Naaman vääntelyä ja aitoja ilmeitä

Uhraa hetki päivästäsi katsoaksesi näitä kuvia:

Siinä on kuvia minusta. Ilmeillä, joita harvemmin näen itse omilla kasvoillani, sillä peilistä katsoo usein takaisin se juuri tietyn näköinen Ilona – aina samasta kuvakulmasta ja samoilla ilmeillä. Kaikilla on ne muutamat tietyt ilmeet ja kuvakulmat, joista itseään katsoo ja ottaa kuvia. Minulla kesti aivan ikuisuus saada tämä postaus tehtyä, sillä en löytänyt hyviä esimerkkikuvia tietokoneeltani. Ja miksikö? Koska olen poistanut kaikki ne kuvat, joissa naamani ei miellytä minua.  Jäljelle on jäänyt vain kasa enemmän tai vähemmän toisiaan muistuttavia ilmeitä. Minäpä näytän teille esimerkin selfie-ilmeestä, mallina iki-ihana minä. (Selfie-ilme= Ilme, joka maagisesti ilmestyy kasvoillesi kuvaa otettaessa, mutta jota ei näy kasvoillasi koskaan muulloin).

Pieni häpeän puna saattoi juuri kohota kasvoilleni katsellessani kuvagalleriaa tarkemmin, joten jätetään sen tarkastelu lyhyeen. Anyway, tällainen tekaistu ilme tekee harvoin ihmisestä kauniimman kuin mitä hän olisi oikeasti, usein päinvastoin. Nykyään sosiaalinen media ja erityisesti Instagramin kaltaiset paikat ovat tupaten täynnä liiallisuuksiin menevää täydellisyyden tavoittelua. Itsestä otetaan ainakin parikymmentä kuvaa ennen kuin se the kuva löytyy, jonka jälkeen kuva muokataan usein raskaalla kädellä vielä imartelevamman näköiseksi. Miten voidaan vielä ihmetellä, miten ihminen jonka on nähnyt vain kuvissa, näyttääkin erilaiselta luonnossa? On hassua, miten me kelpuutamme itsemme aina vain tietyllä ilmeellä peilin edessä tai kuvassa, sillä ympärillä olevat ihmiset näkevät toisensa ihan kaikista kulmista milloin minkäkinlainen ilme naamalla. Ja silti ne vaan tykkää toisistaan. 

Pidän itse kuvista, joissa on jotain muutakin kun sitä tavallista ilmeetöntä (tai vähän liiankin ilmeellistä) kamera-ilmettä toinen toisensa perään. Ja usein vielä ihan samasta kuvakulmasta. Miksi, oi miksi? Keksitään kerrankin jotain uutta, ei se mitään haittaa jos se johtaa siihen, että näytämme inhimillisiltä kaikkine makkaroinemme, ryppyinemme ja kiiltävine ihoinemme. Tämänhetkinen herkkulakkoni ei oikein käy yhteen rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet -sanoman kanssa, mutta sanon sen silti huolimatta siitä, että se kieltämättä hieman vähentää vakuuttavuuttani. Loppuvuoden ja rehellisesti puhuen varmaan koko loppu elämän haasteeksi otan myöntää itselleni näyttäväni siltä miltä näytän, ja elää asian kanssa tyytyväisenä. Kiitos, piste ja aamen.