2017/08/27

Au pair -kesän jälkeen

Blogissa on ollut nyt hetken hiljaista, koska minulla ei ole ollut hajuakaan, mitä ihmettä tänne kirjoittelisin. Blogini teema on pyörinyt niin vahvasti au pair -juttujen ympärillä, että olen nyt aivan ihmeissäni kesän jäätyä taakse. Saa nähdä innostunko jatkamaan kirjoittelua tänne, vai jääkö blogi täysin au pair -aiheiseksi. Jos siellä ruudun takana on joku joka olisi kiinnostunut lueskelemaan mun turhanpäiväisiä höpötyksiä jatkossakin, ilmoittakaa itsestänne vaikka tuohon alas kommenttikenttään tai jollain muulla tavalla. En millään kehtaisi kirjoitella vain itselleni, vaikka onhan tämä yllättävän hauskaa ja käy välillä melkein terapiasta!

Alkusyksy on alkanut kodin siivouksella, muutaman päivän sijaisuudella ja arkeen totuttelulla. Voitte varmaan kuvitella, minkälaisessa kunnossa asunto oli kesän "poikamieselämän" jälkeen! Poikaystäväni oli omasta mielestään siivonnut erinomaisesti, eli pyyhkinyt ehkä vähän muruja pöydältä. Vaikken mikään hirveä siivoushirmu olekaan (tai ainakaan tunnusta olevani), en voinut levähtää ennen kun sain siivottua koko asunnon lattiasta kattoon. Käytiin myös hakemassa vähän sisustusjuttuja, kasveja ja uusi työpöydän tuoli, ja vihdoin täällä alkaa näyttää jopa ihan viihtyisältä! Pitkästä aikaa hankin myös uusia kasveja, jotka yritän nyt pitää hengissä edes hetken. Katsotaan miten onnistun.


Kuten jo mainitsin, tein tällä viikolla uuden lukuvuoden ensimmäisen sijaisuuteni. Tämä sijaisuus oli toisaalta sitä vanhaa tuttua, mutta toisaalta karu paluu maanpinnalle. Sijaisen rooli ei ole helppo, varsinkaan jos jatkuvasti edessä on uusi luokka ja mahdollisesti uusi koulu. Oppilaiden kunnioitus ei ole taattu, ja on täysin tuurista kiinni, miten luokka ottaa vastaan uuden sijaisen. Sijaisuudet ovat erinomainen tapa päästä oppimaan käytännössä opettajan työstä, mutta ovathan ne usein stressaavia näin kokemattomalle. Varsinkin kun olen niin kauhean kriittinen itselleni. Tämä viikonloppu onkin mennyt kriiseillessä omasta uravalinnasta. Todennäköisesti täysin turhaan, mutta pitää sitä nyt välillä kriiseillä vaikka ihan vaan kriiseilemisen vuoksi. Ei elämä saa olla liian helppoa!

Kriiseilyn lisäksi vietettiin viikonloppuna myös meidän pienimuotoisia kihlajaisia, jotka järjestettiin ihan vain läheisemmille ihmisille.  Vähän kakkua ja kahvittelua sekä yhdessäoloa. Oli oikein ihana nähdä tuttuja naamoja pitkästä aikaa, ihan kun en olisi koskaan poissa ollutkaan. Vaikka mentiin kihloihin jo alkukesästä, juhlistamiseen ei ole luonnollisestikaan ollut mahdollisuutta kuin vasta nyt. Siksi siis näin vähän jälkikäteen. Mun periaate on, että jos on jotain aihetta juhlaan, niin sitten juhlitaan! Koska miksei? Ei ilonaiheita ja juhlia voi koskaan olla liikaa. Siitä saakka kun saavuin Suomeen, on ollut vain ja ainoastaan helpottunut ja onnellinen olo siitä, että olen taas kotona. Au pairin elämä ja Lontoossa asuminen oli hauskaa ja todella hyvä kokemus, mutta omaa kotia ei voita mikään. Nautin eniten siitä, että olen tietyllä tapaa vapaa. Vaikka käyn töissä joka arki-ilta, teen satunnaisia sijaisuuksia ja muita töitä sekä käyn koulua, vapaa-aikanani olen kuitenkin omassa kotonani ja saan tehdä mitä haluan. On niin kamalan tärkeää, että omassa kodissaan tuntee olonsa hyväksi ja rauhalliseksi. Muuten asuinpaikka on vain asuinpaikka, ei koti.







2017/08/20

Home sweet home

Vihdoin kotona! Lauantain matkustuspäivä ja sen aiheuttama stressi on nyt ohi, ja elämä täällä Suomessa voi taas alkaa. Fiilikset ovat todella oudot, koska mun pääkoppa ei ole vielä aivan käsittänyt tätä muutosta. Outoa ajatella, että huomenna ei tarvitse herätä aamulla valmistamaan lapsille aamupalaa, tai että saan oikeasti viikata pyyhkeet ihan kuten haluan. Uskomatonta, ettei tarvitse elää jatkuvasti sen paineen alla, että kaikki tarvitsee tehdä täydellisesti ja toisten pikkutarkkoja sääntöjä noudattaen (kaikella rakkaudella). Toisaalta jo pelkästään se, että ympärillä olevat ihmiset puhuvat suomea, tekee olon niiin kotoisaksi. S-marketista haetut karjalanpiirakat ja fazerin suklaapatukka, loputon metsä, tyhjä junavaunu (milloin Lontoossa on tyhjä junavaunu?) ja koulun kurssien kirjoittaminen kalenteriin junamatkalla on vaan parhautta. Puhumattakaan rakkaiden ihmisten näkemisestä! Hymyn sai huulille myös neljän kilometrin juoksulenkki, jonka aikana ei tullut kuin muutama ihminen vastaan. Niin outoa ja niin mahtavaa. Vaikka Suomessa on hurjan paljon erilaisia ihmisiä, tietyt perusjutut ovat kuitenkin yhteisiä. Ranskalaisen host-äidin kanssa tuli niin loputtoman paljon yhteentörmäyksiä kommunikoinnin osalta, että osaan nyt arvostaa puhumisen ja olemisen helppoutta suomalaisten kanssa. Host-äitini totesikin, että ehkä seuraavan au pairin pitäisi olla ranskalainen, niin he ehkä ymmärtäisivät toisiaan paremmin.

Au pairius oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Opin vaikka sun mitä, ja mikä parasta, en koe ainakaan juuri nyt minkäänlaista hinkua ulkomaille asumaan. Enkä ainakaan takaisin au pairin töihin. Perheen kanssa välit olivat hyvät koko kesän ajan, mutta koen, ettei välillemme muodostunut sellaista oikeaa välittävää suhdetta. Paljon oli varmasti myös kiinni siitä, että vanhemmat olivat jatkuvasti töissä, ja töistä tullessaan enemmän tai vähemmän väsyneitä ja stressaantuneita. Pitkiä keskusteluita ei siis tullut pahemmin käytyä, vaan kommunikointi oli valtaosin päivän tapahtumien kertaamista, negatiivisiin pikkuasioihin tarrautumista ja yleistä small talkia. Taustalla oli myös koko ajan tiedossa se, että viivyn heidän luonaan vain yhden kesän, joten ehkä paine tutustua kunnolla ei ollut niin suuri. Pidemmän päälle toisten nurkissa asuminen on kuormittavaa. Siksipä voinkin nyt todeta, että kesä oli minulle juuri eikä melkein sopiva aika olla au pairina. Kerkesin oppia perheen tavoille, tutustua kunnolla lapsiin ja nähdä Lontoota tarpeeksi. Lähtiessäni sain pienen lahjan ja kortin, ja toinen tytöistä itkeskeli koko perjantaipäivän sitä, että olen lähdössä. Kaipa tein siis jotain oikein. Lasten hoitamista ei suoranaisesti tule ikävä, mutta oli ilo tutustua kahteen niin ihanaan pikkutyttöön.

Ilme kertoo kaiken.
Muutaman kerran kirosin näiden laukkujen kanssa 17 tunnin matkustuspäivän aikana
Äidin tekemä makoisa juustokakku

2017/08/17

WEEK 10: Viimeistä viedään

Viimeinen viikko alkaa olla kohta paketissa, ja lauantai-aamuna tämä tyttö ottaa suunnan kohti Suomea. Ensi viikon kalenteri alkaa täyttyä tavallisesta suomiarjesta kuten sijaisuudesta, siivoustöistä, kirjastossa käynnistä, tenttiin lukemisesta ja muutamasta vähän kivemmastakin jutusta. Paitsi että jokainen noista tavallisista arjen askareista tuntuu just nyt luksukselta. Täällä viikko on ollut tosi tavallinen, hyvine ja huonoine hetkineen. Ei oikeastaan mitään uutta. Lasten kanssa ollaan käyty Battersea Parkissa ja Hyde Parkissa, leikitty paljon kotona, piirretty, askarreltu ja ulkoiltu muuten vaan. Välillä päivät meinaa käydä pitkiksi, mutta hyvin ollaan niistä selvitty! Kotiinpaluu on kuitenkin jo niin lähellä, ettei malttaisi enää millään odottaa. Huomenna alkaa viimeistään pakkausurakka, kun yritän mahduttaa kaikki Lontoon ostokseni kahteen matkalaukkuun. Laukut olivat ihan täynnä jo tänne tullessani, joten saa nähdä miten onnistun saamaan kaikki tavarat täältä mukaani.

Lauantaista tulee kyllä todella pitkä päivä, sillä host-äiti heittää minut juna-asemalle 5.45, josta menen junalla lentokentälle seitsemäksi. Lennon jälkeen joudun odottelemaan Tikkurilassa ties kuinka kauan junaa, ja Joensuussa olen vasta yhdentoista maissa illalla. Pikaisesti laskettuna 17 tunnin matkustuspäivä siis tulossa. Mutta on se sen arvoista! Pitää ladata spotifyn offline-lista valmiiksi lentokoneeseen, ostaa pari lehteä ja vähän naposteltavaa lentokentältä ja ottaa tietokone lähettyville. Enköhän saa niiden parissa ajan kulumaan. Olisipa jo lauantai.


Battersea Park
Korujen tekemistä :)
Viimeisiä kertoja läheisessä puistossa!

2017/08/13

Viimeinen viikonloppu Lontoossa

En voi uskoa, että mun viimeiset vapaapäiväni Lontoossa alkavat olla tässä. Nautin viikonlopusta täysin siemauksin, ja tein vielä viimeisiä juttuja täällä joita en ollut ennättänyt tehdä aiemmin. Lauantaina kävin pitkästä aikaa aamulla juoksulenkillä, ja ai että kun oli hyvä olo sen jälkeen. Kyllä kroppa kaipaa kunnon liikuntaa, vaikka motivaatio onkin ollut nyt vähän hukassa ja sairastelun takia en ole voinut liikkua kunnolla. Otan ensi viikon tavoitteeksi käydä juoksemassa ainakin muutaman kerran viikon aikana, ja kotiin päästyäni alkaakin sitten pian kunnon kuntokuuri, jotta saan pudotettua nämä muutamat lontookilot jotka ovat ilmestyneet ei-niin-salakavalasti. Kyllähän sen tyhmempikin tietää mitä jatkuva herkkujen popsiminen aiheuttaa. MUTTAKUN!

Lauantaina suuntasin King's crossin asemalle Harry Potter -kauppaan, joka oli hieno, mutta totaalisen kuvottavan kauhean täynnä aasialaisia turisteja. Hypistelin siellä aikani muutamia ihania tavaroita, mutta päätin kuitenkin lopulta jättää ne kauppaan. King's Crossilta kävelin Camden Towniin, jossa pyörin seuraavat tunnit ihastellen erilaisia ruokakojuja ja letkeää menoa. Koko kesän olen himoinnut bubble wafflea, joten mikä olisikaan ollut parempi aika syödä sellainen kuin viimeisenä Lontoon viikonloppuna! Kyllä maha tuli täyteen loppupäiväksi siitä sokeripläjäyksestä, mutta oli kyllä sen arvoista. Vohvelia, nutellaa, oreo-keksejä, suklaata ja kermavaahtoa. Voiko mennä pahasti pieleen? Eräs katukauppias sai minut myös ansaan, ja päädyin lopulta pitkän tinkimisen jälkeen ostamaan uuden repun. Reppu on just eikä melkein mun mieleen, mutta on hyvä kysymys, miten saan sen ikinä mahdutettua matkalaukkuun. No, se on ensi viikon ongelma.

Sunnuntain aloitin myös juoksulenkillä, ja vietin rauhallista aamua odotellen kauppojen aukeamista. Lähempänä kahtatoista lähdin bussilla keskustaan, jossa tein vielä viimeiset shoppailut ja tuliaisten ostamiset. Väenpaljous oli kuitenkin todella ahdistava, joten päädyin lähtemään jo ajateltua aikaisemmin takaisin kotiin. Koko viikonlopun on ollut kuitenkin ihan kertakaikkisen hyvä fiilis. Kotiinpaluu on jo niin lähellä, että täällä on helppo panostaa jokaiseen hetkeen ihan eri tavalla, kuin jos edessä olisi vaikka vielä vuosi täällä. Kaipaan kotiin, mutta en tiennyt että mihinkään kaupunkiin voi ihastua tällä tavalla. Lukuun ottamatta tätä ihmisten määrää! No, viikon päästä olen jo kotona. Hui, mutta ennen kaikkea jee.


Harry Potter -kauppa

Hyde Park aurinkoisena sunnuntaina
Lauantain ostokset: reppu, kojusta sovittamatta ostettu paita ja pieni scratch map.


En pysty katsomaan tätä kuvaa ilman että haluan lisää!
Tästä paidasta tuli heti mun ehdoton lemppari! Sääli että se on tuon mittainen, koska en osaa käyttää noin lyhyitä paitoja. Ehkä pitää ostaa korkeavyötäröisemmät farkut.



2017/08/10

WEEK 9: Pieniä onnenhetkiä ja katse tulevaisuudessa

Loppuviikko ja viikonloppu meni pitkälti sairastaessa flunssaa, joka ei kerta kaikkiaan halunnut irroittaa otettaan minusta. Sairaana olosta huolimatta tein koko viikon pitkälti 11 tunnin työpäivää, joten ei siinä paljoa päässyt lepäämään. Ei siis ihmekään että flunssa vaivasi kokonaisuudessaan lähes kaksi viikkoa. Koko lauantain käytin kuitenkin sängyssä makaamiseen, netflixin katseluun ja läheisten ihmisten kanssa skypettelyyn, minkä ansiosta sain sunnuntaille vähän lisää virtaa siskoni ja hänen parhaan ystävänsä tapaamiseen ydinkeskustassa. Sunnuntai olikin mukava päivä, sillä mikä voisikaan mennä pieleen kun päivän saldona on uusia vaatteita, tuoreimmat juorut ja maha täynnä hampurilaista ja gelatoa! Sunnuntai-iltana host-äitini laittoi minulle tekstiviestitse (erinomainen kommunikointitapa nelikerroksisessa talossa) seuraavan viikon ohjelman, joka vaikutti oikein lupaavalta. Lasten kesäkerhoa kahtena päivänä, piknik Battersea Parkissa, uintia ja akvaariossa käyntiä. Siinähän se seuraava viikko menee helposti, vaikka lähes koko viikolle luvattiinkin sadetta. Lähdin siis hyvillä mielin uuteen viikkoon.


Lauantain näkymät
Sunnuntain shoppailureissulla 
Nam. 

Maanantaina kävimme Battersea Parkissa, jossa tytöt viihtyivät ties kuinka monta tuntia valtavan leikkipuiston ansiosta. Minä keskityin kuuntelemaan musiikkia ja mietiskelemään omia juttuja samalla kun pidin silmällä lapsia. Olo oli keskellä työpäivää todella hyväntuulinen ja onnellinen.  Myös tiistai meni nopeasti ja mukavasti tyttöjen ollessa osan päivästä kerhossa, samoin kuin keskiviikko, jolloin kävimme uimassa, askartelimme ja katselimme leffaa jatkuvan sateen vuoksi. Torstai meni myös vikkelästi Sea Lifessa ja St Jamesin puistossa lasten kanssa, vaikkakin koimme pienen takaiskun kotiin tullessa kun bussipysäkkimme ei ollutkaan tietöiden takia käytössä. Jouduimme kävelemään Victoria stationille ja menemään hankalampaa reittiä kotiin. Tämä viikko on mennyt jotenkin helpommin ja mukavammin lasten kanssa, ehkä siksi, että meille on tullut selkeät rutiinit loma-arkeen. Olen myös itse osannut olla rennompi lasten vahtimisen ja hetkittäisen huonon käytöksen suhteen! Ensi viikolla häämöttävä kotiinpaluu auttaa arvostamaan vielä erityisesti jokaista hetkeä työpäivän aikanakin. Tällä viikolla olen saanut myös ekstrasuuren määrän pusuja ja haleja, ja olen alkanut kuulla päivittäin "I love you" -juttuja. Voi miten sääli sinänsä, että lähden jo ensi viikolla. Juuri kun lapset alkavat tosissaan kiintyä minuun.


Battersea Parkin leikkipuistosta
Battersea Parkista

Söpöläiset <3
Olen vihdoin oppinut käyttämään bussejakin kunnolla!
Sea Lifessa haiden bongausta.



Illan söpöstelyhetki telkkaria katsellessa.
Ensimmäistä kertaa olen tuntenut nyt myös pientä ahdistusta siitä, että jäljellä on enää vähän yli viikko Lontoossa, ja enää yksi viikonloppu. Aika menee niin nopeasti! Halu päästä kotiin on valtava, mutta on tämä kaupunki niin lumoava. Kotiin paluu tarkoittaa myös hiljalleen syksyn alkamista, johon en ole valmistautunut henkisesti ollenkaan. Suomen kesä on mennyt minulta ohi tänä vuonna, joten aivot ovat jotenkin jämähtäneet kevääseen. Ei Suomessa voi olla kohta jo syksy! Myös neljäs vuosi yliopistossa ja maisteriopinnot alkavat. Minusta tuntuu, että vasta eilen aloitin yliopiston, ja maisterivaiheen opinnot olivat vain kaukainen haave. Eipä enää. Gradutodellisuus iskee vakavasti päin kasvoja, sillä en ole kesän aikana uhrannut ajatustakaan sille, miten jatkan kandistani eteenpäin. Myös ahdistus koulun loppumisesta kasvaa jatkuvasti, vaikka siihen onkin vielä muutama vuosi. Kuulostaa siis tyhmältä ahdistua asiasta vielä, mutta koska koko elämäni on ollut tähän asti koulu, en osaa kuvitella elämää ilman sitä. Viimeiset vuodet ovat hyvin itsenäistä opiskelua, joten koulumaisuus loppuu pian kokonaan. Mitä ihmettä teen sitten, kun minulla on luokanopettajan paperit kädessä? Ei harmainta aavistusta. Ystävien lähtö kaupungista pois tuntuu myös todella ahdistavalta, samoin kuin fakta siitä, ettei Joensuusta löydy oikein opettajille töitä. Kyllähän minä tuon kaiken olen koko ajan tiennyt, mutta en kestä ajatusta, että se tapahtuu jo ihan pian. En ole vielä valmis luopumaan kaikesta tutusta, mutta onneksi ei ihan vielä tarvitsekaan. Vielä on muutama vuosi aikaa panikoida! Tällaisilla mietteillä kuitenkin tällä viikolla. Nyt katse kohti huomenna alkavaa viikonloppua (viimeinen täällä!!!!) ja viimeisen viikon haasteita :)

2017/08/06

Lontoo turistin silmin

Tämän kesän aikana olen päässyt näkemään Lontoota vähän erilaisesta näkökulmasta, kuin mitä olisin ehkä tavallisella turistilomalla nähnyt. Olen toki ollut töissä valtaosan arkipäivistä, mutta olen vapaapäivinäni pyrkinyt näkemään mahdollisimman laajasti Lontoota. Siksi ajattelinkin kerätä tähän lyhyesti muutamia perusjuttuja Lontoossa liikkumisesta, nähtävyyksistä ja ruokailusta, jotka tosin ovat aiemmin täällä vierailleille jo varmasti entuudestaan tuttuja. 

Liikkuminen Lontoossa

Lontoo on valtavan kokoinen, joten kävelemällä ei täällä pitkälle pääse jos haluaa nähdä yhtään enempää kuin ihan ydinkeskustan. Metro ja bussit ovat kätevimmät ja halvimmat tavat liikkua, ja erityisesti metroa oppii käyttämään nopeasti kun kerran hoksaa miten se toimii. Oyster card on ylivoimaisesti halvin ja helpoin tapa maksaa, ja sen saa ostettua ainakin monilta kioskeilta. Rahaa siihen saa ladattua kaikilta metroasemilta sekä käteistä että korttia käyttäen (pikku vinkki siihen: muista Oysteriin rahaa laitettuasi käyttää Oysteria vielä uudelleen laitteessa, että rahat tallentuvat). Yksi bussimatka on sen pituudesta riippumatta 1,50 puntaa ja metromatkan hinta riippuu (kai) siitä, monenko zonen yli matkustaa. Yleensä hinta on noin 2,40 puntaa/matka. Oyster card toimii täällä kätevästi siis metrossa, junassa ja bussissa. Bussi on usein hitaampi kuin metro, mutta hyvänä puolena siinä on maisemien katselu ja rauhallisuus, ja bussi on ehdottomasti metroa miellyttävämpi tapa matkustaa pidempiä matkoja. Lämpimillä ilmoilla metro on myös läkähdyttävän kuuma. Erinomainen sovellus liikkumiseen lontoossa on Citymapper, joka jokaisen täällä käyvän kannattaa ladata puhelimeen. Myös Tube map voi olla hyödyllinen, mutta Citymapperia käyttävälle turha. Junilla liikkuvan kannattaa taas ladata National Rail -sovellus, josta näkee kätevästi esimerkiksi junien lähtemisajat.



Nähtävyydet ja paikat joissa käydä

Lontoo on täynnä tekemistä, ja jokainen suunnittelee toki omanlaisensa matkan. Lontoo on kuitenkin hyvin monipuolinen tekemisen suhteen, sillä täältä löytyy erinomaiset shoppailumahdollisuudet, markkinoita, musikaaleja, elokuvateattereita, museoita (joista valtaosa on ilmaisia!), puistoja ja paljon kaikenlaisia tunnettuja nähtävyyksiä. Suosittelen liikkumaan myös ydinydinkeskustan ulkopuolella, jos aikaa on yhtään enempää. Esimerkiksi Notting Hill, Camden Town ja Shoreditchin markkinat ovat näkemisen arvoiset. Eikä pidemmällä matkalla ole ollenkaan huono idea lähteä käymään vähän kauempanakin Lontoossa! Näin näkee myös paremmin, missä ja miten iso osa paikallisista ihmisistä asuu. Lontoosta löytyy hyvin erityyppisiä  alueita, joten sillä on väliä, minne suuntaan Lontoota suuntaa ja millä alueilla pyörii.

Mitä nähtävyyksiä täältä sitten löytyy? Kaikki varmaan tietävät Lontoon tunnetuimmat nähtävyydet, kuten esimerkiksi London Eyen, Towerin, Big Benin ja Buckinghamin palatsin. Kyllähän jokaisen Lontoossa vierailevan täytyy käydä ne ainakin kertaalleen katsomassa läpi! Mukavia alueita ovat myös puistot, kuten Hyde Park, St James's Park tai Regent's park, ja Thames-joella kulkee myös paljon risteilyitä, joille on mukava hypätä kyytiin ja katsella maisemia. Museoita ja näyttelyitä Lontoosta löytyy myös valtavasti, mutta ehkä tunnetuimpia museoita ovat National gallery (taidemuseo), Tate Modern (modernin taiteen museo), V&A Museum (sisustusesineiden museo), Science Museum (tiedemuseo), Museum of London (Lontoon kaupunginmuseo), British Museum (ihmiskunnan historian ym. museo) ja Natural History Museum (luonnontieteellinen museo). Ja ei hätää, en todellakaan ole käynyt noissa kaikissa! Koska valtaosa museoista on Lontoossa ilmaisia, kannattaa täällä käydessä kuitenkin käydä pyörähtämässä ainakin muutamassa. Ei pidä myöskään unohtaa erilaisia palatseja ja katedraaleja, joita en nyt ala tässä erikseen luettelemaan. 

Lisäksi Lontoosta löytyy paljon tekemistä lapsille, tai aikuisille jotka haluavat vähän kevyempää tekemistä. Kauheita turistirysiä ovat esimerkiksi Madame Tussauds (en ole onnistunut vielä käymään täällä Lontoossa, mutta useammassa muussa maassa olen käynyt ja tykännyt), London Aquarium, Lontoon eläintarha ja London Dungeon. Kamalasta turistimäärästä huolimatta nämä ovat varmasti oikein mukavia paikkoja. Shoppailun keskus on varmastikin West End, jonka keskuksena toimii Piccadilly Circus, ja josta löytyvät tunnetut kadut kuten Oxford Street ja Regent Street. Alueelta löytyvät myös useat teatterit ja muuta viihdettä. Jos haluaa kuitenkin kävellä mielummin yhtä vilkkailla, mutta vähän erityyppisillä alueilla, kannattaa suunnata esimerkiksi markkinoille Camden Towniin, lauantaisin Notting hillin Portobello Roadille tai Shoreditchiin markkinoille. Myös ostoskeskuksia löytyy aavistuksen kauempaa ydinkeskustasta.




Ruokailu

Kuten olettaa voi, Lontoosta löytyy valtava määrä erilaisia ravintoloita ja ruokapaikkoja, joten ei todellakaan kannata rajoittaa lomalla syömistä vaan siihen Subway-KFC-Burger King-Starbucks -osastoon. Ravintoloita löytyy myös eri hintaluokissa, ja halvemman (mutta hyvän) ravintolan perässä kannattaa kävellä hetki vilkkaimpien turistialueiden ulkopuolelle. Jos olet hyvän katuruoan ystävä, löytyy sitäkin runsaasti eri puolilta Lontoota. Erityisesti erilaisten markkina-alueiden läheisyydestä löytyy paljon erilaisia ja erimaalaisia katuruokavaihtoehtoja.



2017/08/03

WEEK 8: Karu paluu arkeen

Viikon kestäneen Ranskan matkan ja äitini vierailun jälkeen koitti taas arki täälläkin. Koska lapset ovat lomalla koulusta ja vanhemmat tekevät todella pitkiä päiviä töissä, ovat lapset vastuullani lähes koko ajan. Työpäivän pituus on usein aamu kahdeksasta lähemmäs ilta kahdeksaa. Siinä ei paljoa omaa aikaa kyllä jää. Olen pyrkinyt keksimään jotain erityistä tekemistä jokaiselle päivälle, ja kahdesti viikossa tytöt ovat muutaman tunnin kerhossa, mikä antaa minulle aikaa muille kotitöille kuten silitykselle. Alkukesästä ajattelin, että mitäköhän siitä tulee, kun joudun olemaan lasten kanssa koko päivän. Odotin loppumatonta väsymystä ja paluuta tyttöjen kouluarkeen, mutta olen yllättynyt positiivisesti. Päivät täyttyvät yllättävän hyvin siitä, että aamu on kiireetön, siirtymät paikasta paikkaan ovat kiireettömiä ja ulkona leikkipuistoissa vietetään paljon aikaa. Tytöt alkavat nopeasti tapella ja sotkea paikkoja kotona, ja saavat mitä typerämpiä älynväläyksiä, joista lopulta me kaikki  sitten kärsitään. Esimerkiksi tussikynäsota, tusseilla jotka eivät lähde vaatteista tai ihosta irti, oli erinomainen älynväläys. Ensin minä huudan tytöille, he syyttelevät vuoron perään toisiaan ja kummatkin parkuvat. Kun vanhemmat tulevat kotiin, päästään kertomaan heille mitä on tapahtunut, ja sitten vuorossa on uudet kiljumiset. Oi voi. Siksi olen huomannut toimivammaksi lasten kanssa ulkoilun: mitään tärkeää ei sotketa eikä rikota, lapset tappelevat vähemmän keskenään ja pääsevät purkamaan loputonta energiaansa leikkipuistossa.

Tässä yksi arkipäiväni lasten kanssa nyt kun heillä ei enää ole koulua. 

8.00 Menen alakertaan ja syön aamupalan samalla kun tytöt katsovat telkkaria vanhempiensa makuuhuoneessa. Rakastan rauhallista aamupalahetkeä, ja herään mielummin vaikka puoli tuntia aikaisemmin ihan vaan siksi että saisin syödä yksin aamupalani.

8.30 Tyttöjen aamupala ja aamutoimet. Aamu sujuu suhteellisen rauhallisesti, vaikka vanhempi tytöistä yrittääkin aloittaa pelleilynsä jo heti aamupalapöydässä. Ai että kun tykkään tuon kuusivuotiaan jatkuvasta uhmasta ja vastaan laittamisesta. Hänen peruslauseensa on nykyään "I am the boss here, not you or anyone else." Yritä nyt sitten sanoa tuohon jotain järkevää. Samasta suusta kuuluu myös onneksi näitä "I love you so much" -juttuja, joten niiden voimalla mennään.

9.15 Lähtö bussipysäkille. Myöhästymme laahaavasta kävelytyylistä johtuen bussista ja joudutaan odottamaan uutta bussia kymmenen minuuttia.

9.30 Bussimatka St Jamesin puistoon. Saadaan erinomaiset paikat ylemmän kerroksen ensimmäisestä rivistä, ja katsellaan maisemia ajankuluksi. 

10.30 Puistosta löytyy heti leikkipuisto, jossa vietetäänkin seuraavat kaksi tuntia. Luen kirjaa samalla kun vahdin tyttöjä, ja nautin siitä että penskat keksivät kerrankin itse jotain mukavaa tekemistä. Välillä syödään myös tekemiäni eväitä. Puistossa törmätään myös idiooteimpaan järjestelyyn vähään aikaan, nimittäin kyseisen leikkipuiston vessaan. Vessassa saavat käydä lapset, mutta ei aikuiset. Aikuisten vessat on puolentoista kilometrin päässä. Mikä älynväläys joltakin!

13.00 Lähdetään kävellen takaisin bussipysäkille, ja lopulta juostaan bussiin ja keretään juuri ja juuri. Koko bussimatkan ajan valitan tytöille siitä etteivät he istu penkissä vaan tappelevat ja pelleilevät keskenään.

14.00 Takaisin kotona. Lapset alkavat tapella melkein heti, joten yritän keksiä heille jotain järkevää tekemistä. Lopulta päädytään piirtämään yhdessä, sillä se on heidän lempi puuhaansa. 

15.30 Syödään välipalaa, ja päätän, että nyt lähdetään ulos kun ei tätä kinastelua hullukaan jaksa. Tänään lapset riitelevät jonkun takia normaalia enemmän.

16.00 Lähdetään ulos läheiseen puistoon, josta löytyy leikkikenttä. Onneksi lapset löytävät sieltä mieluisaa seuraa, ja minä keskityn hetkeksi lukemaan.

17.30 Lähdetään leikkipuistosta takaisin kotiin. Matka menee tavalliseen tapaan hitaasti, sillä leikit jatkuvat kävellessä, ja pysähdellään jatkuvasti poimimaan jotain maasta.

18.00 Tytöt menevät suoraan kylpyyn kun tullaan kotiin, ja annan heidän leikkiä hetken kylvyssä ennen peseytymistä. Host-vanhemmat tulevat kotiin sillä aikaa, kun kylvetän lapsia.

18.30 Kylpy on ohi, ja vahdin, mitä tytöt tekevät vaikka vanhemmat ovat jo kotona. Onneksi saan luvan laittaa telkkarin päälle, joten istuskellaan vaan olkkarissa katsomassa jotain elokuvaa.

19.00 Vihdoin iltaruoka. Väsyttää jo sen verran, että tekisi mieli lähteä jo omaan huoneeseen, mutta odottelen nätisti että kaikki ovat syöneet ja kyselen host-äidiltä seuraavan päivän menoista.

19.30 Vihdoin omassa huoneessa. Onneksi tänään ei ole babysittingiä, sillä työpäivä olisi muuten jatkunut vielä muutamalla tunnilla. Työpäivän kesto tänään noin 11 tuntia. Aika perus päivä ja huomenna uudelleen.

Fiilikset ovat tällä hetkellä sellaiset, että voisin tulla jo pikku hiljaa kotiin Suomeen. Kaikki sujuu täällä hyvin ja lasten kanssa on ihan mukavaa, mutta oma aika ja vapaus puuttuu kyllä täysin. Lähestyvä kotiinpaluu ja elokuun alku saa myös ajatukset kääntymään jatkuvasti Suomeen, mikä ei helpota asiaa ollenkaan! Syksyn kursseille pitäisi  pian ilmoittautua ja työasiat pitäisi sopia. Rakkaat ihmiset odottavat kotona, enkä malttaisi odottaa että pääsen sisustamaan uutta asuntoamme (tai siis minulle uutta, koska kerkesin asua siellä vaan viikon!). Yritän kuitenkin nauttia kaikesta huolimatta jokaisesta päivästä täällä, ja karistella jo viikon vaivanneen flunssan pois kannoiltani.






2017/08/02

Viikon pohdintoja

Istuskellessani tänään puistossa aloin pohtimaan, miten valtavan arvokas kokemus tämä kesä on ollut. Vaikka aikaa on vielä jäljellä, olen oppinut jo tähän mennessä monta asiaa erityisesti itsestäni. 

Olen oppinut... 

...luottamaan siihen, että pärjään tilanteessa kuin tilanteessa. 
...ettei kannata stressata turhia, ja että on aina parempi katsella asioita positiivisesta näkövinkkelistä.                ...että mulle kirjoittaminen käy terapiasta, koska kirjoittaessa ajatukset täytyy laittaa järjestykseen tai muuten lopputulos on järkyttävää sekamelskaa.
...ettei kestävä parisuhde siitä mihinkään katoa vaikka eri maissa ollaankin yhden kesän ajan.
...puhumaan sujuvampaa englantia ja hoitamaan asioita englanniksi.
...arvostamaan yksinoloa.
...olemaan tuomatta omia näkemyksiä ja mielipiteitä esille silloin kun niitä ei selkeästikään kaivata.
...miten tärkeitä perhe- ja ystävyyssuhteet ovat.
...olemaan jatkuvasti reipas ja avulias (ei tosin aina hyvä asia, ei aina tarvitse olla reipas).
...toimimaan paremmin lasten kanssa ja ymmärtämään paremmin lasten ajatusmaailmaa.
...sietämään väenpaljoutta ja jonojen hitautta.
...että Suomessa monet asiat ovat jopa Englantiin verrattuna tosi hyvin. Minut tulee löytämään tämän kesän jälkeen kylmästä ja pimeästä, mutta ah niin ihanasta ja rakkaasta kodista nimeltä Suomi. Enkä kaipaa ihan hetkeen asumaan ulkomaille uudestaan.
...etten jatkossa jätä asioita tekemättä vain siksi että pelottaa tai on epävarma olo, vaan teen ja lähden avoimin mielin kohti uusia seikkailuita, mitä ikinä ne ovatkaan.

Au pairin työssä on monia ongelmakohtia, mutta myös paljon hyviä puolia. Yksi hyvistä puolista on se, että au pairina saa asua ulkomailla paikallisessa perheessä, mikä mahdollistaa maan tutkimisen ihan eri tavalla kuin tavallisella turistimatkalla. On etuoikeus päästä näkemään toista kulttuuria siellä asuvien ihmisten silmin! Näiden muutaman kuukauden aikana Lontoosta on tullut minulle tuttu, ja olen yllättynyt siitä, miten paljon pidän tästä kaupungista. Tullessani tänne minulla oli hyvin neutraali asenne Lontoota ja ylipäätään Englantia kohtaan, mutta kesän aikana mielipiteeni Lontoosta on muuttunut ehdottomasti positiiviseksi. En tiedä, voisinko oikeasti ikinä muuttaa näin suureen kaupunkiin (vertaa: koko Suomen väkiluku on noin 5,5 miljoonaa, ja pelkästään Lontoon väkiluku on noin 8,8 miljoonaa), mutta vierailuun Lontoo on ihana. Ihmisiltä ei pääse pakoon mihinkään, mutta on täälläkin toki alueita joissa on vähemmän ihmisiä kaduilla ja yleisesti ottaen rauhallisempaa. Aion taatusti tulla takaisin Lontooseen vielä tämän kesän jälkeen!

Sinä lukija siellä, huomio. Jos olet joskus miettinyt lähteväsi yksin ulkomaille, niin lähde. Ei se elämä muualla ole yhtään sen ihmeellisempää kuin kotonakaan, mutta yksin lähtemällä oppii niin miljoona juttua itsestään ja toisista kulttuureista, ettei mahdollisuutta kannata jättää välistä. Ja meni miten meni, aina voi sanoa, että tulipahan tehtyä.