Olen niin kiitollinen

Lähiaikoina olen tuntenut oloni jotenkin ihan erityisen onnelliseksi ja kiitolliseksi kaikesta. Kuukauden aikana Balin reissulla pysähdyin aina välillä toteamaan, miten onnellinen ihminen voikaan olla. Vaikka tulevaisuus on hieman hämärän peitossa koulun pian loppuessa ja tuleva jopa hieman pelottaa, tuntuu kaikki olevan kunnossa ja juuri kuten pitääkin. 

Olen kiitollinen siitä, että...

..oon oppinut pääsemään nopeasti yli hetkellisestä ärsytyksestä ja iloitsemaan niistä ei niin kivoistakin kohdista päivässä.

...mulla on aivan ihania ystäviä, joille voin aina soittaa tai laittaa viestiä, oli asia ihan mikä vaan (tai vaikka ei olisi asiaa ollenkaan).

...saan asua näin turvallisessa maassa ja kaupungissa, jossa ilma on raikasta ja hanavesi on juotavaa ja jopa maistuu hyvältä. Go Suomi!

...voin hyvin ja olen terve, enkä ole sairastellut ollenkaan viime kevään jälkeen. Terveyttä osaa arvostaa yleensä vasta silloin kun ei ole enää terve, joten yritän olla kiitollinen hyvästä olosta joka päivä.

...kesä on ollut ihanan lämmin, ja tänä vuonna olen saanut nauttia lämmöstä kokonaisen neljän kuukauden ajan! Milloin käy tällainen tuuri? Ei koskaan.

...mulla on maailman suloisin avomies, joka jaksaa aina huomioida ja yllättää. Ihan oikean tyypin oon valinnut jakamaan elämän mun kanssa. Ja hei, enää 275 päivää häihin (en tunnusta, että vilkuilen kännykässäni olevaa laskuria tasaisin väliajoin).

...mulla on ollut etuoikeus toteuttaa mun unelmia. Pitkään haaveilemani au pair -kuukaudet, vapaaehtoistyön tekeminen ulkomailla ja Suomessa, oman asunnon osto ja yliopistotutkinnon suorittaminen tässä muutaman vain mainitakseni.

...ja että mulla on ollut ystäviä, avomies ja perhe, jotka ovat tukeneet mua kaikissa päätöksissäni ja kannustaneet eteenpäin. Se ei ole itsestäänselvyys.