2018/10/06

Tiimipostaus: My day vapaaehtoistyöntekijänä Balilla

Tiimipostauksen tämänkertaisena aiheena on my day, ja ajattelin avata vähän vapaaehtoistyöntekijän arkipäivää. Se mahtaa olla ainakin vähän kiinnostavampi kuin normaali arkipäiväni juuri nyt, kun koulua tai töitä ei tällä viikolla ole pahemmin ollut. Pääsette tässä postauksessa seuraamaan mun reissun viimeisen viikon maanantaita, joka oli aika tavallinen päivä Balilla.

7.45 
Herätyskello soi, otan korvatulpat korvistani ja nousen ylös sammuttamaan herätyksen ennen kuin kaikki huoneessa heräävät siihen kauheaan ääneen, joka kännykästäni pääsee. En ole vaivutunut vaihtamaan herätysääntäni moneen kuukauteen, vaikka kiroan joka ikinen aamu sen hirvittävää aggressiivisuutta. Kova ja äkillinen ääni aamulla ei ole paras mahdollinen alku päivälle, mutta on ollut jotenkin aivan ylitsepääsemätöntä vaihtaa se toiseen.

7.50
Kuten aina, nousen heti ylös herätyskellon soidessa. En koskaan jää makoilemaan sänkyyn tai torkuta, sillä olen aamuvirkku ja nautin siitä että saan olla hetken yksin aamulla ennen kuin muut heräävät. Laitan päivävaatteet päälle ja kävelen asuntolan ympäri yhteisiin pesutiloihin, jossa harjaan hampaat ja hiukset sekä teen muut aamurutiinit. Kotona Suomessa tykkään myös usein meikata vähän aamulla, mutta täällä olen meikannut vain yksittäisiä kertoja näiden viikkojen aikana.


8.00
Muutama muu vapaaehtoistyöntekijä istuu jo aamupalapöydässä, mutta en tunne heistä ketään. Asuntolaan tulee joka sunnuntai noin 15-20 uutta vapaaehtoistyöntekijää, ja kolme viikkoa sitten tulleesta, minulle tutusta porukasta lähes kaikki ovat jo vaihtaneet majapaikkaa eri puolille Balia tai lähteneet kotiin. Päätän ottaa aamupalaksi aamupalabuffetista muutaman banaanin, kananmunaa sekä puuroa. Tarjolla on aina päivästä riippuen myös lettuja, vaaleaa leipää, melonia, nakkia tai kananugetteja, mutta muutaman viikon vain vaaleaa höttöä syötyäni olen alkanut suorastaan himoitsemaan ihan tavallista, terveellistä aamupalaa. Kyllä niitä lettuja tulikin jo aika monta syötyä.



8.30
Käyn hakemassa huoneestani tietokoneen, kännykän ja silmälasit, ja siirryn alakertaan ainoaan huoneeseen, jossa wifi oikeasti toimii. Selaan läpi Facebookin, Instagramin, Helsingin Sanomat, Youtuben, sähköpostin ja muutaman blogin, ja nautin siitä, ettei kukaan muu ole vielä eksynyt tänne käyttämään nettiä. Sillä on nimittäin paha tapa hidastua huomattavasti heti, kun useampi ihminen käyttää sitä. Välillä on päiviä kun wifi ei toimi täällä oikeastaan ollenkaan, joten olen iloinen kun saan käyttää hetken vapaa-ajastani ihan vain koneella roikkumiseen.

10.00
Kaikki kiinnostava on nyt koluttu läpi tietokoneen osalta, joten päätämme ystäväni kanssa tehdä hieman koulutehtäviä ja suunnitella tulevan viikon oppitunnit. Koulutehtävät vaikuttavat helpolta, ja kirjoitan pari tehtävää tunnin aikana. Oppituntien suunnittelu sujuu myös kivuttomasti, sillä kyseessä ovat viimeiset oppitunnit, ja rutiini niiden tekemiseen ja toteuttamiseen on jo muodostunut. Laitamme muutamat monisteet kopioitaviksi ja olemme tyytyväisiä siitä, ettei tunteja tarvitse suunnitella enää huomenna tai ylihuomenna. Kaikki on jo suunniteltu!



11.30
Yksi päivän kohokohdista on täällä taas, nimittäin lounas. Maleksimme kanttiiniin juuri puoleksi, kun ruoka ilmestyy tarjolle. Tänään ruokana on kappas kappas riisiä ja jotain epämääräistä kastiketta, sekä vesimelonia kuten joka päivä. Otan lautasen täyteen ja syön hyvällä ruokahalulla, vaikka riisi alkaakin jo tökkiä aika pahasti. Täällä jokainen lounas ja päivällinen on joko riisiä ja kastiketta tai pastaa ja kastiketta. Lyön vaikka vetoa, etten koskekaan riisiin ja pastaan ensimmäisinä viikkoina Suomessa. Paikalliset syövät riisiä myös välipalana ja aamupalana, joten olen kiitollinen siitä, ettei meille sentään tarjota riisiä aamupalaksi majoituksessamme.

12.00
Ruokailun jälkeen päätän mennä vielä hetkeksi pihalle makoilemaan ja kuuntelemaan BookBeatista Harry Potteria. Väsy iskee yllättäen, ja otan pienet tirsat.


13.15
Nappaan kainalooni tulostetut monisteet ja muut tarvittavat välineet, ja lähden muutaman muun vapaaehtoisen sekä koordinaattorimme kanssa autolla kohti paikallista koulua, jossa opetamme. Matka kestää noin puoli tuntia, ja perillä koululla oppilaat soittavat kelloa iloisesti tuntien alkamisen merkiksi. 

14.00
Ensimmäisellä tunnilla kertaamme jo opiskeltuja ruumiinosia ja vaatteita leikin avulla, jonka jälkeen oppilaat pääsevät tekemään monistetta aiheeseen liittyen. Oppilaat ovat aina ihan hurjan innoissaan kaikenlaisista monisteita ja usein kiljuvat riemusta, kun huomaavat opettajan kädessä monistepinon. He rakastavat myös värittää, joten nopeimmat kerkeävät aina värittää monisteiden kuvat ja tekemään ylimääräisiä väritystöitä. Tunti sujuu leppoisasti, sillä luokassa on yllättävän vähän oppilaita tänään. Sillä on uskomattoman suuri ero, onko luokassa 25, 15 vai 5 oppilasta.

15.20 
Toisen tunnin alkaessa jatkamme ryhmätyötä, jota olemme tehneet jo usean päivän ajan. Oppilaat piirtävät, leikkaavat ja liimaavat ruumiinosia isolle kartongille, suunnittelevat hahmolleen vaatteet, sekä nimeävät kaikki ruumiinosat ja vaatteet paperille. Ryhmätyö sujuu vaihtelevasti ryhmästä riippuen, mutta tunti menee nopeasti. Lopuksi laulamme loppulaulun, jonka oppilaat osaavat jo yllättävän hyvin. Tunnin loppuessa oppilaat hyvästelevät meidät opettajat yksitellen, jonka jälkeen siistimme hieman luokkaa ennen lähtöä.


16.45
Olemme takaisin asuntolalla, ja istuskelemme hetken juttelemassa muiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa ennen päivällistä. Uudet ihmiset vaikuttavat mukavilta, ja eilen tänne saapui myös muita pohjoismaalaisia! Olemme edelleen ainoat suomalaiset, mutta nyt täällä on myös ruotsalaisia ja ainakin yksi norjalainen. Iso osa vapaaehtoistyöntekijöistä täällä on saksalaisia, mutta on täällä myös ihmisiä ainakin Espanjasta, Italiasta, Kanadasta, Englannista, Hollannista, Tanskasta, Australiasta, Japanista, Itävallasta, Yhdysvalloista ja Meksikosta.

17.30
Ruokaa, taas. Päivällisellä syön makaronia ja jonkinlaista tomaattikastiketta, joka on yllättävän hyvän makuista. Tekisi mieli santsata, mutta olen jo ihan täynnä. Juttelen pöydässä muutaman ystäväni kanssa viikonlopun suunnitelmista, ja päätämme varata viikonlopun majoitukset illalla tai seuraavana päivänä. Olemme kaikki innoissamme suunnitelmasta, jonka keksimme. Viikonloput ovat olleet tähän mennessä niin onnistuneita ja kaikki toisistaan erilaisia, että odotukset ovat suuret vielä viimeiselle reissulle täällä. Heti ruoan jälkeen käyn hakemassa pyykit pesulasta, jonne jätin ne edellisenä päivänä. Pyykit ovat pesty (vaikkakin vahvasti tuoksuvalla pesuaineella), silitetty ja viikattu. Maksan ystävälliselle naiselle 25 000 rupiaa eli vähän päälle euron ja vien pyykit huoneeseeni.



18.15
Otamme free drop of -kyydin Ubudin keskustaan, ja lähdemme käymään markkinoilla. Markkinat ovat yleensä aivan täynnä turisteja, mutta siellä on silti kiva katsella ympäriinsä. Tällä kertaa en omaksi yllätyksekseni löydä mitään ostamisen arvoista, sillä olen ostanut aiemmin jo ne muutamat jutut, jotka halusin. Syömme vielä gelatot, jonka jälkeen metsästämme taksin Ubudin liikenneviidakosta. Saamme sovittua kyydistä siedettävän hinnan, 150 000 rupiaa, ja kuski ajaa meidät majoituksellemme noin 25 minuutin matkan päähän keskustasta.


20.00
Oleskeluhuoneessa on ihmisiä aloittamassa leffan katselua, joten liitymme seuraan. Tällä kertaa vuorossa on Fifty Shades Freed, joka sopii minulle paremmin kuin hyvin. Viihdyttävää hömppää, jota katsellessa ei tarvitse turhaan ajatella mitään. Puolitoistatuntinen hujahtaakin hetkessä, ja on aika siirtyä iltatoimiin.

21.45
Käyn suihkussa, ja teen muut iltatoimet yhteisissä pesutiloissa. Minua väsyttää jo jonkun verran, joten päätän vaihtaa yöpuvun päälle ja menen jo sänkyyn kuuntelemaan hetkeksi musiikkia ennen nukkumaanmenoa.

22.15 
Ulkoa kuuluu vielä meteliä, sillä äänieritys on surkea. Ihmiset huutelevat toisilleen kadulla ja huoneissa, koirat haukkuvat ja kukko kiekuu. Laitan korvatulpat korvilleni, unimaskin kasvoilleni ja sanon hyvät yöt kahdelle huonetoverilleni. Huomenna taas nähdään.

Käy lukemassa myös muiden blogitiimiläisten postaukset:
 Anniina / Elli / Enni / Jenny / Krista / Heli / Sini 

2 kommenttia:

  1. Oli kyllä superkiva lukea vapaaehtoistyöntekijän arjesta! Ite en ainakaan aiheesta paljoa tiennyt, niin tää oli kiva tapa tutustua vähän millaisia päiviä vapaaehtoistyöntekijällä voi olla :)

    VastaaPoista