2018/08/30

Bali – Ensimmäisten päivien kulttuurishokki

Saavuimme Ubudiin sunnuntai-iltana, ja jo tässä ajassa olen ehtinyt bongata milloin mitäkin mielenkiintoista. Kulttuuri ja ympäristö on täällä niin erilainen kuin koti-Suomessa, että tähän kestää varmasti hetki tottua. Siispä ajattelin kirjoitella tänne ensimmäisten päivien aikana tekemiäni havaintoja.


Liikenne: Liikenne on, noh, vauhdikasta. Tai ehkä enemmänkin sekopäistä. Ruuhkat vaikuttavat olevan täällä ihan vakiojuttu, eikä toisia tienkäyttäjiä paljoa varota. Kaksikaistaisella tiellä kulkee helposti neljä kulkuneuvoa vierekkäin aivan toisissaan kiinni, ja kommunikointi tapahtuu tööttäilemällä. Skootterit ovat täällä ilmeisesti iso juttu, ja yhden skoban kyydissä kulkee usein kolme ihmistä, kaikki ilman kypäriä. Vaihtoehtoisesti naiset istuvat skootterissa jalat yhdellä puolella pitäen kummallakin kädellä kiinni ostoksista. Hui. Olen kuullut neuvon, että turistina kannattaa uskaltautua liikenteeseen (joka on vielä kaiken lisäksi vasemmanpuoleinen), mutta täytyy olla hullu jos lähtee kruisailemaan skootterilla tähän villiin länteen. 

Äänet: Suomalaiset ovat hiljaista kansaa, olen kuullut. Balilaisiin se ei kuitenkaan päde. Kävin jo ensimmäisenä yönä lähellä hermoromahdusta, kun ääntä pitivät vuorotellen kiekuvat kukot, ankat, haukkuvat koirat, uskonnollisen seremonian ksylofoninsoittaja ystävineen, muut vapaaehtoistyöntekijät, ovien paiskojat, autoilijat ja mopoilijat sekä huoneessamme majaileva gekko. Oli päivä tai yö, ei elämä täällä hiljene hetkeksikään. Äänierityksestä ei voi edes puhua, joten korvatulpat ovat öisin suuri pelastus.

Ilmankosteus: Lämpötila pyörii täällä 25-30 asteen paikkeilla vuorokauden ympäri, mihin olen toki tottunut jonkin verran jo tänä kesänä Suomessa. Eräs asia, joka tuli kuitenkin yllätyksenä, on ilmankosteus. Onneksi olen jo muutaman päivän aikana alkanut tottua uudenlaiseen ilmastoon, mutta varsinkin muutamana ensimmäisenä päivänä oli outoa, että hiukset ja pyyhe eivät kuivuneet yhtä nopeasti kuin Suomessa, ja että koko ajan tuntuu vähän kostealta. Toisaalta atooppinen ihoni voi täällä todella hyvin!


Ympäristö: On kai aika itsestäänselvää, että ympäristö on täällä erilainen. Puhuttiin sitten taloista, luonnosta tai teistä. Luonto on todella vehreää, ja kasveja ja eläimiä on joka paikassa. Paikallisten asunnot ovat pieniä ja pääosin yksikerroksisia, ja monien talojen yhteydessä on perheen temppeli.  Tiet ovat monin paikoin kapeita ja huonossa kunnossa, joten ohittaessa autot joutuvat menemään usein penkan kautta. Kaiken kaikkiaan ympäristö täällä on viehättävä kaikessa karuudessaan.

Eläimet: Eläimiä on täällä aivan joka paikassa. Koirat ja kissat vaeltelevat ihan kaikessa rauhassa keskellä autotietä, chillailevat kaupoissa ja ravintoloissa sekä makoilevat auringossa jokaisessa tienkulmassa. Kanoja ja kukkoja löytyy vaikka kuinka monesta pihasta, ja porsaita kuljetetaan häkeissä kaikkien näkyvillä. Liskot, hämähäkit ja muut ihastuttavat pikkuolennot viihtyvät hyvin myös sisätiloissa, ja liian monesti olen jo säikähtänyt huoneessamme majailevaa gekkoa tai vessassa päälleni putoavaa hämähäkkiä.

Uskonnon näkyminen katukuvassa: Seremonioita on joka paikassa. Oikeasti ihan joka paikassa. Musiikki ja epämääräinen piirrettyjen hahmolta kuulostava ölinä raikaa yötä päivää, ja ihmiset kokoontuvat ainakin iltaisin yhteen seremoniaa varten. Temppeleitä löytyy täältä joka kulman takaa, ja uskonto näyttää olevan paikallisille erittäin suuressa roolissa muutenkin. Valtaosa Balin asukkaista on hinduja, mutta täältä löytyy ainakin myös muslimeja, kristittyjä ja buddhalaisia.


Hajut: Trooppinen ilmasto tuo ilmaan tietynlaisen tunkkaisen hajun, johon tosin tottuu nopeasti. Paikalliset käyttävät myös paljon hajusteita, ja ilmassa on usein myös savun hajua, joka tulee seremonioista tai keittiöstä. 

Kaupat: Ubudissa on pääosin pieniä putiikkeja tai liikkeitä, joita pitävät yksittäiset ihmiset. Isoja ruokakauppoja tai vaatekauppoja on vähän (en ole itse törmännyt vielä yhteenkään). Ubudin keskustasta löytyy paljon ihania pikku ravintoloita, kahviloita ja kauppoja, joten sinänsä pidän kyllä tällaisesta ei-länsimaalaisesta kaupunkikuvasta. 

Ruoka: Riisiä, riisiä ja vielä vähän lisää riisiä. Välillä myös nuudelia tai jonkinlaista pastaa. Lähes kaikki ruoka ainakin täällä majoituksessamme friteerataan, oli se sitten lihaa, kasvista tai tofua. Banaani, papaija ja meloni ovat ainakin täällä jokapäiväistä syömistä, sillä asuntolamme pihassa kasvaa ainakin kookosta ja banaania. Jälkiruoaksi syödään usein jonkinlaista kuivakakkua tai friteerattua banaania. En ole itse suuri aasialaisen ruoan ystävä, ja saa nähdä, opinko tämän kuukauden aikana rakastamaan tätä ruokaa vai vihaamaan sitä.

Brutaalius: Jo yhdessä päivässä kerkesin nähdä asioita, jotka olisin mielummin jättänyt näkemättä. Näihin kuuluivat esimerkiksi kukko joka sullottiin väkivalloin kassiin, kuollut porsas, jota hakattiin kiinni vartaaseen keskellä katuamme (ja jonka paistamista pääsin todistamaan myöhemmin illalla), sekä elävät porsaat jotka olivat sullottu minimaalisiin häkkeihin joita heiteltiin auton lavalle. Nyyh. Taidan lopettaa lihansyönnin heti kotiin päästyäni.

2018/08/28

Bali – Matkustusaika 26 tuntia

Postaus on kirjoitettu lauantaina 25.8.2018.

Aloitimme eilen ystäväni kanssa aikamoisen matkustusrupeaman, joka jatkuu vielä huomenna. Lähdimme eilen puolenpäivän aikaan junalla Helsinkiin, jossa yövyimme ystävämme luona. Aamulla onnistuimme pääsemään väsymyksestä huolimatta lentokentälle, josta matka jatkui kuuden tunnin lennolla Dohaan, Qatariin. Täällä siis kirjoittelen tälläkin hetkellä, sillä vaihtoaikaa meillä on varsin riittävät kymmenen tuntia. Jatkamme yöllä matkaa vielä kymmenen tunnin lennolla Balille, ja perillä kohteessamme olemme huomenna illalla. 

Tällä hetkellä olo on odottavainen, mutta viime yönä alkanut kurkkukipu ja flunssan alkavat oireet eivät erityisesti piristä tunnelmaa. Ei voi kuin toivoa parasta, etten ole kovin pahasti kipeänä ensimmäistä viikkoa Balilla. Tähän mennessä matka on mennyt kuitenkin erittäin hyvin, kiitos Qatar Airwaysin. Olin kuullut aiemmin paljon hyvää kyseisestä lentoyhtiöstä, mutta silti onnistuin yllättymään erittäin positiivisesti. Jokaiselle matkustajalle oli penkillä odottamassa viltti, tyyny ja kuulokkeet, ja kaikilta istumapaikalta löytyi edestä näyttö, josta löytyi musiikkia, pelejä, uutuusleffoja ja muuta hauskaa. Tällainen herkkuhirmu kuin minä iloitsi myös kahdesta ilmaisesta ateriasta, jotka lennolla tarjottiin. Listalta sai valita jopa kolmesta eri pääruokavaihtoehdosta, jonka lisäksi tarjolla oli salaatti, vesi, mehu, leipä, juustokakku sekä suklaa. Loppumatkasta kaikille matkustajille tarjottiin vielä juomien lisäksi muffinsi ja pasteija, joten nälkä ei päässyt ainakaan kuuden tunnin lennolla yllättämään. En yhtään ihmettele, että Qatar Airwaysia ylistetään niin paljon. Toivotaan, että yölennolla nukkuminen sujuu ongelmitta, ja ollaan elossa ja terveenä perillä Balilla sunnuntai-iltana!


2018/08/19

Toteutuiko kesän ämpärilista?

Lähden ensiviikon lopulla Balille, ja sieltä takaisin tullessani pääsen hyppäämään suoraan Indonesian auringon alta kovaa vauhtia pimenevään ja kylmenevään syksyiseen Suomeen. Siksi ajattelinkin käydä läpi tässä vaiheessa kesän ämpärilistan, joka löytyy tästä postauksesta. Miten monta asiaa onnistuin toteuttamaan, ja mitkä jäivät tällä kertaa tekemättä?


Mökkeile
Vaikka alkukesästä näyttikin hieman huolestuttavalta mökkeilyn suhteen, pääsimme lopulta aloittamaan mökkikauden juhannuksena. Vaikka muutamat mökkeilyt menivätkin sateisessa säässä keskellä itikoita, on mökin rauha aina jotain ihan omaa luokkaansa. Onneksi kerkesin käydä nauttimassa mökillä yhden päivän myös kesähelteillä. Ah, mikään ei ole parempaa.

Nauti säästä
Toukokuun helteet jatkuivat lähes koko kesän, joten ainakaan sään viileydestä ei ole tänä kesänä voinut valittaa. Myönnän, että kerrostalossa asuessa kolmenkymmenen asteen helteet olivat alusta asti tukalia, mutta lämpötila alkoi ärsyttää vasta heinäkuun lopulla. Sää oli siis tosi jees, mutta kunnon ilmastointi olisi vielä enemmän jees.

Syö ainakin viittä uutuusjätskiä
Taas kävi kuten aina. En koskaan valitse niitä uusia jätskejä kaupan pakastealtaasta, vaan nappaan mukaani vanhat ja tutut, hyväksi koetut jäätelöt. Söin siis ehkä kahta uutta jäätelöä, ja loput olivat vanhoja tuttavuuksia. Ehkä ehdin vielä syksyn aikana syödä lisää jäätelöä, tällä kertaa vaikka jotain, mitä en ole ennen maistanut.


Käy Ilosaarirockissa
Check. Usean vuoden tauon jälkeen päätin vihdoin lähteä Ilosaarirockiin, ja se kannatti. Ensi vuonna uudestaan, tai ehkä jopa joillekin muille festareille? Kuka tietää mitä mä keksin.

Osta torilta mansikoita työpäivän päätteeksi
Tätä on tullut harrastettua rahansäästökuurista huolimatta. Aamulla pyöräillessäni torin läpi en malta olla nappaamatta mukaan rasiallista mansikoita tai vadelmia. Niitä on kiva syödä puistonpenkillä istuskellen tai kotona aamupalaksi. Myös pakastimeen päätyi aika paljon mansikoita talven varalle. Tai siis kröhöm, syksyn varalle. Ei ne mansikat siellä pakastimessa pilalle pääse menemään.

Heitä talviturkki
Heitin talviturkin jo aika aikaisin, kesäkuun alussa. Vedet olivat silloin vielä kylmiä, mutta päädyin silti uimaan useammankin kerran ilman saunaa rannalla, sillä muuten oli niin lämmin. Kesän aikana on tullut uitua enemmän kuin moneen vuoteen, vaikka en enää hingu veteen samalla tavalla kuin joskus nuorempana.

Opettele vihdoin piirtämään
Okei, en osaa edelleenkään piirtää. Mutta ostin vihkosen, jossa opastetaan ihmisen kasvojen eri osien piirtämiseen, ja olen harjoitellut. En kauheasti, mutta vähän. Joten ainakin teoriassa olen tehnyt jotain asian edistämiseksi!


Löydä itsellesi rentoutumispaikka läheltä kotoa
Rentoutumispaikkani löytyi lähempää kuin olin ajatellut, nimittäin kerrostalomme pihalta. Pihalla on aita johon laitan koirani kiinni, ja samalla kun Friida nauttii auringosta ja haistelee ympäriinsä fleksissä, minä voin makoilla auringossa hyvää kirjaa lukien.

Opettele tekemään uudenlaisia lettikampauksia
Myönnetään, olen vain ollut laiska. Opin tekemään yhden (ja senkin hyvin keskinkertaisesti), jonka jälkeen kiinnostukseni uusien kampausten opetteluun lopahti täysin. Laiskuudellani ei ole mitään rajaa, kun kyseessä on hiustenlaitto.

Tee jäätelöä
Okei okei, en ole muistanut. Etsin jo ohjeenkin ja tallensin kännykkään jotta voisin ostaa ainekset kaupasta, mutta jotenkin se on vaan aina jäänyt. Ehkä mä vielä kerkeän, onhan tässä muutama päivä vielä aikaa.

Tee viikonloppureissuja
Tajusin vasta nyt, etten ole tehnyt mökkeilyä lukuun ottamatta kovinkaan paljon reissuja kesän aikana. Työt ovat vieneet kaiken ylimääräisen energian, ja viikonloppuisin on ollut kiva vain rentoutua kotona. Helsingissä on tullut rampattua suhteellisen usein, joten se riittäkööt.


Kerää mustikoita ja puolukoita talveksi pakkaseen
Ei ole itseasiassa tullut mieleenkään, vaikka voisihan sitä. Kaduttaa sitten talvella kun ei ole puolukoita marjapuuron tekemistä varten tai mustikoita mysliin. Noh, pärjäsin viime vuoden ilman, joten ehkä kestän tämänkin talven ilman niitä.

Istu aurinkoisena päivänä terassilla
Kukapa ei olisi istuskellut terassilla tänä kesänä? Baarin terassilla en ole kyllä istuskellut, mutta ravintoloiden sitäkin useammin. Ja toki sukulaisten terasseilla. 

Grillaa!
Tänä kesänä olen alkanut aktiivisesti vähentää lihan määrää ruokavaliostani, ja myös grillattavaa on täytynyt näin ollen keksiä jotain muutakin kuin sitä perus pihviä ja ribsejä. Onneksi maailmassa on vaikka mitä super hyvää, johon liha ei kuulu. Burgereita ollaan esimerkiksi grillailtu halloum-versioina monta kertaa.

Kirjoita aktiivisesti blogia
En tiedä, olenko ollut yhtään sen aktiivisempi blogin kanssa kesällä kuin muulloinkaan, mutta ainakaan vähemmän aktiivinen en ole ollut. Postaustahti on pysynyt muutamassa kerrassa viikossa, mikä on tuntunut minulle hyvältä tahdilta jo pitkään.


Opettele vihdoin valokuvaamaan
Noh, en edelleenkään ole vaivautunut opettelemaan yhtään mitään kuvaamiseen liittyvää. Osasyy siihen on ollut kameran rikkoutuminen ja huollossa oleminen, mutta se on tullut jo monta viikkoa sitten huollosta, enkä yksittäisiä kuvaussessioita lukuun ottamatta ole edes koskenut siihen. Tuntuu vain niin tuskalliselta alkaa opettelemaan yksin jotain noin monimutkaista.

Juokse 10km viimeistään kesän lopussa
Haha, en koskaan ajatellut pääseväni todella kymmeneen kilometriin, mutta jo toukokuussa juoksin kympin. Sen jälkeen hieman laiskistuin, mutta myöhemmin kesällä onnistuin juoksemaan vielä 15 kilometriä, mikä oli minulle aivan uskomattoman hieno suoritus. En olisi koskaan uskonut pystyväni siihen. Viimeiset puolitoista kuukautta on tosin mennyt lähes täysin ilman juoksulenkkejä tai muita treenejä, sillä yli kymmenen kilometrin päivittäinen pyörämatka töihin ja kahdeksan tunnin siivoustyöt verottavat kyllä jaksamisesta. Hyötyliikuntaa, hyötyliikuntaa.

Pidennä hiusten pesuväliä
Tässä tavoitteessani onnistuin myös yllättävän helposti. Pesen hiukset usein joka toinen- tai joka kolmas päivä. Kestän nykyään sen tunteen, että hiukseni ovat hieman likaiset, mikä on ihan uutta minulle. Hyvä minä.

Nauti kesästä täysin siemauksin
Hei, kukapa ei olisi nauttinut tästä kesästä? Lämpöä ainakin riitti, jopa vähän liikaa. Kesäni oli täynnä hauskoja hetkiä, rakkautta, uusia kokemuksia ja itseni ylittämistä. Pienenä miinuksena se, että kaupungissa on ollut liian vähän ystäviä nyt kesän aikana, mutta olen kestänyt sen yllättävän hyvin. Olen kaikinpuolin tyytyväinen ämpärilistan toteutumiseen ja menneeseen kesään, ja valmis siirtymään uusiin haasteisiin. 

2018/08/13

Ekasta vuokrakämpästä ensiasunnon ostoon

Neljän vuoden aikana olemme asuneet avopuolisoni kanssa kuudessa eri vuokra-asunnossa. Vaikka muuttaminen onkin ollut välillä raskasta ja todella ärsyttävää, on siinä ollut omat hyvät puolensa. Ajatellessani nyt jotain vanhoista asunnoistamme mieleeni tulee aina tietyt siellä koetut tunteet ja hetket, jotka olisivat ehkä jo muuten unohtuneet. Eri asunnoissa asuminen on myös johtanut meidät nykyiseen tilanteeseemme ja opettanut paljon siitä, mitä me asunnolta haluamme. Ehkä nämä kaikki turhalta tuntuvat muutot ovat siis kannattaneet ja vieneet meitä eteenpäin.


Ensimmäisessä asunnossa parisuhde oli tiukilla, sillä muutimme yhteen, ja moni asia tuli uutena. Eniten harmaita hiuksia aiheutti oman ja yhteisen tilan erottaminen toisistaan, jossa kesti jopa ensimmäinen vuosi. Muistan saaneeni jonkinlaista turvaa makuuhuoneemme ulkopuolella olevasta katulampusta, jonka huojumisen katseleminen sai minut aina rauhoittumaan ja tuntemaan kodin kodiksi. Ensimmäiseen kotiin liittyy vahvasti omien tapojen etsiminen ja niiden muodostuminen sekä uusien asioiden opettelu (kuten kuinka avata tukkeutunut viemäri tai vaihtaa rengas pyörään). Omakotitaloelämään tottuneena en voinut sietää kerrostalossa asumista, sillä ääniä oli aivan liikaa, aina piti miettiä mitä muut kuulevat, eikä ulos voinut mennä ilman, että kadulla on ihmisiä. Oman tilan puute ulkona olikin ehkä suurin harmitus kerrostaloon muuttaessa. Silloin vannoin, etten koskaan ostaisi itse kerrostaloasuntoa.


Toiseen asuntoon muuttaessamme muistan ensimmäisenä yönä itkeneeni, sillä kaipasin katulampun rauhoittavaa yövaloa. Ehkä se kertoo jonkinlaisesta kodin kaipuusta ja tarpeesta turvaan. Toisessa asunnossamme emme viihtyneet pitkään, sillä vaikka sijainti oli hyvä ja asunto itsessään ihan hyvässä kunnossa, se ei alkanut tuntua kodilta. Tällöin päätimme myös hankkia koiran, eikä vuokranantajamme pitänyt ajatuksesta. Aloimme siis katsella asuntoja joihin koiran voi ottaa, ja löysimmekin nopeasti uuden asunnon hieman Joensuun ruutukaavan ulkopuolelta.

Kolmas asunto erosi edellisistä siinä, että se oli lähes uusi, hyvännäköinen ja erittäin hyvällä paikalla lähellä keskustaa mutta silti joen ja metsäreittien vieressä. Heti muuttamisen jälkeen minulle tuli kotoisa olo, eivätkä kerrostalon äänetkään häirinneet hyvän äänieristyksen ansiosta. Tähän asuntoon liittyy vahvasti pentuajat, ja nopeasti kauniista asunnostamme tulikin yksi ulkohuussi. Onneksi siitä ollaan jo päästy eteenpäin! Neljännessä asunnossa viihdyimme myös hyvin, sillä tilaa oli kolmiossa juuri sopivasti. Valitettavasti päätin lähteä Lontooseen kesäksi, ja syksyllä voimaan tuleva opinto- ja asumistukiuudistus teki kalliimmassa asunnossa asumisen mahdottomaksi. Olisimme voineet toki yrittää ennakoida, mutta mitäpä sitä turhaan. Viidennessä asunnossamme en kerennyt asua kuin viikon ennen Lontooseen lähtöäni, ja takaisin tullessani huomasin nopeasti, että asunnossa on sisäilmaongelma. Eläminen kotona oli tuskaista iho-oireiden takia, minkä vuoksi asuin äitini luona osan syksystä. Tästä asunnosta on jäänyt mieleen pitkälti vain huono olo, inhottavat fyysiset oireet ja epätietoisuus.


Kuudenteen ja nykyiseen asuntoon muuttaessamme mitta alkoi todella olla täynnä. Enää ei yhtä ainoaa muuttoa meille.  Asunnosta toiseen muuttaessamme aloin huomata, ettei itse asunto tee kotia, vaan koti on siellä, missä perheeni on. Sillä, missä ja minkälaisessa asunnossa tarkalleen asumme, ei ole merkittävää vaikutusta elämänlaatuuni tai onnellisuudentunteeseen. Olen Lontoon reissun jälkeen löytänyt rauhan myös kaupungissa asumisesta, ja ymmärtänyt etsiä sopivia hiljaisia paikkoja ulkona istuskeluun ja mietiskelyyn. Siksi päädyimmekin ratkaisuun, jota en olisi vielä neljä vuotta sitten pitänyt mahdollisena, nimittäin ostamaan kerrostaloasunnon keskusta-alueelta. Alunperin ajattelimme, että asumme tässä nykyisessä vuokra-asunnossa niin pitkään, kun olemme Joensuussa. Vaan mitä kävikään? Jokin aika sitten meille tarjoutui täydellinen tilaisuus ostaa asunto, ja selvittelyiden jälkeen päätimme tarttua siihen. Kilpailutimme lainan, ja ainakin näillä näkymin olemme saamassa juuri sellaisen lainan kuin halusimmekin. Asunto, jonka olemme ostamassa, on tähän elämäntilanteeseen juuri sopiva kooltaan ja sijainniltaan. Just meille sopiva kolmio ruutukaava-alueen reunalta läheltä kaikkea. Muutto on näillä näkymin marraskuun ja joulukuun vaiheessa, ehkä aiemminkin. En tiedä, olenko enemmän peloissani tästä sitoumuksesta vai innoissani uudesta mahdollisuudesta, mutta näillä mennään eteenpäin. En malta odottaa syksyä.

2018/08/11

Arkiruokaa osa 5: Bataattikeitto

Bataattikeittoa maistoin ensimmäisen kerran vasta lukioiässä, ja nopeasti siitä tuli yksi lempparikeitoistani. Pehmeää, hieman makeaa ja helposti mausteilla muokattavissa. Nyt kesällä keitot ovat vaihtuneet usein salaatteihin, mutta tänään innostuin pitkästä aikaa ostamaan kaupasta keittoainekset ja kokkailemaan ah, niin hyvää keittoa. Tässäpä teille siis resepti, jolla valmistin tämänpäiväisen lounaani.



Bataattikeitto 4:lle

8 dl vettä
1 iso bataatti
1 iso peruna
2 porkkanaa
kasvisliemikuutio
1 prk Plantin kaurakermaa
mustapippuria
chiliä

1. Kuori ja pilko perunat, bataatti, sipuli ja porkkanat, ja lisää kasvikset kiehuvaan veteen.
2. Lisää veteen kasvisliemikuutio, ja keitä noin puoli tuntia.
3. Kun kasvikset ovat kypsiä, soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää kaurakerma.
4. Lisää mausteet oman maun mukaan ja nauti!

Vinkki vitonen: Bataattikeittoon saa helposti eri makuja vaihtamalla kaurakerman tavalliseen tai maustettuun kermaan, tai kookoskermaan. Muita mausteita voi myös lisäillä oman maun mukaan, ja keiton päälle voi laittaa esimerkiksi turkkilaista jugurttia, tuoreita yrttejä tai siemeniä.

2018/08/09

Mitä alkoholi merkitsee minulle?

Lähdetään vaikka siitä, että minulle alkoholi ei ole koskaan oikein merkinnyt mitään.  Ensimmäisen kerran join vähän enemmän alkoholia 17-vuotiaana, mökillä turvallisessa seurassa. Mitään kiinnostusta minulla ei ryyppäämiseen sitä ennen ollut, ja koin sen vain outona, että jotkut tutut viettivät kosteita bileitä jo yläasteikäisenä. Vaikka kunnon teini olinkin ja tein myös osani monista tyhmistä jutuista, eivät päihteet ja alkoholi kuuluneet millään tavalla elämääni. Enintään harrastin muiden tupakoiden katkomista ja päihteiden vaaroista valistamista. 

Lukiossa monet tutuistani ja kavereistani käyttivät aika paljon alkoholia, ja varsinkin täysi-ikäisyyden koittaessa jokaviikonloppuiset baari-illat olivat monille luokkatovereilleni viikon kohokohta. Minulle lukion viimeiset vuodet tuottivat aika paljon ahdistusta, sillä yhteisön paine juomiseen oli kova. Ei minulla koskaan mitään sopivaa alkoholin käyttöä vastaankaan ollut, mutta en tuntenut mitään kiinnostusta käyttää viikonloppujani ryypäten isossa porukassa milloin missäkin. Sen vuoksi tunsin itseni tylsäksi tyypiksi, joka on vaan pilaamassa muiden bileet istumalla hiljaa nurkassa. Pian mukaan tulivat myös vatsaongelmani, joista kerroin aiemmin TÄSSÄ postauksessa. Se sai minut myös pelkäämään alkoholin juomista, varsinkin jos minun täytyi yöpyä vieraassa paikassa. 


Yliopiston aloittaessani törmäsin uuteen asiaan nimeltä fuksisyksy, joka koostuu ryyppäämisestä, bileistä, tapahtumista joissa ryypätään, taas bileistä, ja vielä ryyppäämisestä. Tämä ajanjakso on haastava kovillekin juhlijoille, saati sitten niille, jotka eivät notku baareissa tavallisesti joka viikko. Ongelmana on se, että lähes kaikki ryhmäytyminen tapahtuu näissä alkoholia sisältävissä tapahtumissa, eikä niistä oikein voi jäädä paitsi jos haluaa tutustua uusiin opiskelukavereihin. Yliopiston ensimmäisinä viikkoina koin kunnon lukioflashbackit, ja olin itsestäni aivan kauhean epävarma. Onneksi selviydyin siitäkin kunnialla, eli toisin sanoen raahautumalla mukana, kunnes sain ystäviä joille pystyin kertomaan mistä tykkään ja mistä en. Ja parhaat ystävät sainkin.

Iso syy siihen miksi en ole koskaan oikein innostunut alkoholista, on se etten koe saavani siitä kovinkaan suurta iloa. Vaikka joisin niin paljon, että en pääse ylös lattialta, eivät aivoni ole samassa sumuisessa tilassa kuin muilla. Olen ollut täysin kykenemätön puhumaan tai liikkumaan, ja silti ajatellut vain mielessäni, että joko tää jo loppuis, ärsyttävää, onhan mulla kotiavaimet mukana, muistinhan ruokkia koiran, miten avomieheni voi. Nousuhumala on mukavaa, mutta ilo loppuu lyhyeen. Kaikista parasta on toki parhaiden ystävien seurassa, mutta se olisi kivaa ilman alkoholiakin.  

Nykyään tykkään juoda siiderin aina silloin tällöin ystävieni kanssa illanvietossa tai juhlissa, mutta usein se jää muutamaan annokseen alkoholia. Arkena en juo alkoholia koskaan, ja toki pari kertaa vuodessa on hauskaa vetää överiksi ihan kunnolla, just because I can. Olen kuitenkin ymmärtänyt sen, että hauskaa voi todellakin olla ilman alkoholia, ja voin myös itse olla halutessani selvinpäin juhlimassa, vaikka muut joisivat. Eikä se tarkoita sitä, että istuisin hiljaa yksin nurkassa! Mulla on ihan yhtä hauskaa kuin muillakin. Juomaan painostaminen on äärettömän ikävää, ja jokainen juokoon tai olkoon juomatta ihan omien halujensa mukaan. Pääasia että kaikki ovat hyvällä fiiliksellä ja menossa mukana.

2018/08/07

Asioita, jotka olisin halunnut tietää aloittaessani lukion

Täällä Joensuussa lukiot starttaavat torstaina, ja uudet ykkösluokkalaiset astelevat sisään uuteen ja ihmeelliseen maailmaan. Muistan vielä elävästi, kun sain tietää tulevan luokkani viikkoa ennen koulun alkua, ja kävin stalkkaamassa kaikki uudet naamat facebookista. En tuntenut ketään luokaltani, ja jännitin ensimmäisenä kouluaamuna. Kaikki oli niin uutta, ja olin vielä aika ujo. Nopeasti koulunkäynti lähti kuitenkin rullaamaan, vaikka uusia kouluaineita tuli muutama ja täytyi totutella uuteen kouluympäristöön ja tapoihin. Myös ensimmäinen koeviikko oli osaltaan jännittävä, sillä kaikki oli niin uutta. Nyt muistelen lukiota aikana, jolloin opin paljon itsestäni, usein tosin kantapään kautta. Opin, että mä pystyn jos haluan tarpeeksi ja teen työtä haluamani eteen. Opin, että ystävät ovat maailman tärkeimpiä, ja että myös mun täytyy olla hyvä ystävä toisille. Opin myös sen, että vaikeimmiltakin tuntuvista asioista selviytyy. Jos olet aloittamassa nyt lukion, annan sulle neuvon. Nauti joka hetkestä ja ota siitä kaikki irti, sillä kolme vuotta hujahtaa ihan silmänräpäyksessä. 


Tässä muutama vinkki lukion alkuun:

Lukiossa saa kyllä kavereita, kun on vaan itse aktiivinen. Osalle itsestäänselvyys, mutta ei kaikille. Ota rohkeasti kontaktia muihin ihmisiin, mene juttelemaan jo heti alussa ja tee kaikkesi saadaksesi uusia ystäviä. Porukat muodostuvat nopeasti koulun aloituksen jälkeen, joten ei kannata jäädä nurkkaan odottelemaan, että joku tulisi juttelemaan sulle. Ole aktiivinen. Hyvässä porukassa jaksaa pusertaa koko lukioajan läpi.

Älä ripustaudu vanhoihin kavereihin. Liittyy myös tuohon edelliseen, nimittäin on virhe jättää hankkimatta uusia ystäviä vain siksi, että menee samaan kouluun vanhojen kavereiden kanssa. Ystäville on aina tilaa elämässä, niin vanhoille kuin uusille.

Kirjat kannattaa ostaa käytettynä. Tein lukion alussa sen virheen, että ostin kaikki kirjat uusina. Käytetyillä, kierrätetyillä kirjoilla pääsee pitkälle, ja niitä kannattaa hyödyntää niin paljon kun pystyy. Monissa lukioissa on esimerkiksi oma kirppis jossa kirjoja myydään ja ostetaan, kirjakaupat saattavat myydä käytettyjä kirjoja, tai kavereilta voi kysyä kirjoja lainaan.

Kannattaa tehdä töitä kurssin aikana, niin koeviikko ei ole raskas. Riippuu toki ihmisestä, mutta minulla koeviikot olisivat olleet täyttä tuskaa, ellen olisi tehnyt läksyjä ja kuunnellut ainakin jonkin verran tunneilla. Kun asiat on opittu jo kerran, riittää koeviikolla vain kertaus. Itse pystyin käyttämään hyväkseni bussimatkoja, joiden aikana tein aina läksyt (usein myös ne lukuläksyt!).

Ruotsin sanakokeet tuntuvat mahdottomilta, mutta eivät sitä oikeasti ole. Haha, muistan vielä järkytykseni kun tajusin ennen ensimmäistä ruotsin sanakoetta, kuinka paljon sanoja täytyy opetella. Yläasteella keskityin enemmän kumien heittelemiseen, nukkumiseen ja kavereiden kanssa kuulumisten vaihtamiseen kuin opiskeluun, joten valtaosa asioista tuli minulle uutena. Opeteltavien sanojen määrä oli siis suuri. Nopeasti sanakokeisiin lukemiseenkin tosin tottui ja homma alkoi sujua.

Ylioppilaskirjoitukset eivät määrittele koko tulevaisuuttasi. Okei, nykyään ylioppilaskirjoituksilla on iso rooli monen opiskelupaikan saamisen kanssa, mutta jos kirjoitukset eivät mene täydellisesti, ei kannata ajatella elämän olevan pilalla. Valtaosaan opiskelupaikoista otetaan sisään myös kiintiöissä, joissa papereita ei katsota. Tee parhaasi, mutta älä aja itseäsi hermoromahduksen partaalle.

Älä stressaa turhaan. Monet ovat kuulleet yläasteella lukion olevan tosi vaikea ja aikaa vievä, mikä on ihan höpö höpöä. Minä, hyvin keskinkertainen koulussa, valmistuin lukiosta ihan hyvillä arvosanoilla ja M:n ylioppilastodistuksella aika helposti. Toki joukossa saattaa olla työläämpiä tai vaikeampia kursseja, mutta tunnilla keskittymällä ja läksyt tekemällä pääsee jo pitkälle. Kaiken kaikkiaan lukio on tosi jees.



















Kuva: wikipedia

2018/08/04

Määränpäänä Indonesia

Enää kolme viikkoa siihen, että istun lentokoneessa määränpäänäni Indonesian Denpasar, josta matkamme jatkuu Lombokiin. Olemme opiskelukaverini kanssa lähdössä suorittamaan viimeisen harjoittelumme vapaaehtoistyönä erään järjestön kautta kouluun, jossa opetamme paikallisia lapsia kolmen viikon ajan. Reissussa olemme yhteensä kuukauden, josta ensimmäisen viikon käytämme tutustuen maahan ja kulttuurin. Tavoitteenamme on siis suorittaa harjoittelu, tutustua Indonesiaan ja kenties vähän seikkailla vapaa-aikanamme.

Kuten olen jo tainnut joskus aiemmin mainita, oli idea harjoittelun tekemisestä ulkomailla hetken mielenjohde, joka johti aika nopeasti asioiden selvittelyyn ja reissusuunnitelman tekemiseen. Olin edellisenä vuonna jo päättänyt mennä tekemään luokanopettajaopintojen viimeisen harjoittelun läheiseen kouluun, jossa olen tehnyt paljon sijaisuuksia. Kuullessani kuitenkin erään tutun lähtevän harjoitteluun ulkomaille, alkoi seikkailusuoneni sykkiä. Mitäpä jos mäkin? Kun kerran saan tuollaisen ajatuksen päähäni, niin se on menoa sitten.

Lähdemme matkaan elokuun lopulla, ja vasta paikan päällä saamme tietää mitä opetamme ja minkä ikäisille lapsille. On myös epäselvää, kuinka hyvin paikalliset lapset puhuvat englantia, jos edes puhuvat sitä ollenkaan. Mennään siis enemmän tai vähemmän kohti tuntematonta, joten odotuksia ei kauheasti ole. Ei voi muuta kuin toivoa parasta! Maksoimme jo etukäteen majoituksen ja ruokailut, mutta hintaa tuli yllättävän paljon lisää muun muassa lennoista, rokotuksista (jotka on muuten ihan kauhean kalliita!), junalipuista, viisumista ja muista pienistä piilokustannuksista. Halpa tämä tuleva matka ei siis missään nimessä ole, mutta onneksi valtaosa on maksettu jo etukäteen, niin paikan päällä voimme keskittyä nauttimiseen. Nyt vielä kolme viikkoa tavallista arkea ja siivoustöitä, jonka jälkeen työnteko jatkuu vähän uudenlaisissa maisemissa. En malta odottaa.


Kuva lainattu: flickr.com