2017/07/13

Asiaa rahasta ja sen käytöstä

Kuten arvata saattaa, au pairina työskennellessä ei pääse rikastumaan. Minulle maksetaan palkkaa 100 puntaa viikossa, mikä on aika normaali palkka täällä työskentelevälle au pairille. Minun tapauksessani saan tuon 100 puntaa joka viikko ihan yhtä lailla, riippumatta siitä onko viikossa työtunteja 15 vai 60. Esimerkiksi nämä ensimmäiset viisi viikkoa olen työskennellyt noin 25 tuntia viikossa, mutta viimeiset viisi viikkoa olen tyttöjen kanssa koko päivän, jolloin työtuntejakin kertyy helposti 50 viikossa. Eikä mukaan ole laskettu babysittingistä kertyviä tunteja. Viikonloput ovat kuitenkin aina pääosin vapaita! Au pairin työhön kuuluu silti onneksi ilmainen asuminen ja ruoka, eli normaalissa arjessa omaa rahaa ei kulu välttämättä ollenkaan.

Huomatkaa, että puhun täysin omasta näkökulmastani. Muiden au pairien kanssa tavatessa ensimmäinen puheenaihe onkin yleensä työtuntien määrä ja palkka. Minusta tuntuu, että moni kokee ongelmaksi sen, että palkka ei ole riippuvainen tehdyistä työtunneista, toisin kuin nanny-nimikkeellä työskentelevillä. Siksi monet suomalaiset tekevät täällä töitä nannyna eivätkä au pairina. Työn kuva on pitkälti sama, mutta nannyilla palkka tulee suoraan tehdyistä tunneista, tai näin olen ainakin ymmärtänyt. Au pairin työn varjopuolina rahan suhteen saattaa olla myös sairastumiset, myöhässä tuleva palkka ja lomat. Virallisen työsopimuksen puuttuessa työnantaja eli perhe ei usein välitä au pairin sairastelusta, vaan työtä tehdään kaiken maailman flunssissa ja muissa taudeissa. Loma-asiatkin ovat hyvin perhekohtaisesti hoidettuja, eikä kaikissa perheissä selkeästikään tunneta sanaa loma tai loma-ajan palkka. Tämä nyt koskee enemmänkin pidempiä työsuhteita kuin vain omaa kesän mittaista au pairin työtäni. Monesti olen myös kuullut valitusta siitä, miten palkkaa ei makseta ajallaan, tai palkanmaksun kanssa on jotain muuta hämminkiä. Omassa perheessäni ei ole onneksi ongelmaa näiden asioiden kanssa. Sain ihan rauhassa sairastaa alun oksennustaudin alta pois, ja palkka juoksee yhtä lailla riippumatta tehdyistä työtunneista. Vaikka tunteja ei nyt kauheasti olisikaan! Palkkakin on tullut aina suurin piirtein ajallan. Edelliselle au pairille host-perheeni oli myös maksanut joululahjaksi kahden viikon palkan, vaikka au pair oli lomalla Suomessa. Perheellä on siis valtava vaikutus siihen, miten raha-asiat ylipäänsä hoidetaan.

Lontoossa liikkuminen, syöminen ja shoppailu on kuitenkin kallista, ja viikossa tienatut 100 puntaa häviävät helposti kuin tuhka tuuleen yhden viikonlopun aikana. Minun periaatteeni on ollut, että täällä saatu raha on tarkoitettu käytettäväksi, ja tilillä oleviin rahoihin en koske. Karu paluu lapsuuteen ja viikkorahaan! Sen verran voi ostella ja huvitella, kuin rahaa on. Au pairiksi ei siis kannata lähteä säästämään, vaan kerran kun nyt uudessa maassa on, niin onhan se hyvä ottaa irti kaiken mitä saa. Toki Lontoossa voi tehdä vaikka mitä ihan ilmaiseksikin, kuten tutustua eri alueisiin kävellen, käydä ilmaisissa museoissa tai istuskella vaikka puistossa hyvällä kelillä. Huonon kelin sattuessa valtaosa mieleen tulevista vaihtoehdoista on kuitenkin maksullisia: shoppailu, museot, kaikki perus turistirysät, ravintolat, kahvilat, musikaalit ja niin edelleen. Hintataso Lontoossa on aika lähellä Suomen luokkaa näin asiaan paremmin perehtymättä. Lontoossa välimatkat ovat kuitenkin pitkiä, joten liikkumiseen menee yllättävän paljon rahaa. Suuren kaupungin erinomainen tarjonta kaikesta mahdollisesta on myös niin huumaavaa, että rahat kuluvat nopeasti sen enempää ajattelematta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti