2018/09/17

Pakkauslista kuukaudeksi Balille

Olen ollut Balilla nyt kolme viikkoa, ja edessä on vielä yksi viikko vapaaehtoistyön tekemistä ja matkustamista. Pakatessani matkaa varten yritin ottaa mukaan kaiken tarpeellisen, ja vaatetta ynnä muuta sälää kertyi yhden matkalaukullisen ja ison repullisen verran. Nyt astetta viisaampana kirjoittelen kaikille teille tuleville balinmatkailijoille listan siitä, mitä tähän aikaan vuodesta on oleellista ottaa mukaan ja mitä kannattaa toisaalta ihan suosiolla jättää kotiin.


Vaatteet

  • Alusvaatteet viikon ajalle --> Balilta löytyy joka paikasta äärimmäisen halpoja pesuloita, joissa pesemisen lisäksi myös silitetään ja viikataan kaikki vaatteet. Muovikassillisen vaatteita saa pestyä 25 000 rupialla eli vähän päälle eurolla, joten on ihan turha raahata mukaan valtavia määriä vaatteita.
  • Uimapuku ja bikinit --> Koska ilmasto on täällä kostea, kestää vaatteilla ikuisuus kuivua. Jos tykkäät uida useamman kerran viikossa, kannattaa ottaa mukaan ainakin kahdet uikkarit.
  • T-paidat ja topit --> Balilla valtaosa paikallisista on hinduja, ja he pukeutuvat suhteellisen peittävästi. Turistit liikkuvat täällä usein shortseissa ja topeissa, mutta jos haluaa yhtään kunnioittaa paikallisia tapoja, saattaa t-paita olla välillä toppia parempi vaihtoehto. Temppeleissä ja kouluissa ollaan aika tarkkoja siitä, että hartiat ja polvet ovat peitetty.
  • Housut, hameet ja mekot --> Ilmaston ollessa kuuma ja kostea kannattaa suosia kevyitä ja hengittäviä materiaaleja. Jätä suosiolla farkut kotiin ja vaihda ne pitkiin mekkoihin, hameisiin tai löysiin housuihin. Paikan päältä saa markkinoilta ostettua myös todella kivoja housuja ja hameita, jos kotoa ei löydy sopivia. Eikä hintakaan päätä huimaa jos yhtään osaa tinkiä. Housuissa pätee sama kuin paidoissa pituuden suhteen: pidempi on aina parempi, mutta shortseissakin voi kulkea täällä tarvittaessa.
  • Pitkähihaiset paidat --> Ota mukaan ainakin yksi huppari tai neuletakki, sillä vuorilla tai yöllä saattaa olla viileää. Montaa pitkähihaista paitaa mukaan on turha raahata, sillä yksi ohut  ja yksi paksu pitkähihainen riittävät hyvin.
  • Sukat --> Kaikki paikalliset käyttävät sandaaleja, samoin kuin valtaosa turisteistakin. Näin ollen sukat ovat täysin turhat, mutta jos haluaa esimerkiksi vaeltaa tai kävellä pitkiä matkoja, on hyvä ottaa muutama pari sukkia mukaan lenkkareiden alle.
  • Yöpuku --> Yöllä on myös kuuma, joten yöpuvuksi riittää hyvin esimerkiksi t-paita.
  • Päähine --> Hattu, huivi, mikä vaan. Päänahka palaa täällä ihan silmänräpäyksessä.
  • Kengät --> Pärjäät todennäköisesti hyvin kaksilla kengillä: sandaaleilla ja lenkkareilla. 
  • Urheiluvaatteet --> Treenihousut ja paita sekä muutamat treenirintsikat on hyvä olla mukana, jos liikkuu yhtään enempää. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla keli on jossain määrin siedettävä lihaskuntotreeniin tai juoksemiseen ulkona, ja kaipa täältä Ubudista löytyy myös joitain kuntosaleja niitä hamuaville.
Hygieniatarvikkeet
  • Hammasharja ja hammastahna
  • Vanulappuja ja vanupuikkoja
  • Käsidesi
  • Käsienpuhdistusliinat
  • Deodorantti
  • Meikit --> Ilmaston ollessa mikä on, ei paljoa huvita laittaa meikkiä naamaan. Perusmeikit on kuitenkin ihan kiva olla mukana.
  • Hiusharja ja kampa sekä ponnareita
  • Lääkkeet --> maitohappobakteerit, melatoniinia jos on vaikeuksia nukahtaa, särkylääkettä, sekä jotain ummetukseen ja ripuliin. Jos tulee Balille sellaiseen aikaan, että on paljon hyttysiä, on hyvä ottaa mukaan myös malarianestolääkkeet.
  • Laastarit ja rakkolaastarit
  • Shampoo, hoitoaine ja hiustenhoitotuotteet
  • Meikinpoistoaineet
  • Kynsisakset ja pinsetit
  • Huulirasva ja rasva
  • Pieni peili --> Joka paikassa ei välttämättä ole kunnollisia peilejä, joten osta ihmeessä Suomesta mukaan muutaman euron pikkupeili.
  • Shaver
  • Aurinkorasva --> Aurinko on paahtavan kuuma, ja täällä päiväntasaajalla paatuneimmatkin auringossamakaajat polttavat itsensä. Ota mukaan aurinkorasvaa, vähintään 30 suojakertoimella.
  • Kuukautissuojat/siteet/tamponit
Lennolle

  • Mukavat ja lämpimät vaatteet 
  • Unimaski --> Pitkällä lennolla nukkumista helpottaa kummasti, jos saa pimennettyä oman maailmansa.
  • Korvatulpat
  • Niskatyyny
  • Vaihtovaatteet --> Siltä varalta, että laukku häviää tai joudut odottelemaan sitä pitkiä aikoja.
  • Tärkeimmät lääkkeet --> Samasta syystä kuin edellinen.
  • Käsidesi, käsienpuhdistusliinat ja käsirasva --> Kiität vielä kun joudut käyttämään milloin mitäkin ällöttävää vessaa tai syömään ilman käsienpesumahdollisuutta.
  • Tekemistä --> Kännykkä, kirja, lehtiä, kuulokkeet... Mitä vaan mikä saa sut unohtamaan, että matkustusaikaa on jäljellä vielä 15 tuntia.
  • Kompressiosukat
Muuta tärkeää
  • Passi
  • Viisumi --> Yli kuukauden oleskeluun tai jos menet Indonesiaan töihin.
  • Käteistä rahaa --> Kaupungeista löytyy paljon ATM:iä joista voi nostaa rahaa, mutta helppoa on myös nostaa käteistä euroina jo Suomesta ja vaihtaa rahaa rupioiksi paikanpäällä. Rahan vaihtaminen on helppoa, ja siihen sopivia pisteitä on kaikkialla.
  • Elektroniikka --> kännykkä, kamera, tietokone, kuulokkeet ja kaikkiin laturit plus tarvittaessa vara-akku.
  • Silmälasit --> Jos sellaiset omistat.
  • Offline-listat --> Maailman tärkein juttu kun wifi ei toimi. Lataa jo Suomessa kännykkään offline-listat täyteen musiikkia, elokuvia, podcasteja ja kirjoja. BookBeat, Netflix, Acast ja Spotify pelastivat tylsät hetket milloin missäkin tien päällä ja tylsinä iltoina.
  • Tiedot hotellista ja lennoista
  • Kopiot matkavakuutuksesta, viisumista, passista ja kaikista tärkeistä dokumenteista.
  • Avainlukulista tai kuvat siitä kännykässä.
  • Pikkureppu tai laukku --> Joku pieni laukku, jota voit käyttää kulkiessasi ilman matkatavaroita.
  • Sadetakki tai sateenvarjo --> en ole joutunut käyttämään itse kolmen viikon aikana kumpaakaan, mutta enkä jompi kumpi on ihan hyvä olla mukana, just in case.
  • Aurinkolasit
  • Purkkaa --> Olen tottunut syömään purkkaa aina aterian jälkeen, joten nappasin Suomesta mukaan pari Jenkkipurkkapussia. Paras päätös koskaan.
  • Pyyhe --> Sekä iso pyyhe että kasvopyyhe kannattaa olla, jos ei yövy aina hotellissa. Rannalla on myös kiva olla jotain, johon pyyhkiä itsensä.
  • Hyttysmyrkky --> Luulin, että Bali kuhisee hyttysiä, mutta olin väärässä. Tähän aikaan vuodesta hyttysiä ei näy täällä juuri ollenkaan. Silti hyttysmyrkyn käyttö on ihan suotavaa esimerkiksi illalla.
  • Wc-paperirulla --> Vaikka valtaosasta vessoja löytyy myös vessapaperia, ei se ole mikään itsestäänselvyys. Siksi kannattaa varautua ottamalla ainakin vähän vessapaperia laukkuun varalle.

2018/09/10

Vapaaehtoistyössä – Opettajana Balilla

Opettajan arki on tullut tutuksi jo koti-Suomessa, joten luokanopettajaopintojeni viimeinen harjoittelu Balilla on ollut virkistävää vaihtelua. Lähtiessäni Suomesta vapaaehtoistyöhön en tiennyt vielä minkä ikäisiä lapsia tulisin opettamaan, tai mitä heille opettaisin. En myöskään tiennyt, miten hyvin lapset osaavat englantia, mitä välineitä minulla on käytössäni, minkälaiset koulun tilat ovat, tai miten opetus on käytännössä järjestetty. Lähtökohdat olivat siis hyvin avoimet, ja kysymysmerkkejä riitti vaikka kuinka. 


Orientaatioviikon lopulla meille vapaaehtoistyöntekijöille kerrottiin yleistä infoa paikallisesta koulujärjestelmästä, opetettiin kieltä ja annettiin tiedot tulevasta koulusta. Sain tietää opettavani yhdessä ystäväni kanssa englantia kolmannelle luokalle paikallisessa kyläkoulussa, ja meille kerrottiin oppilaita olevan noin 24. Saimme hieman materiaalia ensimmäiseen aiheeseemme, ruumiinosiin, ja suunnittelimme ensimmäisen tunnin tietämättä miten hyvin oppilaat puhuvat englantia. Emme myöskään tienneet paljonko oppilaita tunnille ilmestyy, sillä englannin opiskelu tapahtuu varsinaisen koulupäivän jälkeen, ja se on lapsille vapaaehtoista. Koulussa, jossa opetamme, ei ole ollut aiemmin vapaaehtoistyöntekijöitä, joten mitään tietoa koulun ja luokan säännöistä tai tavoista ei aloittaessamme ollut.

Ensimmäinen päivä oli pitkälti hapuilua. Oppilaat olivat innoissaan tulostamme, eivätkä jaksaneet keskittyä kunnolla. Huomasimme heidän kielitaitonsa rajoittuvan suulliseen muutamien sanojen osaamiseen, kuten be quiet tai my name is. Jopa yksittäisten sanojen kirjoittaminen tuotti joillekin oppilaille vaikeuksia, samaan aikaan kun jotkut tiesivät jo kaiken tunnin aiheesta. Lauseiden muodostamisesta englanniksi on monen oppilaan kohdalla turha edes haaveilla. Luokka näytti olevan aluksi myös aivan ilman mitään sääntöjä tai rutiineja, joten seuraavan päivän tavoitteeksi otimme sääntöjen laatimisen ja opettamisen oppilaille. Opetimme merkin, joka tarkoittaa hiljaisuutta, sekä yritimme vaihtaa miss miss miss excuse me miss! -huutelun viittaamiseen. Viikon lopussa lähes kaikki oppilaat olivat jo sisäistäneet uudet säännöt, ja tunnit alkoivat sujua ongelmitta.


Apunamme koululla on paikallinen koordinaattori, joka auttaa ongelmatilanteissa ja kääntää Indonesian kieltä tarvittaessa englanniksi sekä päinvastoin. Itse opetusta meillä on muutama tunti päivässä, ja koulullamme vapaaehtoiset opettavat englantia kakkosluokkalaisista vitosluokkalaisiin asti. Haastavan alun jälkeen paikallinen kulttuuri ja siihen liittyvät tavat ovat tulleet tutuiksi. Aluksi hämmennystä aiheutti oppilaiden tapa ottaa sekä tavatessa että varsinkin koulusta poistuessa opettajan kädestä kiinni ja koskettaa sillä omaa otsaansa. Saimme kuitenkin selville, että se on paikallinen tapa kunnioittaa opettajaa. Ja voi että, kun lapset ovat täällä niin suloisia. Opettajalle tuodaan milloin mitäkin hedelmistä kukkiin, piirretään söpöjä piirrustuksia ja halataan lähtiessä. Oppilaat todella haluavat oppia, ja valtavista tasoeroista huolimatta kaikki pyrkivät tekemään parhaansa. On ollut upeaa nähdä, miten oppilaat ovat omaksuneet opettamiamme asioita jo viikossa, sekä itse aiheen että rutiinit. On lähes sääli jättää kahden viikon kuluttua luokka uuden opettajan käsiin. 

2018/09/02

Bali – Kulttuuriin tutustumista ja kuumia lähteitä

Ensimmäinen viikko Balilla on nyt takana – ja uusi, erilainen viikko edessä. On ollut upeaa päästä vähän syvemmälle kulttuuriin jo näin nopeasti paikallisten ihmisten kautta. Jos olisimme matkustaneet vain viiden tähden hotelliin, kävelleet vain vilkkaimmilla turistialueilla ja syöneet vain turisteille tarkoitetuissa ravintoloissa, olisi koko Bali-kokemuksesta jäänyt puuttumaan iso pala. Paikalliset ihmiset ovat pääasiassa äärettömän ystävällisiä ja valmiita auttamaan, ja olemme käyneet heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluita Indonesiasta ja Balista sekä maidemme eroavaisuuksista. Englannin osaaminen vaihtelee ihmisten välillä suuresti, mutta parhaimmillaan olemme onnistuneet käymään keskusteluja muun muassa naisten asemasta, työllisyystilanteesta, politiikasta ja seksuaalivähemmistöjen asemasta.



Lähtiessäni matkaan Joensuusta minulla ei ollut mitään odotuksia matkalta, sillä en tiennyt oikein mitä odottaa. En voinut muuta kuin toivoa parasta. Ensimmäinen viikko on kuitenkin ylittänyt odotukseni ihan heittämällä, sillä olen viihtynyt paremmin kuin hyvin. Asumme vapaaehtoistyöntekijöille tarkoitetussa asuntolassa, jossa meille tarjotaan majoitus ja ruoka, sekä kyydit Ubudin keskustaan ja työpaikalle. Majoitus ja ruoka eivät tosin ole kummoisia, mutta juuri sopivia meille.

Ensimmäisellä viikolla kaikki vapaaehtoistyöntekijät perehdytetään maan tapoihin, kieleen ja kulttuuriin sekä paikalliseen ympäristöön. Itse työnteko alkaa siis usein vasta toisella viikolla. Paikallisen koordinaattorin johdolla pääsimme tutustumaan viikon aikana muun muassa Indonesialaiseen keittiöön, uskonnollisiin rituaaleihin, perinteiseen tanssiin, batiikkimaalauksen saloihin, riisipeltoon sekä kahviplantaasiin. Myös paikalliset nähtävyydet kiersimme läpi paikallisen oppaan kanssa. Monkey Forest, Ubudin markkinat sekä useat temppelit ovat tulleet jo tutuksi.  Olemme päässeet myös opettelemaan indonesian kieltä muutamalla oppitunnilla, vaikka täytyy myöntää, etten osaa kovin montaa lausetta indonesiaksi edelleenkään sanoa. 


Viikonloput ovat aina vapaita, joten päätimme lähteä ystäväni ja neljän muun vapaaehtoistyöntekijän kanssa viikonloppuretkelle Lovinaan. Kaikista epämääräisistä ja hieman negatiivisista arvosteluista huolimatta Lovina oli mielestäni ihan viehättävä paikka, jonka siisteys, pieni koko, lämmin merivesi sekä erityisesti aivan ihana hotellimme teki viikonlopusta mieleenpainuvan. Taksikuskimme oli puheliasta sorttia ja hän varmisti, että kellään ei ole paha mieli tai tylsä matka. Takaisin tullessa hän kierrätti meidät kuumien lähteiden ja vesiputouksen kautta, joista ainakin vesiputous (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista) oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Vesiputouksen alla uiminen on jotain, joka jokaisen pitäisi kokea.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko maapallon tällä puolen on ollut mahtava. Erityisesti näiden kaikkien ihmisten ansioista – sekä paikallisten että muiden vapaaehtoistyöntekijöiden. Tänään aloitamme työt paikallisessa koulussa, joten saa nähdä, onko fiilis sama vielä viikonkin päästä. Toivotaan parasta!


2018/09/01

Tiimipostaus: Miksi bloggaan?

Jokin aika sitten sain ilouutisia, sillä minut oli hyväksytty blogitiimin jäseneksi. Blogitiimi koostuu minut mukaan luettuna yhdeksästä bloggaajasta, jotka suunnittelevat ja toteuttavat joka kuukausi yhden tiimipostauksen. Ideana siinä on se, että jokainen kirjoittaa yhdessä sovitusta aiheesta omaan blogiinsa, ja muiden postaukset löytyvät aina tekstin lopusta. Sieltä ne voi siis klikkailla halutessaan auki. Ensimmäisen (tai siis minulle ensimmäisen) tiimipostauksen aiheeksi valikoitui miksi bloggaan? Koska kirjoitin aiheesta jo jonkin verran postauksessani onko bloggaaminen noloa, saatte sille nyt vähän jatkoa.



Blogini koostuu pitkälti siitä, mikä minulle on tärkeää ja mistä pidän. Tavallinen arki, milloin minkäkin asian pohdiskelu, häät, matkustaminen sekä opiskelu ja työ ovat suuressa osassa blogiani. Kirjoitan usein asioista, jotka mietityttävät muutenkin, ja tekstiä työstämällä saan niihin myös itse selvyyttä ja järkeä.

Blogissani minulle on erityisen tärkeää aitous. Blogimaailma on täynnä blogeja, joissa arki kuvataan täydellisenä unelmana, jossa ei koskaan ole mitään suurempia vastoinkäymisiä tai haasteita. Mikään ei koskaan pelota tai ärsytä, eikä mistään voida puhua suoraan niin kuin asiat ovat. Kodista otetaan kuvia vain siitä yhdestä tarkoituksella siivotusta nurkasta, ruoka asetellaan lautaselle täydellisesti vain kuvan ottamista varten, ja ystäviä odotutetaan ruokapöydässä kun ensin täytyy saada se yksi onnistunut kuva, jotta syöminen voidaan aloittaa. Ulos pukeudutaan hyvin vain asukuvia varten, ja ulkomailla koko reissu ajatellaan vain sen kautta, mistä saisi kaikista parhaat kuvat ja jutut blogiin. Toki hyviä kuvia varten täytyy nähdä hieman vaivaa, mutta ylimääräisen siloittelun haluan jättää pois niin blogistani kuin tavallisesta elämästäni.


Pinnallisuus on myös jotain, josta en lähtökohtaisesti pidä. Se, että blogissa esitellään vain kuukauden suosikkituotteet, uusimmat ostokset, parhaat huulipunat ja hienot ravintolat joissa käy, on mulle ehdoton nou nou. Jokainen tekee tietysti tavallaan, eivätkä kaikki halua avoimesti toitottaa omasta yksityiselämästään muille, mutta äärimmäiseen pinnallisuuteen en edes itse pysty. 

Kun tapaan uuden tuttavan ja koen oloni turvalliseksi, kääntyvät puheenaiheet nopeasti pintaa syvemmälle, sillä olen luonnostani aika avoin, suora ja utelias. En ole erityisen kiinnostunut puhumaan pitkään siitä, minkälainen sää tänään on, tai kyselemään kuulumisia sillä tyylillä, että ainoa sopiva vastaus on kiitos hyvää. Sama näkyy myös blogissa: haluan kirjoittaa ihan aidosta elämästä, fiiliksistä ja pohdinnoista. Myös niistä ei-niin-huippuhetkistä. Monet sanovat kirjoittavansa blogiin yksisarvisia, saippuakuplia ja vaahtokarkkeja -tyylillä siksi, että haluavat pitää yllä positiivista fliilistä. Koen, että on kuitenkin jotain elämän kurjuudessa kylpemisen ja täydellisen siloittelun väliltä. Haluan, että blogi kuvastaa mahdollisimman hyvin minua, ei mitään yleistä ihannetta.

Blogeja on nykyään aivan valtavasti, ja moni bloggaaja varmasti toivoo saavansa lisää lukijoita, ja tähtää jopa hyvinkin korkealle. Myönnän kyllä, että blogimaailma on raaka, ja itseään vertaa helposti muihin. Tavoitteena blogin kirjoittamisessa minulla kuitenkin on saada uskollinen lukijakunta (laatu on tärkeämpi kuin määrä, eikös?), ja nauttia kirjoittamisesta ilman mitään paineita. Koska blogista on tullut mulle harrastus muiden joukossa, aion ehdottomasti jatkaa kirjoittamista myös jatkossa. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on innokkaita lukijoita.

Käy lukemassa myös muiden blogitiimiläisten postaukset: Anniina / Elli / Enni / Jenny / KristaHeli / Sini 

2018/08/30

Bali – Ensimmäisten päivien kulttuurishokki

Saavuimme Ubudiin sunnuntai-iltana, ja jo tässä ajassa olen ehtinyt bongata milloin mitäkin mielenkiintoista. Kulttuuri ja ympäristö on täällä niin erilainen kuin koti-Suomessa, että tähän kestää varmasti hetki tottua. Siispä ajattelin kirjoitella tänne ensimmäisten päivien aikana tekemiäni havaintoja.


Liikenne: Liikenne on, noh, vauhdikasta. Tai ehkä enemmänkin sekopäistä. Ruuhkat vaikuttavat olevan täällä ihan vakiojuttu, eikä toisia tienkäyttäjiä paljoa varota. Kaksikaistaisella tiellä kulkee helposti neljä kulkuneuvoa vierekkäin aivan toisissaan kiinni, ja kommunikointi tapahtuu tööttäilemällä. Skootterit ovat täällä ilmeisesti iso juttu, ja yhden skoban kyydissä kulkee usein kolme ihmistä, kaikki ilman kypäriä. Vaihtoehtoisesti naiset istuvat skootterissa jalat yhdellä puolella pitäen kummallakin kädellä kiinni ostoksista. Hui. Olen kuullut neuvon, että turistina kannattaa uskaltautua liikenteeseen (joka on vielä kaiken lisäksi vasemmanpuoleinen), mutta täytyy olla hullu jos lähtee kruisailemaan skootterilla tähän villiin länteen. 

Äänet: Suomalaiset ovat hiljaista kansaa, olen kuullut. Balilaisiin se ei kuitenkaan päde. Kävin jo ensimmäisenä yönä lähellä hermoromahdusta, kun ääntä pitivät vuorotellen kiekuvat kukot, ankat, haukkuvat koirat, uskonnollisen seremonian ksylofoninsoittaja ystävineen, muut vapaaehtoistyöntekijät, ovien paiskojat, autoilijat ja mopoilijat sekä huoneessamme majaileva gekko. Oli päivä tai yö, ei elämä täällä hiljene hetkeksikään. Äänierityksestä ei voi edes puhua, joten korvatulpat ovat öisin suuri pelastus.

Ilmankosteus: Lämpötila pyörii täällä 25-30 asteen paikkeilla vuorokauden ympäri, mihin olen toki tottunut jonkin verran jo tänä kesänä Suomessa. Eräs asia, joka tuli kuitenkin yllätyksenä, on ilmankosteus. Onneksi olen jo muutaman päivän aikana alkanut tottua uudenlaiseen ilmastoon, mutta varsinkin muutamana ensimmäisenä päivänä oli outoa, että hiukset ja pyyhe eivät kuivuneet yhtä nopeasti kuin Suomessa, ja että koko ajan tuntuu vähän kostealta. Toisaalta atooppinen ihoni voi täällä todella hyvin!


Ympäristö: On kai aika itsestäänselvää, että ympäristö on täällä erilainen. Puhuttiin sitten taloista, luonnosta tai teistä. Luonto on todella vehreää, ja kasveja ja eläimiä on joka paikassa. Paikallisten asunnot ovat pieniä ja pääosin yksikerroksisia, ja monien talojen yhteydessä on perheen temppeli.  Tiet ovat monin paikoin kapeita ja huonossa kunnossa, joten ohittaessa autot joutuvat menemään usein penkan kautta. Kaiken kaikkiaan ympäristö täällä on viehättävä kaikessa karuudessaan.

Eläimet: Eläimiä on täällä aivan joka paikassa. Koirat ja kissat vaeltelevat ihan kaikessa rauhassa keskellä autotietä, chillailevat kaupoissa ja ravintoloissa sekä makoilevat auringossa jokaisessa tienkulmassa. Kanoja ja kukkoja löytyy vaikka kuinka monesta pihasta, ja porsaita kuljetetaan häkeissä kaikkien näkyvillä. Liskot, hämähäkit ja muut ihastuttavat pikkuolennot viihtyvät hyvin myös sisätiloissa, ja liian monesti olen jo säikähtänyt huoneessamme majailevaa gekkoa tai vessassa päälleni putoavaa hämähäkkiä.

Uskonnon näkyminen katukuvassa: Seremonioita on joka paikassa. Oikeasti ihan joka paikassa. Musiikki ja epämääräinen piirrettyjen hahmolta kuulostava ölinä raikaa yötä päivää, ja ihmiset kokoontuvat ainakin iltaisin yhteen seremoniaa varten. Temppeleitä löytyy täältä joka kulman takaa, ja uskonto näyttää olevan paikallisille erittäin suuressa roolissa muutenkin. Valtaosa Balin asukkaista on hinduja, mutta täältä löytyy ainakin myös muslimeja, kristittyjä ja buddhalaisia.


Hajut: Trooppinen ilmasto tuo ilmaan tietynlaisen tunkkaisen hajun, johon tosin tottuu nopeasti. Paikalliset käyttävät myös paljon hajusteita, ja ilmassa on usein myös savun hajua, joka tulee seremonioista tai keittiöstä. 

Kaupat: Ubudissa on pääosin pieniä putiikkeja tai liikkeitä, joita pitävät yksittäiset ihmiset. Isoja ruokakauppoja tai vaatekauppoja on vähän (en ole itse törmännyt vielä yhteenkään). Ubudin keskustasta löytyy paljon ihania pikku ravintoloita, kahviloita ja kauppoja, joten sinänsä pidän kyllä tällaisesta ei-länsimaalaisesta kaupunkikuvasta. 

Ruoka: Riisiä, riisiä ja vielä vähän lisää riisiä. Välillä myös nuudelia tai jonkinlaista pastaa. Lähes kaikki ruoka ainakin täällä majoituksessamme friteerataan, oli se sitten lihaa, kasvista tai tofua. Banaani, papaija ja meloni ovat ainakin täällä jokapäiväistä syömistä, sillä asuntolamme pihassa kasvaa ainakin kookosta ja banaania. Jälkiruoaksi syödään usein jonkinlaista kuivakakkua tai friteerattua banaania. En ole itse suuri aasialaisen ruoan ystävä, ja saa nähdä, opinko tämän kuukauden aikana rakastamaan tätä ruokaa vai vihaamaan sitä.

Brutaalius: Jo yhdessä päivässä kerkesin nähdä asioita, jotka olisin mielummin jättänyt näkemättä. Näihin kuuluivat esimerkiksi kukko joka sullottiin väkivalloin kassiin, kuollut porsas, jota hakattiin kiinni vartaaseen keskellä katuamme (ja jonka paistamista pääsin todistamaan myöhemmin illalla), sekä elävät porsaat jotka olivat sullottu minimaalisiin häkkeihin joita heiteltiin auton lavalle. Nyyh. Taidan lopettaa lihansyönnin heti kotiin päästyäni.

2018/08/28

Bali – Matkustusaika 26 tuntia

Postaus on kirjoitettu lauantaina 25.8.2018.

Aloitimme eilen ystäväni kanssa aikamoisen matkustusrupeaman, joka jatkuu vielä huomenna. Lähdimme eilen puolenpäivän aikaan junalla Helsinkiin, jossa yövyimme ystävämme luona. Aamulla onnistuimme pääsemään väsymyksestä huolimatta lentokentälle, josta matka jatkui kuuden tunnin lennolla Dohaan, Qatariin. Täällä siis kirjoittelen tälläkin hetkellä, sillä vaihtoaikaa meillä on varsin riittävät kymmenen tuntia. Jatkamme yöllä matkaa vielä kymmenen tunnin lennolla Balille, ja perillä kohteessamme olemme huomenna illalla. 

Tällä hetkellä olo on odottavainen, mutta viime yönä alkanut kurkkukipu ja flunssan alkavat oireet eivät erityisesti piristä tunnelmaa. Ei voi kuin toivoa parasta, etten ole kovin pahasti kipeänä ensimmäistä viikkoa Balilla. Tähän mennessä matka on mennyt kuitenkin erittäin hyvin, kiitos Qatar Airwaysin. Olin kuullut aiemmin paljon hyvää kyseisestä lentoyhtiöstä, mutta silti onnistuin yllättymään erittäin positiivisesti. Jokaiselle matkustajalle oli penkillä odottamassa viltti, tyyny ja kuulokkeet, ja kaikilta istumapaikalta löytyi edestä näyttö, josta löytyi musiikkia, pelejä, uutuusleffoja ja muuta hauskaa. Tällainen herkkuhirmu kuin minä iloitsi myös kahdesta ilmaisesta ateriasta, jotka lennolla tarjottiin. Listalta sai valita jopa kolmesta eri pääruokavaihtoehdosta, jonka lisäksi tarjolla oli salaatti, vesi, mehu, leipä, juustokakku sekä suklaa. Loppumatkasta kaikille matkustajille tarjottiin vielä juomien lisäksi muffinsi ja pasteija, joten nälkä ei päässyt ainakaan kuuden tunnin lennolla yllättämään. En yhtään ihmettele, että Qatar Airwaysia ylistetään niin paljon. Toivotaan, että yölennolla nukkuminen sujuu ongelmitta, ja ollaan elossa ja terveenä perillä Balilla sunnuntai-iltana!


2018/08/19

Toteutuiko kesän ämpärilista?

Lähden ensiviikon lopulla Balille, ja sieltä takaisin tullessani pääsen hyppäämään suoraan Indonesian auringon alta kovaa vauhtia pimenevään ja kylmenevään syksyiseen Suomeen. Siksi ajattelinkin käydä läpi tässä vaiheessa kesän ämpärilistan, joka löytyy tästä postauksesta. Miten monta asiaa onnistuin toteuttamaan, ja mitkä jäivät tällä kertaa tekemättä?


Mökkeile
Vaikka alkukesästä näyttikin hieman huolestuttavalta mökkeilyn suhteen, pääsimme lopulta aloittamaan mökkikauden juhannuksena. Vaikka muutamat mökkeilyt menivätkin sateisessa säässä keskellä itikoita, on mökin rauha aina jotain ihan omaa luokkaansa. Onneksi kerkesin käydä nauttimassa mökillä yhden päivän myös kesähelteillä. Ah, mikään ei ole parempaa.

Nauti säästä
Toukokuun helteet jatkuivat lähes koko kesän, joten ainakaan sään viileydestä ei ole tänä kesänä voinut valittaa. Myönnän, että kerrostalossa asuessa kolmenkymmenen asteen helteet olivat alusta asti tukalia, mutta lämpötila alkoi ärsyttää vasta heinäkuun lopulla. Sää oli siis tosi jees, mutta kunnon ilmastointi olisi vielä enemmän jees.

Syö ainakin viittä uutuusjätskiä
Taas kävi kuten aina. En koskaan valitse niitä uusia jätskejä kaupan pakastealtaasta, vaan nappaan mukaani vanhat ja tutut, hyväksi koetut jäätelöt. Söin siis ehkä kahta uutta jäätelöä, ja loput olivat vanhoja tuttavuuksia. Ehkä ehdin vielä syksyn aikana syödä lisää jäätelöä, tällä kertaa vaikka jotain, mitä en ole ennen maistanut.


Käy Ilosaarirockissa
Check. Usean vuoden tauon jälkeen päätin vihdoin lähteä Ilosaarirockiin, ja se kannatti. Ensi vuonna uudestaan, tai ehkä jopa joillekin muille festareille? Kuka tietää mitä mä keksin.

Osta torilta mansikoita työpäivän päätteeksi
Tätä on tullut harrastettua rahansäästökuurista huolimatta. Aamulla pyöräillessäni torin läpi en malta olla nappaamatta mukaan rasiallista mansikoita tai vadelmia. Niitä on kiva syödä puistonpenkillä istuskellen tai kotona aamupalaksi. Myös pakastimeen päätyi aika paljon mansikoita talven varalle. Tai siis kröhöm, syksyn varalle. Ei ne mansikat siellä pakastimessa pilalle pääse menemään.

Heitä talviturkki
Heitin talviturkin jo aika aikaisin, kesäkuun alussa. Vedet olivat silloin vielä kylmiä, mutta päädyin silti uimaan useammankin kerran ilman saunaa rannalla, sillä muuten oli niin lämmin. Kesän aikana on tullut uitua enemmän kuin moneen vuoteen, vaikka en enää hingu veteen samalla tavalla kuin joskus nuorempana.

Opettele vihdoin piirtämään
Okei, en osaa edelleenkään piirtää. Mutta ostin vihkosen, jossa opastetaan ihmisen kasvojen eri osien piirtämiseen, ja olen harjoitellut. En kauheasti, mutta vähän. Joten ainakin teoriassa olen tehnyt jotain asian edistämiseksi!


Löydä itsellesi rentoutumispaikka läheltä kotoa
Rentoutumispaikkani löytyi lähempää kuin olin ajatellut, nimittäin kerrostalomme pihalta. Pihalla on aita johon laitan koirani kiinni, ja samalla kun Friida nauttii auringosta ja haistelee ympäriinsä fleksissä, minä voin makoilla auringossa hyvää kirjaa lukien.

Opettele tekemään uudenlaisia lettikampauksia
Myönnetään, olen vain ollut laiska. Opin tekemään yhden (ja senkin hyvin keskinkertaisesti), jonka jälkeen kiinnostukseni uusien kampausten opetteluun lopahti täysin. Laiskuudellani ei ole mitään rajaa, kun kyseessä on hiustenlaitto.

Tee jäätelöä
Okei okei, en ole muistanut. Etsin jo ohjeenkin ja tallensin kännykkään jotta voisin ostaa ainekset kaupasta, mutta jotenkin se on vaan aina jäänyt. Ehkä mä vielä kerkeän, onhan tässä muutama päivä vielä aikaa.

Tee viikonloppureissuja
Tajusin vasta nyt, etten ole tehnyt mökkeilyä lukuun ottamatta kovinkaan paljon reissuja kesän aikana. Työt ovat vieneet kaiken ylimääräisen energian, ja viikonloppuisin on ollut kiva vain rentoutua kotona. Helsingissä on tullut rampattua suhteellisen usein, joten se riittäkööt.


Kerää mustikoita ja puolukoita talveksi pakkaseen
Ei ole itseasiassa tullut mieleenkään, vaikka voisihan sitä. Kaduttaa sitten talvella kun ei ole puolukoita marjapuuron tekemistä varten tai mustikoita mysliin. Noh, pärjäsin viime vuoden ilman, joten ehkä kestän tämänkin talven ilman niitä.

Istu aurinkoisena päivänä terassilla
Kukapa ei olisi istuskellut terassilla tänä kesänä? Baarin terassilla en ole kyllä istuskellut, mutta ravintoloiden sitäkin useammin. Ja toki sukulaisten terasseilla. 

Grillaa!
Tänä kesänä olen alkanut aktiivisesti vähentää lihan määrää ruokavaliostani, ja myös grillattavaa on täytynyt näin ollen keksiä jotain muutakin kuin sitä perus pihviä ja ribsejä. Onneksi maailmassa on vaikka mitä super hyvää, johon liha ei kuulu. Burgereita ollaan esimerkiksi grillailtu halloum-versioina monta kertaa.

Kirjoita aktiivisesti blogia
En tiedä, olenko ollut yhtään sen aktiivisempi blogin kanssa kesällä kuin muulloinkaan, mutta ainakaan vähemmän aktiivinen en ole ollut. Postaustahti on pysynyt muutamassa kerrassa viikossa, mikä on tuntunut minulle hyvältä tahdilta jo pitkään.


Opettele vihdoin valokuvaamaan
Noh, en edelleenkään ole vaivautunut opettelemaan yhtään mitään kuvaamiseen liittyvää. Osasyy siihen on ollut kameran rikkoutuminen ja huollossa oleminen, mutta se on tullut jo monta viikkoa sitten huollosta, enkä yksittäisiä kuvaussessioita lukuun ottamatta ole edes koskenut siihen. Tuntuu vain niin tuskalliselta alkaa opettelemaan yksin jotain noin monimutkaista.

Juokse 10km viimeistään kesän lopussa
Haha, en koskaan ajatellut pääseväni todella kymmeneen kilometriin, mutta jo toukokuussa juoksin kympin. Sen jälkeen hieman laiskistuin, mutta myöhemmin kesällä onnistuin juoksemaan vielä 15 kilometriä, mikä oli minulle aivan uskomattoman hieno suoritus. En olisi koskaan uskonut pystyväni siihen. Viimeiset puolitoista kuukautta on tosin mennyt lähes täysin ilman juoksulenkkejä tai muita treenejä, sillä yli kymmenen kilometrin päivittäinen pyörämatka töihin ja kahdeksan tunnin siivoustyöt verottavat kyllä jaksamisesta. Hyötyliikuntaa, hyötyliikuntaa.

Pidennä hiusten pesuväliä
Tässä tavoitteessani onnistuin myös yllättävän helposti. Pesen hiukset usein joka toinen- tai joka kolmas päivä. Kestän nykyään sen tunteen, että hiukseni ovat hieman likaiset, mikä on ihan uutta minulle. Hyvä minä.

Nauti kesästä täysin siemauksin
Hei, kukapa ei olisi nauttinut tästä kesästä? Lämpöä ainakin riitti, jopa vähän liikaa. Kesäni oli täynnä hauskoja hetkiä, rakkautta, uusia kokemuksia ja itseni ylittämistä. Pienenä miinuksena se, että kaupungissa on ollut liian vähän ystäviä nyt kesän aikana, mutta olen kestänyt sen yllättävän hyvin. Olen kaikinpuolin tyytyväinen ämpärilistan toteutumiseen ja menneeseen kesään, ja valmis siirtymään uusiin haasteisiin. 

2018/08/13

Ekasta vuokrakämpästä ensiasunnon ostoon

Neljän vuoden aikana olemme asuneet avopuolisoni kanssa kuudessa eri vuokra-asunnossa. Vaikka muuttaminen onkin ollut välillä raskasta ja todella ärsyttävää, on siinä ollut omat hyvät puolensa. Ajatellessani nyt jotain vanhoista asunnoistamme mieleeni tulee aina tietyt siellä koetut tunteet ja hetket, jotka olisivat ehkä jo muuten unohtuneet. Eri asunnoissa asuminen on myös johtanut meidät nykyiseen tilanteeseemme ja opettanut paljon siitä, mitä me asunnolta haluamme. Ehkä nämä kaikki turhalta tuntuvat muutot ovat siis kannattaneet ja vieneet meitä eteenpäin.


Ensimmäisessä asunnossa parisuhde oli tiukilla, sillä muutimme yhteen, ja moni asia tuli uutena. Eniten harmaita hiuksia aiheutti oman ja yhteisen tilan erottaminen toisistaan, jossa kesti jopa ensimmäinen vuosi. Muistan saaneeni jonkinlaista turvaa makuuhuoneemme ulkopuolella olevasta katulampusta, jonka huojumisen katseleminen sai minut aina rauhoittumaan ja tuntemaan kodin kodiksi. Ensimmäiseen kotiin liittyy vahvasti omien tapojen etsiminen ja niiden muodostuminen sekä uusien asioiden opettelu (kuten kuinka avata tukkeutunut viemäri tai vaihtaa rengas pyörään). Omakotitaloelämään tottuneena en voinut sietää kerrostalossa asumista, sillä ääniä oli aivan liikaa, aina piti miettiä mitä muut kuulevat, eikä ulos voinut mennä ilman, että kadulla on ihmisiä. Oman tilan puute ulkona olikin ehkä suurin harmitus kerrostaloon muuttaessa. Silloin vannoin, etten koskaan ostaisi itse kerrostaloasuntoa.


Toiseen asuntoon muuttaessamme muistan ensimmäisenä yönä itkeneeni, sillä kaipasin katulampun rauhoittavaa yövaloa. Ehkä se kertoo jonkinlaisesta kodin kaipuusta ja tarpeesta turvaan. Toisessa asunnossamme emme viihtyneet pitkään, sillä vaikka sijainti oli hyvä ja asunto itsessään ihan hyvässä kunnossa, se ei alkanut tuntua kodilta. Tällöin päätimme myös hankkia koiran, eikä vuokranantajamme pitänyt ajatuksesta. Aloimme siis katsella asuntoja joihin koiran voi ottaa, ja löysimmekin nopeasti uuden asunnon hieman Joensuun ruutukaavan ulkopuolelta.

Kolmas asunto erosi edellisistä siinä, että se oli lähes uusi, hyvännäköinen ja erittäin hyvällä paikalla lähellä keskustaa mutta silti joen ja metsäreittien vieressä. Heti muuttamisen jälkeen minulle tuli kotoisa olo, eivätkä kerrostalon äänetkään häirinneet hyvän äänieristyksen ansiosta. Tähän asuntoon liittyy vahvasti pentuajat, ja nopeasti kauniista asunnostamme tulikin yksi ulkohuussi. Onneksi siitä ollaan jo päästy eteenpäin! Neljännessä asunnossa viihdyimme myös hyvin, sillä tilaa oli kolmiossa juuri sopivasti. Valitettavasti päätin lähteä Lontooseen kesäksi, ja syksyllä voimaan tuleva opinto- ja asumistukiuudistus teki kalliimmassa asunnossa asumisen mahdottomaksi. Olisimme voineet toki yrittää ennakoida, mutta mitäpä sitä turhaan. Viidennessä asunnossamme en kerennyt asua kuin viikon ennen Lontooseen lähtöäni, ja takaisin tullessani huomasin nopeasti, että asunnossa on sisäilmaongelma. Eläminen kotona oli tuskaista iho-oireiden takia, minkä vuoksi asuin äitini luona osan syksystä. Tästä asunnosta on jäänyt mieleen pitkälti vain huono olo, inhottavat fyysiset oireet ja epätietoisuus.


Kuudenteen ja nykyiseen asuntoon muuttaessamme mitta alkoi todella olla täynnä. Enää ei yhtä ainoaa muuttoa meille.  Asunnosta toiseen muuttaessamme aloin huomata, ettei itse asunto tee kotia, vaan koti on siellä, missä perheeni on. Sillä, missä ja minkälaisessa asunnossa tarkalleen asumme, ei ole merkittävää vaikutusta elämänlaatuuni tai onnellisuudentunteeseen. Olen Lontoon reissun jälkeen löytänyt rauhan myös kaupungissa asumisesta, ja ymmärtänyt etsiä sopivia hiljaisia paikkoja ulkona istuskeluun ja mietiskelyyn. Siksi päädyimmekin ratkaisuun, jota en olisi vielä neljä vuotta sitten pitänyt mahdollisena, nimittäin ostamaan kerrostaloasunnon keskusta-alueelta. Alunperin ajattelimme, että asumme tässä nykyisessä vuokra-asunnossa niin pitkään, kun olemme Joensuussa. Vaan mitä kävikään? Jokin aika sitten meille tarjoutui täydellinen tilaisuus ostaa asunto, ja selvittelyiden jälkeen päätimme tarttua siihen. Kilpailutimme lainan, ja ainakin näillä näkymin olemme saamassa juuri sellaisen lainan kuin halusimmekin. Asunto, jonka olemme ostamassa, on tähän elämäntilanteeseen juuri sopiva kooltaan ja sijainniltaan. Just meille sopiva kolmio ruutukaava-alueen reunalta läheltä kaikkea. Muutto on näillä näkymin marraskuun ja joulukuun vaiheessa, ehkä aiemminkin. En tiedä, olenko enemmän peloissani tästä sitoumuksesta vai innoissani uudesta mahdollisuudesta, mutta näillä mennään eteenpäin. En malta odottaa syksyä.

2018/08/11

Arkiruokaa osa 5: Bataattikeitto

Bataattikeittoa maistoin ensimmäisen kerran vasta lukioiässä, ja nopeasti siitä tuli yksi lempparikeitoistani. Pehmeää, hieman makeaa ja helposti mausteilla muokattavissa. Nyt kesällä keitot ovat vaihtuneet usein salaatteihin, mutta tänään innostuin pitkästä aikaa ostamaan kaupasta keittoainekset ja kokkailemaan ah, niin hyvää keittoa. Tässäpä teille siis resepti, jolla valmistin tämänpäiväisen lounaani.



Bataattikeitto 4:lle

8 dl vettä
1 iso bataatti
1 iso peruna
2 porkkanaa
kasvisliemikuutio
1 prk Plantin kaurakermaa
mustapippuria
chiliä

1. Kuori ja pilko perunat, bataatti, sipuli ja porkkanat, ja lisää kasvikset kiehuvaan veteen.
2. Lisää veteen kasvisliemikuutio, ja keitä noin puoli tuntia.
3. Kun kasvikset ovat kypsiä, soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää kaurakerma.
4. Lisää mausteet oman maun mukaan ja nauti!

Vinkki vitonen: Bataattikeittoon saa helposti eri makuja vaihtamalla kaurakerman tavalliseen tai maustettuun kermaan, tai kookoskermaan. Muita mausteita voi myös lisäillä oman maun mukaan, ja keiton päälle voi laittaa esimerkiksi turkkilaista jugurttia, tuoreita yrttejä tai siemeniä.

2018/08/09

Mitä alkoholi merkitsee minulle?

Lähdetään vaikka siitä, että minulle alkoholi ei ole koskaan oikein merkinnyt mitään.  Ensimmäisen kerran join vähän enemmän alkoholia 17-vuotiaana, mökillä turvallisessa seurassa. Mitään kiinnostusta minulla ei ryyppäämiseen sitä ennen ollut, ja koin sen vain outona, että jotkut tutut viettivät kosteita bileitä jo yläasteikäisenä. Vaikka kunnon teini olinkin ja tein myös osani monista tyhmistä jutuista, eivät päihteet ja alkoholi kuuluneet millään tavalla elämääni. Enintään harrastin muiden tupakoiden katkomista ja päihteiden vaaroista valistamista. 

Lukiossa monet tutuistani ja kavereistani käyttivät aika paljon alkoholia, ja varsinkin täysi-ikäisyyden koittaessa jokaviikonloppuiset baari-illat olivat monille luokkatovereilleni viikon kohokohta. Minulle lukion viimeiset vuodet tuottivat aika paljon ahdistusta, sillä yhteisön paine juomiseen oli kova. Ei minulla koskaan mitään sopivaa alkoholin käyttöä vastaankaan ollut, mutta en tuntenut mitään kiinnostusta käyttää viikonloppujani ryypäten isossa porukassa milloin missäkin. Sen vuoksi tunsin itseni tylsäksi tyypiksi, joka on vaan pilaamassa muiden bileet istumalla hiljaa nurkassa. Pian mukaan tulivat myös vatsaongelmani, joista kerroin aiemmin TÄSSÄ postauksessa. Se sai minut myös pelkäämään alkoholin juomista, varsinkin jos minun täytyi yöpyä vieraassa paikassa. 


Yliopiston aloittaessani törmäsin uuteen asiaan nimeltä fuksisyksy, joka koostuu ryyppäämisestä, bileistä, tapahtumista joissa ryypätään, taas bileistä, ja vielä ryyppäämisestä. Tämä ajanjakso on haastava kovillekin juhlijoille, saati sitten niille, jotka eivät notku baareissa tavallisesti joka viikko. Ongelmana on se, että lähes kaikki ryhmäytyminen tapahtuu näissä alkoholia sisältävissä tapahtumissa, eikä niistä oikein voi jäädä paitsi jos haluaa tutustua uusiin opiskelukavereihin. Yliopiston ensimmäisinä viikkoina koin kunnon lukioflashbackit, ja olin itsestäni aivan kauhean epävarma. Onneksi selviydyin siitäkin kunnialla, eli toisin sanoen raahautumalla mukana, kunnes sain ystäviä joille pystyin kertomaan mistä tykkään ja mistä en. Ja parhaat ystävät sainkin.

Iso syy siihen miksi en ole koskaan oikein innostunut alkoholista, on se etten koe saavani siitä kovinkaan suurta iloa. Vaikka joisin niin paljon, että en pääse ylös lattialta, eivät aivoni ole samassa sumuisessa tilassa kuin muilla. Olen ollut täysin kykenemätön puhumaan tai liikkumaan, ja silti ajatellut vain mielessäni, että joko tää jo loppuis, ärsyttävää, onhan mulla kotiavaimet mukana, muistinhan ruokkia koiran, miten avomieheni voi. Nousuhumala on mukavaa, mutta ilo loppuu lyhyeen. Kaikista parasta on toki parhaiden ystävien seurassa, mutta se olisi kivaa ilman alkoholiakin.  

Nykyään tykkään juoda siiderin aina silloin tällöin ystävieni kanssa illanvietossa tai juhlissa, mutta usein se jää muutamaan annokseen alkoholia. Arkena en juo alkoholia koskaan, ja toki pari kertaa vuodessa on hauskaa vetää överiksi ihan kunnolla, just because I can. Olen kuitenkin ymmärtänyt sen, että hauskaa voi todellakin olla ilman alkoholia, ja voin myös itse olla halutessani selvinpäin juhlimassa, vaikka muut joisivat. Eikä se tarkoita sitä, että istuisin hiljaa yksin nurkassa! Mulla on ihan yhtä hauskaa kuin muillakin. Juomaan painostaminen on äärettömän ikävää, ja jokainen juokoon tai olkoon juomatta ihan omien halujensa mukaan. Pääasia että kaikki ovat hyvällä fiiliksellä ja menossa mukana.

2018/08/07

Asioita, jotka olisin halunnut tietää aloittaessani lukion

Täällä Joensuussa lukiot starttaavat torstaina, ja uudet ykkösluokkalaiset astelevat sisään uuteen ja ihmeelliseen maailmaan. Muistan vielä elävästi, kun sain tietää tulevan luokkani viikkoa ennen koulun alkua, ja kävin stalkkaamassa kaikki uudet naamat facebookista. En tuntenut ketään luokaltani, ja jännitin ensimmäisenä kouluaamuna. Kaikki oli niin uutta, ja olin vielä aika ujo. Nopeasti koulunkäynti lähti kuitenkin rullaamaan, vaikka uusia kouluaineita tuli muutama ja täytyi totutella uuteen kouluympäristöön ja tapoihin. Myös ensimmäinen koeviikko oli osaltaan jännittävä, sillä kaikki oli niin uutta. Nyt muistelen lukiota aikana, jolloin opin paljon itsestäni, usein tosin kantapään kautta. Opin, että mä pystyn jos haluan tarpeeksi ja teen työtä haluamani eteen. Opin, että ystävät ovat maailman tärkeimpiä, ja että myös mun täytyy olla hyvä ystävä toisille. Opin myös sen, että vaikeimmiltakin tuntuvista asioista selviytyy. Jos olet aloittamassa nyt lukion, annan sulle neuvon. Nauti joka hetkestä ja ota siitä kaikki irti, sillä kolme vuotta hujahtaa ihan silmänräpäyksessä. 


Tässä muutama vinkki lukion alkuun:

Lukiossa saa kyllä kavereita, kun on vaan itse aktiivinen. Osalle itsestäänselvyys, mutta ei kaikille. Ota rohkeasti kontaktia muihin ihmisiin, mene juttelemaan jo heti alussa ja tee kaikkesi saadaksesi uusia ystäviä. Porukat muodostuvat nopeasti koulun aloituksen jälkeen, joten ei kannata jäädä nurkkaan odottelemaan, että joku tulisi juttelemaan sulle. Ole aktiivinen. Hyvässä porukassa jaksaa pusertaa koko lukioajan läpi.

Älä ripustaudu vanhoihin kavereihin. Liittyy myös tuohon edelliseen, nimittäin on virhe jättää hankkimatta uusia ystäviä vain siksi, että menee samaan kouluun vanhojen kavereiden kanssa. Ystäville on aina tilaa elämässä, niin vanhoille kuin uusille.

Kirjat kannattaa ostaa käytettynä. Tein lukion alussa sen virheen, että ostin kaikki kirjat uusina. Käytetyillä, kierrätetyillä kirjoilla pääsee pitkälle, ja niitä kannattaa hyödyntää niin paljon kun pystyy. Monissa lukioissa on esimerkiksi oma kirppis jossa kirjoja myydään ja ostetaan, kirjakaupat saattavat myydä käytettyjä kirjoja, tai kavereilta voi kysyä kirjoja lainaan.

Kannattaa tehdä töitä kurssin aikana, niin koeviikko ei ole raskas. Riippuu toki ihmisestä, mutta minulla koeviikot olisivat olleet täyttä tuskaa, ellen olisi tehnyt läksyjä ja kuunnellut ainakin jonkin verran tunneilla. Kun asiat on opittu jo kerran, riittää koeviikolla vain kertaus. Itse pystyin käyttämään hyväkseni bussimatkoja, joiden aikana tein aina läksyt (usein myös ne lukuläksyt!).

Ruotsin sanakokeet tuntuvat mahdottomilta, mutta eivät sitä oikeasti ole. Haha, muistan vielä järkytykseni kun tajusin ennen ensimmäistä ruotsin sanakoetta, kuinka paljon sanoja täytyy opetella. Yläasteella keskityin enemmän kumien heittelemiseen, nukkumiseen ja kavereiden kanssa kuulumisten vaihtamiseen kuin opiskeluun, joten valtaosa asioista tuli minulle uutena. Opeteltavien sanojen määrä oli siis suuri. Nopeasti sanakokeisiin lukemiseenkin tosin tottui ja homma alkoi sujua.

Ylioppilaskirjoitukset eivät määrittele koko tulevaisuuttasi. Okei, nykyään ylioppilaskirjoituksilla on iso rooli monen opiskelupaikan saamisen kanssa, mutta jos kirjoitukset eivät mene täydellisesti, ei kannata ajatella elämän olevan pilalla. Valtaosaan opiskelupaikoista otetaan sisään myös kiintiöissä, joissa papereita ei katsota. Tee parhaasi, mutta älä aja itseäsi hermoromahduksen partaalle.

Älä stressaa turhaan. Monet ovat kuulleet yläasteella lukion olevan tosi vaikea ja aikaa vievä, mikä on ihan höpö höpöä. Minä, hyvin keskinkertainen koulussa, valmistuin lukiosta ihan hyvillä arvosanoilla ja M:n ylioppilastodistuksella aika helposti. Toki joukossa saattaa olla työläämpiä tai vaikeampia kursseja, mutta tunnilla keskittymällä ja läksyt tekemällä pääsee jo pitkälle. Kaiken kaikkiaan lukio on tosi jees.



















Kuva: wikipedia

2018/08/04

Määränpäänä Indonesia

Enää kolme viikkoa siihen, että istun lentokoneessa määränpäänäni Indonesian Denpasar, josta matkamme jatkuu Lombokiin. Olemme opiskelukaverini kanssa lähdössä suorittamaan viimeisen harjoittelumme vapaaehtoistyönä erään järjestön kautta kouluun, jossa opetamme paikallisia lapsia kolmen viikon ajan. Reissussa olemme yhteensä kuukauden, josta ensimmäisen viikon käytämme tutustuen maahan ja kulttuurin. Tavoitteenamme on siis suorittaa harjoittelu, tutustua Indonesiaan ja kenties vähän seikkailla vapaa-aikanamme.

Kuten olen jo tainnut joskus aiemmin mainita, oli idea harjoittelun tekemisestä ulkomailla hetken mielenjohde, joka johti aika nopeasti asioiden selvittelyyn ja reissusuunnitelman tekemiseen. Olin edellisenä vuonna jo päättänyt mennä tekemään luokanopettajaopintojen viimeisen harjoittelun läheiseen kouluun, jossa olen tehnyt paljon sijaisuuksia. Kuullessani kuitenkin erään tutun lähtevän harjoitteluun ulkomaille, alkoi seikkailusuoneni sykkiä. Mitäpä jos mäkin? Kun kerran saan tuollaisen ajatuksen päähäni, niin se on menoa sitten.

Lähdemme matkaan elokuun lopulla, ja vasta paikan päällä saamme tietää mitä opetamme ja minkä ikäisille lapsille. On myös epäselvää, kuinka hyvin paikalliset lapset puhuvat englantia, jos edes puhuvat sitä ollenkaan. Mennään siis enemmän tai vähemmän kohti tuntematonta, joten odotuksia ei kauheasti ole. Ei voi muuta kuin toivoa parasta! Maksoimme jo etukäteen majoituksen ja ruokailut, mutta hintaa tuli yllättävän paljon lisää muun muassa lennoista, rokotuksista (jotka on muuten ihan kauhean kalliita!), junalipuista, viisumista ja muista pienistä piilokustannuksista. Halpa tämä tuleva matka ei siis missään nimessä ole, mutta onneksi valtaosa on maksettu jo etukäteen, niin paikan päällä voimme keskittyä nauttimiseen. Nyt vielä kolme viikkoa tavallista arkea ja siivoustöitä, jonka jälkeen työnteko jatkuu vähän uudenlaisissa maisemissa. En malta odottaa.


Kuva lainattu: flickr.com

2018/07/31

Heinäkuu takana

Voi apua, miten huomenna voi olla jo elokuu? Harvinaisen lämmin kesä jatkuu jatkumistaan, eikä tunnu ollenkaan siltä, että ihan pian alkaa jo koulut ja hiljalleen aletaan lipua kohti syksyä. Oma heinäkuuni on mennyt tosi mukavasti töitä tehdessä ja lämmöstä nauttiessa, ja olen yllättynyt siitä, miten hyvin olen jaksanut päivät todella aikaisista herätyksistä huolimatta. Tunnelma on tällä hetkellä odottavainen, sillä lähestyvä Indonesian reissu vie ajatukset pois tästä hetkestä, ja hääsuunnittelu etenee hitaasti mutta varmasti. Hiljalleen olen alkanut miettiä myös tulevaa kouluvuotta ja edessä olevia haasteita, mutta en ole jaksanut vielä stressata sen enempää. Ensimmäistä kertaa koskaan edessä on vuosi, jonka kulusta en ole ollenkaan varma. Mutta hei, enköhän mä jotain keksi!


Tässä muutama mieleen jäänyt juttu heinäkuulta:

BookBeat, Acast ja Spotify ovat olleet jatkuvassa ja runsaassa käytössä heinäkuussa. Rutiininomaista  ja yksinkertaista työtä tehdessä olen kuunnellut kirjaa BookBeatista, josta otin ilmaisen kokeilujakson. Aluksi kesti hetken tottua siihen, että joku lukee kirjaa ja minä vain kuuntelen, mutta nopeasti opin pitämään siitä ja ajatukset siirtyivät lukijan äänestä itse tarinaan. Acastista olen kuunnellut muutamia hömppäpodcasteja, ja Spotifyn listat ovat pitäneet minulle seuraa silloin, kun minulla on ollut pikemminkin musiikinkuuntelufiilis. Bluetooth-kuulokkeet ja nämä sovellukset ovat pelastaneet päiväni lukuisia kertoja.

Tori, ranta ja piknikit ovat olleet vakkaripaikkojani päivittäin. Torilta ostetut tuoreet mansikat, pehmis ja ihmisten kohtaaminen ovat ihan parhautta varsinkin yksin ollessa. Harvoin kävelen torin läpi niin, etten jäisi suustani kiinni jonkun kanssa. Lähellä on myös monta kivaa uimarantaa, joissa käymiseen on hyvä yhdistää vaikka piknik. Se on sitä kesästä nauttimista parhaimmillaan.


Kirpparit on aika uusi juttu mulle, mutta sitäkin suurempi osa ostamistani vaatteista on nykyään sieltä peräisin. Yhtäkkiä kaupan vaatteet alkavat tuntua hirmuisen kalliilta, ja kirpparilta vaatteiden ostamista voi ajatella myös ekologisena valintana. Miksi turhaan ostaa jotain uutta, kun lähes kaiken tarvittavan voi ostaa käytettynä?

Jäätelöä olen syönyt kyllä kaksin käsin, oli se sitten kaupan pakastealtaasta ostettu mehujää tai oikein kunnon gelato. Summer bucket listallani mainitsin, että haluaisin tehdä itse jäätelöä, mutta sitä en ole saanut vielä aikaiseksi. Ehkä voisin ottaa sen ensi viikon tavoitteeksi.


Aurinko on paistanut lähes joka päivä, eikä lämpimästä (vähän liiankin) säästä saisi valittaa. Ihanaa että aurinko joskus oikeasti paistaa myös täällä Suomessa. Siksi myös tuuletin on ollut kovalla käytöllä varsinkin öisin, sillä se hieman helpottaa sitä tuskaisen kuumaa ilmaa, joka muuten estää hyvät yöunet.

Maksi- ja midihameet on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta sitäkin nopeammin ne ovat vakiintuneet jokapäiväiseen käyttöön. Kuumalla ilmalla pitkät ja ohuet hameet ovat kaikista viileimpiä vaatekappaleita, ja  ne suojaavat myös hyvin auringolta.

Mökkeily on mennyt monesti vain sisällä istumiseksi, kun mökille mennessämme on sattunut olemaan juuri se yksi sateinen päivä kuusta. Viime viikonloppuna pääsimme kuitenkin nauttimaan uimisesta, saunomisesta, hyvästä seurasta ja rennosta mökkielämästä vihdoinkin hyvässä säässä!

Kaiken kaikkiaan heinäkuu on antanut juuri sitä mitä siltä voi odottaakin: lämpöä, jäätelöä, mökkeilyä, ulkona olemista, rentouttavia hetkiä ja hyvää seuraa. En ole vielä valmis siirtymään henkisesti elokuun puolelle, vaikka kesä onkin tänä vuonna paljon pidempi kuin muina vuosina: alkaen Suomen toukokuun helteistä ja loppuen Indonesian kuumuuteen syyskuun lopussa.