoista tai kahteenkymmeneen päivässä. Ja tähän lisätäkseni, vessanpönttöjen siivoaminen on tosi jees. 

Kun aloitin työt, pari ensimmäistä kuukautta jokailtainen siivoaminen tuntui raskaalta ja ärsyttävältä. Tuntui, etteivät työpäivät lopu ikinä, ja että työt sitoivat liikaa. Pian siivoaminen alkoi kuitenkin sujumaan, ja sitä mukaa työtä oli mukavampi tehdä. Ajan kanssa jokailtainen siivous alkoi sujua ajattelematta sitä sen suuremmin, ja joskus saatoin havahtua puoli tuntia töissä oltuani, että mitähän minä olen tehnyt tämän ajan? Ei auttanut muu kuin kulkea takaisin ja katsoa, olenhan tosiaan siivonnut kaiken. Vertasin työtä hampaiden harjaukseen: ihan neutraali asia, jonka tekee joka päivä sen suuremmin ajattelematta. Nykyään nautin työstäni kovasti, ja olen oikeastaan surullinen siitä, että jossain vaiheessa joudun ehkä lopettamaan. Siivouskohteiden työntekijät oppii tuntemaan, ja heidän kanssaan rupatellessa työt menevät ohi aivan hujahduksessa. Toinen vaihtoehto on laittaa napit korville ja kuunnella musiikkia. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun joku on aiheuttanut minulle  lähes sydänkohtauksen ilmestyttyään yhtäkkiä taakseni. 

Kuvat: flickr.com

Nyt heinäkuussa aloitin tekemään 35-tuntista viikkoa siivoojana, ja herätys on joka aamu neljän jälkeen. Vaikka työnteko väsyneenä, kiireessä ja hikisenä ei ole aina sitä ihan parasta, asenne vaikuttaa todella paljon. Olen ollut yllättynyt siitä, miten hyväntuulisena olen pysynyt ja miten kovasti nautin elämästä myös tällä tavalla. Kaiken kaikkiaan siivoojana työskentely on ihan jees, kertoohan siitä jotakin jo se, etten ole vaihtanut työpaikkaa koko opiskeluaikana. Joustavat työajat, mahdollisuus ajatella omia asioita työtä tehdessä ja työ joka ei seuraa ajatuksissa kotiin, on ollut just mulle sopiva vaihtoehto opiskeluiden oheen. Kaikkea muuta siis mitä tuleva urani luokanopettajana tulee olemaan!