Täydellinen isäntäperhe

Aiemmin puhuin siitä, miten löysin ainakin päällisin puolin juuri minulle sopivan isäntäperheen. Minulla oli jo alunperin mielessäni suhteellisen tarkat kriteerit isäntäperheelle, sillä halusin maksimoida matkani onnistumisen. Totta kai tiedän, että vaikka perhe vaikuttaisi päällisin puolin miten sopivalta tahansa, saattaa arki olla ihan erilaista kuin olisi kuvitellut. Saa siis nähdä, miten minun käy.

Suurin isäntäperheitä karsiva asia oli maan valinta. Halusin perheeseen, jossa englanti on vähintään sujuvaa, sillä kommunikointi lasten kanssa olisi haastavaa yhteisen kielen puuttuessa. Näin ollen rajasin jo katsellessani maat englanninkielisiin maihin. Vaikka esimerkiksi Australia vaikutti ja vaikuttaa edelleenkin erittäin mielenkiintoiselta maalta, vaakakupissa painoi myös matkan kesto ja hinta. Iso-Britannia valikoitui tästä syystä ensimmäiseksi vaihtoehdokseni, sillä au pairin työni kestää vain tulevan kesän ajan.

Maan sisällä myös perheen sijainnilla oli toki väliä: hyvät liikenneyhteydet ovat tärkeät, ja on myös hyvä, että lähellä on jotain tekemistä ja kenties muita au paireja. Tässä suhteessa tulevan isäntäperheeni sijainti on lähes täydellinen. Lontoon ydinkeskustaan on lyhyt metromatka, ja kodin lähellä on hyvät liikuntamahdollisuudet.

Liikenneyhteyksien runsaus ja lasten koulu kävelymatkan päässä vapauttivat minut myös yhdestä pelkäämästäni asiasta: auton ajamisesta. Olin varautunut siihen, että au pairina työskennellessä usein joutuu ajamaan autoa, mutta miten sen nyt sanoisi? Mielummin en ajaisi.

Seuraava, ja tärkein oikeanlaisen isäntäperheen kriteeri oli lasten lukumäärä ja ikä. Ensimmäisen (ja todennäköisesti viimeisen) kerran au pairiksi lähtiessäni en uskaltaisi ottaa vastuulleni kovin nuoria lapsia, enkä enempää kuin kaksi. Vauvoista tai alle kolmevuotiaista lapsista minulla ei ole pahemmin kokemusta, joten halusin lasten olevan mielellään 4-vuotiaita tai vanhempia. Tulevassa isäntäperheessäni minulla tulee olemaan vastuullani kaksi tyttöä, 4-vuotias ja 6-vuotias. Täydellistä eikö? Katsotaan muuttuuko ääni vielä kellossa kunhan pääsen Lontooseen asti!

Työaika, työtehtävät ja palkka vaikuttivat luonnollisesti myös perheen valintaan. En ole mikään suuri bilehile tai kaipaa loputtomasti omaa aikaa, mutta en halunnut perheeseen, jossa en saisi ollenkaan vapaa-aikaa, tai jossa olisi siitä olisi epäselvyyksiä. Perheeseen, johon olen menossa, on suhteellisen selkeät työajat, ja myös lyhyet sellaiset ainakin joihinkin toisiin perheisiin verrattuna. Ja viikonloput ovat kuulemma usein vapaita. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin se, että työ- ja vapaa-aika ovat selkeästi toisistaan erillään, eikä siitä tule kahnauksia tai epäselvyyksiä. Työtehtävinäni au pairina on toki lasten hoitoon liittyvät tehtävät, mutta myös esimerkiksi silittäminen. 

Oma tila oli myös kriteerinäni perheen valinnassa. En haluaisi joutua jakamaan huonettani toisen ihmisen kanssa, sillä kun asuu työnantajansa kodissa, on tärkeä olla mahdollisuus tiettyyn omaan tilaan ja rauhaan. Tulevassa perheessäni minulla on jopa oma pieni kerros.

Viimeinen mieleeni tuleva valintaan liittyvä seikka on kemioiden kohtaaminen perheen kanssa. Muutaman skypepuhelun jälkeen on tietysti mahdotonta sanoa, miten kemiat kohtaavat oikeassa elämässä ja arjessa, ja miten kaikki asiat käytännössä toteutuvat. En kuitenkaan uskaltaisi lähteä perheeseen, jonka kanssa oleminen ei tuntuisi millään lailla luonnolliselta. Haluaisin kuitenkin olla työntekijän lisäksi myös osa perhettä.

(kuvat freegreatpicture.com ja pixaby.com)

Kuinka päädyin tähän tilanteeseen?

Kuten jo aiemmin totesin, idea blogin kirjoittamiseen lähti tulevasta kesästä yksin Lontoossa. Tai siis yksin ja yksin, mutta uudessa perheessä ja vieraassa ympäristössä. Blogi keskittyy siis ainakin näillä näkymin au pair -pohdintoihin, joten ajattelin vähän valaista sitä, miten ylipäätään päädyin tähän tilanteeseen.

Olen jo pitkään pohtinut mahdollisuutta lähteä ulkomaille vähän pidemmäksi aikaa. Ajatus sai alkunsa jo yläasteella, kun keksin vaihto-oppilaaksi lähtemisen mahdollisuuden. Yläasteelta alkanut parisuhde kuitenkin teki lopun vaihtarisuunnitelmista lukiossa, sillä vuoden erossaolo tuntui silloin (ja edelleenkin) vähän turhan suurelta koetukselta suhteelle. Yliopistoon mennessä pyörittelin mielessäni ajatusta sekä au pairin työstä että vapaaehtoistyöstä, mutta lopulta päätin au pairin työn olevan minulle sopivampi vaihtoehto.  Monen vuoden nynnyilyn jälkeen päätin, että lähden neljännen yliopistovuoden jälkeen au pairiksi. 

Loppusyksystä 2016 päätin kirjautua aupairworld-sivustolle, ihan vain katsellakseni miten kauan perheen löytäminen kestää, miten sivusto toimii, ja millaisia perheitä sivustolta ylipäätään löytyy. Ajattelin, että vuoden päästä alan etsiä perhettä tosissani, ja vuoden 2017 alussa olin jo oikeastaan unohtanut koko aupairworldin olemassaolon. Tammikuussa sähköpostiini kuitenkin kilahti viesti: sinulle on viesti aupairworldissä. Kävin katsomassa viestin silkasta uteliaisuudesta, ja pian huomasin, että perhe joka laittoi minulle viestiä, vastasi täysin toiveitani täydellisestä isäntäperheestä. Ajatuksiani täydellisestä isäntäperheestä voin kirjoitella myöhemmin. Tämän jälkeen minulle tuli viestejä myös muutamalta muulta perheeltä, jotka osaltaan vahvistivat näkemystäni siitä, että olin löytänyt jo itselleni sopivan perheen.

Pian sovimmekin jo skypehaastattelusta, ja löysin itseni pohtimassa mahdollisuutta lähteä au pairiksi jo tulevana kesänä. Onnistuneen ja hyvin hermostuttavan skypehaastattelun sekä muutaman vakavan keskustelun jälkeen huomasin pian odottavani innoissani tietoa siitä, valitaanko minut perheen au pairiksi. Vain muutaman päivän kuluttua tästä sain viestin, jossa minulle varmistui, että olen lähdössä oikeasti kesäksi Lontooseen. 

Epävarmuutta ja hapuilua

Pohdin pitkään, minkä kanavan kautta voisin jakaa elämääni siitä kiinnostuneille ihmisille. Ajatus lähti siitä, kun sain tietää lähteväni kesäkuun alussa au pairiksi Lontooseen. Halusin luoda paikan ajatuksilleni, ja tallentaa tulevan seikkailuni yhteen paikkaan, sekä jakaa helposti tuntemuksiani ja kokemuksiani minulle tärkeille ihmisille. En ole tosissani koskaan ajatellut kirjoittavani blogia, mutta nyt sen aloittaminen tuntuu ajankohtaiselta ja hauskalta, siispä käyn tuumasta toimeen! Blogi on ensisijaisesti tarkoitettu ystäville, perheelle ja sukulaisille, mutta toki kaikki halukkaat pääsevät lueskelemaan pohdintoja, ajatuksenvirtaa, videoita tai mitä ikinä päätänkään tänne laittaa.

Siispä muutama olennainen ja epäolennainen fakta näin alkuun, jotta sinä eksynyt lukija pääset kärryille mitä pienessä elämässäni tapahtuu. 

1. Asun Joensuussa poikaystäväni (vai avomieheni?) ja ihanan koiramme Friidan kanssa. Huomasitteko jo, että kirjoitin automaattisesti koiran eteen sanan "ihana", mutta poikaystävän edestä se unohtui? I wonder why.

2. Opiskelen luokanopettajaksi, ja kolmas vuosi on ihan kohta lopuillaan. Kandi on palautettu, joten tämä tyttö on pian kasvatustieteen kandidaatti! Enää kaksi vuotta opintoja jäljellä, mikä on samaan aikaan niin hienoa ja niin pelottavaa.

3. Työskentelen iltaisin siivoojana, ja pidän työstäni kovasti. Ei sillä, että tekisin siivoushommia lopun elämääni, mutta kun ne on vaan niin hyvää vastapainoa tälle loputtoman sosiaaliselle luokanope-elämälle.

4. Harrastan poikkihuilun soittoa (jo kolmattatoista vuotta laiskansutjakkaa soittelua), ja aloitin piirtämään vasta vähän aikaa sitten. Ei sillä että olisin mikään Picasso. Muuten vapaa-aikani kuluu koiran kanssa ulkoillessa, ystävien kanssa ollessa, ruokaa laittaessa sekä mitäpä muuta kuin Netflixiä katsellessa. 

5. Netflixistä puheen ollen, olen kova katselemaan erilaisia sarjoja. En uskalla edes alkaa laskea, montako tuntia olen istunut television ääressä viimeisen vuoden aikana. Rakastan scifi- ja fantasiasarjoja. Mitä enemmän maailmanloppuja, lohikäärmeitä ja zombeja, sen parempi.

6. Ja ainiin, se au pairiksi lähteminen. Lähden tosiaan au pairiksi Lontoon Claphamiin kesäkuun alkupuolella. Au pairiksi lähteminen on ollut jo pitkään mun unelma, ja vihdoin muutaman sattuman kautta päädyin lähes vahingossa kesäksi Britteihin. Olen tulossa takaisin näillä näkymin elokuun lopulla, jos mua ei heitetä sieltä ulos sitä ennen!