Viikon kestäneen Ranskan matkan ja äitini vierailun jälkeen koitti taas arki täälläkin. Koska lapset ovat lomalla koulusta ja vanhemmat tekevät todella pitkiä päiviä töissä, ovat lapset vastuullani lähes koko ajan. Työpäivän pituus on usein aamu kahdeksasta lähemmäs ilta kahdeksaa. Siinä ei paljoa omaa aikaa kyllä jää. Olen pyrkinyt keksimään jotain erityistä tekemistä jokaiselle päivälle, ja kahdesti viikossa tytöt ovat muutaman tunnin kerhossa, mikä antaa minulle aikaa muille kotitöille kuten silitykselle. Alkukesästä ajattelin, että mitäköhän siitä tulee, kun joudun olemaan lasten kanssa koko päivän. Odotin loppumatonta väsymystä ja paluuta tyttöjen kouluarkeen, mutta olen yllättynyt positiivisesti. Päivät täyttyvät yllättävän hyvin siitä, että aamu on kiireetön, siirtymät paikasta paikkaan ovat kiireettömiä ja ulkona leikkipuistoissa vietetään paljon aikaa. Tytöt alkavat nopeasti tapella ja sotkea paikkoja kotona, ja saavat mitä typerämpiä älynväläyksiä, joista lopulta me kaikki sitten kärsitään. Esimerkiksi tussikynäsota, tusseilla jotka eivät lähde vaatteista tai ihosta irti, oli erinomainen älynväläys. Ensin minä huudan tytöille, he syyttelevät vuoron perään toisiaan ja kummatkin parkuvat. Kun vanhemmat tulevat kotiin, päästään kertomaan heille mitä on tapahtunut, ja sitten vuorossa on uudet kiljumiset. Oi voi. Siksi olen huomannut toimivammaksi lasten kanssa ulkoilun: mitään tärkeää ei sotketa eikä rikota, lapset tappelevat vähemmän keskenään ja pääsevät purkamaan loputonta energiaansa leikkipuistossa.
Tässä yksi arkipäiväni lasten kanssa nyt kun heillä ei enää ole koulua.
8.00 Menen alakertaan ja syön aamupalan samalla kun tytöt katsovat telkkaria vanhempiensa makuuhuoneessa. Rakastan rauhallista aamupalahetkeä, ja herään mielummin vaikka puoli tuntia aikaisemmin ihan vaan siksi että saisin syödä yksin aamupalani.
8.30 Tyttöjen aamupala ja aamutoimet. Aamu sujuu suhteellisen rauhallisesti, vaikka vanhempi tytöistä yrittääkin aloittaa pelleilynsä jo heti aamupalapöydässä. Ai että kun tykkään tuon kuusivuotiaan jatkuvasta uhmasta ja vastaan laittamisesta. Hänen peruslauseensa on nykyään "I am the boss here, not you or anyone else." Yritä nyt sitten sanoa tuohon jotain järkevää. Samasta suusta kuuluu myös onneksi näitä "I love you so much" -juttuja, joten niiden voimalla mennään.
9.15 Lähtö bussipysäkille. Myöhästymme laahaavasta kävelytyylistä johtuen bussista ja joudutaan odottamaan uutta bussia kymmenen minuuttia.
9.30 Bussimatka St Jamesin puistoon. Saadaan erinomaiset paikat ylemmän kerroksen ensimmäisestä rivistä, ja katsellaan maisemia ajankuluksi.
10.30 Puistosta löytyy heti leikkipuisto, jossa vietetäänkin seuraavat kaksi tuntia. Luen kirjaa samalla kun vahdin tyttöjä, ja nautin siitä että penskat keksivät kerrankin itse jotain mukavaa tekemistä. Välillä syödään myös tekemiäni eväitä. Puistossa törmätään myös idiooteimpaan järjestelyyn vähään aikaan, nimittäin kyseisen leikkipuiston vessaan. Vessassa saavat käydä lapset, mutta ei aikuiset. Aikuisten vessat on puolentoista kilometrin päässä. Mikä älynväläys joltakin!
13.00 Lähdetään kävellen takaisin bussipysäkille, ja lopulta juostaan bussiin ja keretään juuri ja juuri. Koko bussimatkan ajan valitan tytöille siitä etteivät he istu penkissä vaan tappelevat ja pelleilevät keskenään.
14.00 Takaisin kotona. Lapset alkavat tapella melkein heti, joten yritän keksiä heille jotain järkevää tekemistä. Lopulta päädytään piirtämään yhdessä, sillä se on heidän lempi puuhaansa.
15.30 Syödään välipalaa, ja päätän, että nyt lähdetään ulos kun ei tätä kinastelua hullukaan jaksa. Tänään lapset riitelevät jonkun takia normaalia enemmän.
16.00 Lähdetään ulos läheiseen puistoon, josta löytyy leikkikenttä. Onneksi lapset löytävät sieltä mieluisaa seuraa, ja minä keskityn hetkeksi lukemaan.
17.30 Lähdetään leikkipuistosta takaisin kotiin. Matka menee tavalliseen tapaan hitaasti, sillä leikit jatkuvat kävellessä, ja pysähdellään jatkuvasti poimimaan jotain maasta.
18.00 Tytöt menevät suoraan kylpyyn kun tullaan kotiin, ja annan heidän leikkiä hetken kylvyssä ennen peseytymistä. Host-vanhemmat tulevat kotiin sillä aikaa, kun kylvetän lapsia.
18.30 Kylpy on ohi, ja vahdin, mitä tytöt tekevät vaikka vanhemmat ovat jo kotona. Onneksi saan luvan laittaa telkkarin päälle, joten istuskellaan vaan olkkarissa katsomassa jotain elokuvaa.
19.00 Vihdoin iltaruoka. Väsyttää jo sen verran, että tekisi mieli lähteä jo omaan huoneeseen, mutta odottelen nätisti että kaikki ovat syöneet ja kyselen host-äidiltä seuraavan päivän menoista.
19.30 Vihdoin omassa huoneessa. Onneksi tänään ei ole babysittingiä, sillä työpäivä olisi muuten jatkunut vielä muutamalla tunnilla. Työpäivän kesto tänään noin 11 tuntia. Aika perus päivä ja huomenna uudelleen.
Fiilikset ovat tällä hetkellä sellaiset, että voisin tulla jo pikku hiljaa kotiin Suomeen. Kaikki sujuu täällä hyvin ja lasten kanssa on ihan mukavaa, mutta oma aika ja vapaus puuttuu kyllä täysin. Lähestyvä kotiinpaluu ja elokuun alku saa myös ajatukset kääntymään jatkuvasti Suomeen, mikä ei helpota asiaa ollenkaan! Syksyn kursseille pitäisi pian ilmoittautua ja työasiat pitäisi sopia. Rakkaat ihmiset odottavat kotona, enkä malttaisi odottaa että pääsen sisustamaan uutta asuntoamme (tai siis minulle uutta, koska kerkesin asua siellä vaan viikon!). Yritän kuitenkin nauttia kaikesta huolimatta jokaisesta päivästä täällä, ja karistella jo viikon vaivanneen flunssan pois kannoiltani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti